Mitä tapahtui liennytykselle?

 

      ”,,, ja koko maailma on pahan vallassa.”                                                                                                                                                                                                                                                                                  – 1. Joh. 5:19 (b)

 

Näin rauhan ajan lapsena – ja ei (kaikille ”poliittisesti oikeaoppisille” eu-federalisteille, jotka ovat jo kiirehtimässä paikalle  kommentoimaan asiaa), se ei ole EUn ansio, että USA ja silloinen U.S.S.R eivät  50 – 80 luvuilla siirtyneet kylmästä sodasta kuumaan –

muistelen melkeinpä kaiholla presidenttien Reagan ja Gorbatshovin aikaa.

Mutta miksi ihmeessä? valveutunut (mahdollinen) lukija kysyy?

Olin suorittamasssa asevelvolisuuttani aikana jolloin kylmä sota uhkasi todella kuumeta; Reaganin silloinen retoriikka oli melkeinpä sotaisaa, ainakin hyvin ehdotonta – Neuvostolitto oli ”Pahan valtakunta”  ja piste.

Samaan aikaan USA ilmoitti kehittelevänsä ns. ”tähtien sota” hanketta ballististen ohjusten tuhoamiseksi.

Silloisessa Neuvostoliitossa kuolla kupsahteli johtaja toinen toisensa perään ; ensin Bretzhhev sitten Andropov ja viho viimeisenä kuin suoraan vahakabinetistä poimittu muumiomainen Tshernenko.

Koivisto ja muu valtiojohto saivatkin jo vallan yhtenään laukata idän ”monttubileissä”  sellaisella tahdilla, että kylmäpäistäkin alkoi jo hirvittämään…

 

Oma asevelvollisuusaikani osui Tshernenkon kuoleman ja Gorbatshovin valtaannousun aikaan.

 

Ilmapiiri suurvaltain välillä oli hyvin jännittynyt, ja Gorbatshov oli lännelle vielä avoin kortti, josta ei tiedetty juuri mitään

No, rauhassa kuitenkin selvittiin intistä ja lähdettin palveluskaverini kanssa Eurooppaan InterReilaamaan.

Muistan elävästi kun olimme Geneven rautatieasemalla ja näin TIME – lehden kannen;

LET´S TALK otsikko suorastaan huusi.

 

 

 

 

 

After his reelection in 1984, President Ronald Reagan sat for an interview with Time magazine. “I just happen to believe that we cannot go into another generation with the world living under the threat of those weapons and knowing that some madman can push the button some place,” he said.

“My hope has been, and my dream, that we can get the Soviet Union to join us in starting verifiable reductions of the weapons. Once you start down that road, they’ve got to see how much better off we would both be if we got rid of them entirely.”

In his dealing with the Soviets, Reagan’s two terms were almost those of two different presidents. Both the hard-liner and the peacemaker were present throughout, but the balance shifted so decisively from one to the other as to create a discontinuity. The man who had denounced the nuclear freeze as Soviet propaganda was now suggesting not just reduction but elimination of all nuclear weapons.

 

Reserviin siirtyneinä miinanpolkijoina olimme helpottuneita ystäväni kanssa: Liennytysdétente –  oli alkanut! 

Aiemmasta poiketen julkisuuteen alkoi putkahdella kuvia ja tietoja hymyilevistå suurvaltajohtajista, jotka tuntuivat tulevan hyvin toimeen keskenään; tämä siis huolimatta siitä, että faktisesti tuolloinen Neuvostoliitto miehitti/piti joukkojaan Itä-Saksan, Puolan, Tsekkoslovakian, Unkari, Bulgarian ja Romanian alueella.

Noiden tapaamisten synnyttämän tapahtumaketjun ja sen päätöksen sitten tunnemmekin jo hyvin.

Syy miksi tuon nämä asiat juuri nyt esille on hyvin yksinkertainen, koska tarinan opetus on niin selkeä: Neuvottelu ja kasvokkain tapahtuva tapaaminen eli détente kannattaa ja – toisin kuin läntiset valtamediat(pääkirjoituksineen ja pääuutislähetyksineen) ja kaiken maailman `Think Tank´ien” erityisasiantuntijat (erityisesti angloamerikkalaiset) antavat ymmärtää – tulokset voivat olla valtavan yllätyksellisiä.

 

Valitettavasti kuitenkin viimeisien vuosien – ja etenkin aikojen – länsimaisen valtavirtamedian rummuttama valtava Venäjän vastainen uutisointi ja suoranainen vihamielisyys Putin demonisointeineen on mielestäni ylittänyt jo 1980 – luvun tason (huolimatta Reaganin ”Pahan valtakunta”-lausumasta).

On kuin kaiken maailman (pahan) voimat eivät missän tapauksessa soisi ihmiskunnalle liennytystädétentea mihinkään hintaan.

Kun näitä kaikenmaailman (koeteltujen ja hyväksi havaittujen) Turvallisuuspolittisten linjausten uudistaja ”sotatohtoreiden” ja trollikirjailijoiden ynnä”erityisasiantuntijaohjelmajohtajien” juttuja lukee ja valtamedian pääkirjoituksia ja uutislähetyksiä seuraa niistä saa todellakin (Mihail Afanasjevitš Bulgakovin sanoin) sen kuvan, että ”Saatana olisi todellakin saapunut/pysähtynyt Moskovaan.”

Mene ja tiedä; ehkä se ei koskaan ole sieltä lähtenytkään?(sarkasmia)

Mutta kuten sanottua; mikään ei  kuitenkaan estänyt Presidentti Reagania aikoinaan lähtemään hakemaan neuvottelukontaktia liennytyksen aikaansaamiseksi.

 

En muista kylmän sodan ollessa kiivaimmillaankaan Neukku-kir(j)oittelun olleen niin laaja-alaisen vihamielistä kuin mitä se nyt on. Väkisinkin halutaan ylläpitää vastakkainasettelua erilaisia uhkakuvia luoden ja provokaatioita harjoittaen.

Washingtonin Capitol Hillin valveutuneet edustajat suorastaan tihkuvat Putin/Venäjän vastaisuuta ja Bryssel uskollisena ja näköalattomana, uudistumiseen kykenemättömänä lakeijana myötäilee.    https://areena.yle.fi/1-4556430?seek=52

Suoraan Capitol Hillin rauhantekijöiden suusta: ”Osaa Ukrainaa miehittää sen naapuri, vihollisemme, Putinin Venäjä.”

 

Uhakuvia lietsomalla meitä ja mielipiteitämme pyritään ohjailemaan Venäjn pelolla  milloin euroatlanttiseen puolustusliittoon ja milloin hedelmättömien

kiristyvien pakotteiden tielle     

 

Kysynkin: mihin katosi liennytys; détente ja sen antaa opetus ajallemme?

Onko se poistunut diplomatian/diplomaattien repertuaarista tyystin jonnekin historian hämärään?

Ranskan Presidentti Macronin aloitteessa näen jotain toivoa asiantilan ja suhteiden normalisoitumiselle -siis détentelle – ja jos Presidentti Trump sen nobelinsa haluaa, niin voisiko joku vinkata hänelle,että nyt olisi sauma tehdä hyvää nin idässä kuin länessä – puhumattakaan  Lähi-Idästä.

Vai; odottaako hän Presidentti Reaganin lailla toista kauttaan uusien, merkittävien ulkopoliittisten linjausten julkistamisen suhteen. Nythän hänen ulkopolitiikkaansa ovat leimanneet/dominoineet lähinnä  kauppapoliittiset teemat.

Europpakaan ei – ja jälleen ei, se ei ole mitään nollasummapeliä jossa Euroopa (saatikka Suomi, Ukraina tai vaikkapa Puola) voi vain hävitä – jäisi détentesta  hyötymättä (paitsi jos Bryssel sivuutettaisiin näissä keskusteluissa kokonaan[miltä luoja meidät varjelkoon]). Uusi Euroopan Komissio ei kuitenkaan (ainakaan minun tