Sixten Korkman taloustieteilijästä demari-ideologian viestinviejäksi

Sixten Korkman on tehnyt merkittävän uran  kansantaloutta käsittelevien instituutioiden johtotehtävissä Suomessa ja ulkomailla. Erkki Liikanen vei kuitenkin Korkmanin uran huipennuksen, Suomen Pankin päääjohtajan paikan, hänen nenänsä edestä. Jäikö tuosta valinnasta jotain Korkmanille hampaankoloon? Nyt Sixten Korkman voi vapaasti, ilman eri instituutioden näkemyksiä, lausua mielipiteensä taloudellisista kysymyksistä. Hän on ilmoittanut olevansa sosiaalidemokraattisen ideologian kannattaja. Hänen lausumiaan pitää siis tarkastella tuon ideologian kannattajan näkemyksinä, ei taloustieteilijän tieteellisinä näkemyksinä. Sixten Korkmanin yksi vaikutuskanava, kuten muutaman muunkin sosiaalidemokraatin, on Helsingin Sanomien vieraskynäpalsta.

Vieraskynäpalstalla Sixten Korkman 4.1.2022 lähtee yksioikoisesta väitteestä, että USA:ssa ja UK:ssa uusliberalismin perintö on populismi. Mitä hän käsitteellä populismi tarkoittaa, ei selviä. Näyttää, että sillä tarkoitetetaan kaikkea sitä huonoa, mitä mainittujen maiden yhteiskunnassa on. Hyviä puolia ei luonnollisesti mainita. Sixten Korkmanin tarkoituksena ei ole taloudellinen analyysi. Ei, hän haluaa löytää perusteen luokkataistelulle, kuten sosialidemokraattiseen ideologiaan kuuluu. Suomestakin täytyy myös löytää nuo ”pahikset”, jotta heidät voidaan leimata.

Korkman näkee, että Suomen tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, että maamme on houkutteleva  koulutetun työvoiman ja yritysten kannalta.  Toisin muotoiltuna, että Suomi on maa, jossa työntekijät ja yritykset voivat menestyä ja nauttia siitä. Tähän on helppo yhtyä. Mutta onko tuo tavoite ristiriidassa sen kanssa, miten sosiaalidemokraatit kuvittelevat tuon saavuttavansa?

Sen jälkeen artikkelissaan Korkman siirtyy luokkataistelun perustan ja luokkavihollisten etsimiseen. Ideologian mukaisesti ”pahikset” löytyvät omistajista. Ei ole mikään yllätys, että todellisia ”pahiksia” ovat yritysjohtajat, jotka ovat muuttaneet ulkomaille nauttimaan työnsä tuloksista. Korkmanin mielestä tuohon ei ole muuta syytä kuin verojen pakoilu. Melkein kaikki ovat siirtyneet ulkomaille lakien ja määräysten mukaisesti. Suomi on ehkä menettänyt veromarkkoja verrattuna siihen, että muuttajat olisivat pysyneet Suomessa. Siitä, millaisista suummista on kyse, Korkman ei kerro. Mutta todennäköisesti kansantaloudellisesti merkityksettömistä. Takana onkin sosiaalidemokraattien hyödyntämä kateuden voima! Tässä paljastuukin Korkmanin ajama toinen tavoite ja ”pahis”-ryhmä. Menestyvien suomalaisten tulisi antaa menestyksensä hedelmät sosiaalidemokraattien käyttöön, jotta he voisivat ostaa ääniä vaaleissa muiden rahoilla. Näillä rahoilla arviolta sata tuhatta suomalaista elää nyt avustuksilla, koska he eivät saisi käytännössä enempää menemällä töihin eli toisin sanoen ovat muiden elätettävinä. Tämä ei ole Sixten Korkmanin mielestä ongelma.  Hänen mielestään ne, jotka eivät rakasta veroja, ovat ”pahiksia”.

Sixten Korkmanin väite mainittujen pahisten epäisänmaallisuudesta on hävytön. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen voisi pohtia, syrjiikö lausunto kansanryhmää! Suomen verolait eivät ole syntyneet demokraattisen prosessin myötä, vaan poliittisten voimien sulle-mulle periaatteen ja painostuksen perusteeella. Suomessa on yksi mailman korkeimmista veroasteista. Eläkeläisten raippavero on hyvä esimerkki poliittiesta kähminnästä. Sen piti olla väliaikainen. Mutta se on ollu voimassa jo yli 10 vuotta. Politiikot valehtelevat. Suomessa ei vallitse demokratia, vaan puoluejärjestelmän diktatuuri.

Hyviksiksi Korkaman kuvaa niitä entisiä yrittäjiä nyt palkollisia, jotka ovat myyneet yrityksensä kansainvälisille sijoittajille. Yrittäjät, jotka uuden teknologian oivallusten kautta ovat pystyneet lyhyessä ajassa kehittään liiketoimintamallin, jota voidaan hyödyntää mailmanlaajuisesti. He ovat maksaneet iloisesti myyntivoittoveronsa ja paljon on muutaman vuoden uurastuksesta jäänyt taskuunkin, hyvä niin. Tähän liittyy Suomen ongelma. Meillä ei ole pääomia itse hyödyntää uusia innovaatioita. Suomessa on pääoman keräminen ollut melkein rikollista ja on edelleenkin. Eniten suomalaisista innovaatioista hyötyvät ulkomaiset sijoittajat. Demarien yritysosaamisella ei voi kehua. EKA:n ja STS-pankin jäljet pelottavat. Demarien tulisi jättää yritystoiminta sitä osaaville. Valtiollisten yritysten teho nähtiin Neuvostoliitossa, joka meni lopulta konkurssiin. Miksi demarit edelleenkin haluvat tuohon suuntaan? Luokkataistelu ei tee yrityksistä kannattavia.

Sixten Korkmanin mielestä Suomessa on parannettavaa; tulisi tehdä työllisyyttä ja julkista taloutta vahvistavia uudistuksia.Kohteet ovat kannatettavia. Mutta miten ne tulisi tehdä. Veronkorotukset ovat lopun alkua. Ensimmäisenä pitää loiventaa työtulon progressioita merkittävästi. Demarit kuvittelevat, että puoluneuvoston päätökset innoittavat ihmisiä ahkeroimaan menestyksen eteen. Tässä on se suuri ajatusvirhe. Ihmimisen tulee pystyä itse nauttimaan työnsä tuloksista riittävästi. Se, että joutuu elättämään työtä vieroksuvia ja turhia poliitikkoja ei motivoi työntekoon. Periaatteessa sama koskee yrityksiäkin. On luonnollista, että se 70% väestöstä, joka saa enemmäm yhteiskunnalta kuin maksaa sinne, rakastaa veroja. Se 30% joka kaiken maksaa ei niin tee. Mutta Korkmanin ideologian talousideologian mukaan hallinnolisten päätösten tulee motivoida ihmisiä antaamaan menestyksensä hedelmät sosiaalidemokraattien käyttöön ja äänteen ostoon vaaleissa.

Korkman haluaa vähentää eriarvoisuutta (väärä suomennos, pitäisi olla taloudellinen erilaisuus) Suomessa. Jo täänään Suomi on maailman vähiten eriarvoisimpia maita. Pitääkö tuokin tuhota? Eriarvoisuus on demarien kielenkäytössä luokkataistelutermi. Eriarvoisuutta = tasapäisyyttä ei voi koskaan saavuttaa. Demarit viljelevät termiä, koska kateuden herättämiseen se on aina käyttökelpoinen. Eriarvoisuutta ei voi hallinnollisin toimin poistaa. Eriarvoisuus perustuu ihmisten erilaisiin kyvykkyyksiin, jotka johtuvat suurelta osin geeniperimästä. Ilman rodunjalostusta tasapäistäminen on mahdotonta. Menestyäksemme kansakuntana meidän tulee pitää huolta ja motivoituneina myös menestyjät. Heidän toimintansa vie yhteiskuntaa merkittävästi eteenpäin. Oleellista on, että kaikki tuntevat itsensä onnellisiksi, vapaiksi ja että heitä kaikkia kohdellaan ihmisarvon mukaisesti. Ei ole olemassa vain uusliberalismia ja demareiden taivasta. On olemassa paljon vaihtoehtoja näiden ideologioiden väliltä ja/tai ympäriltä.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu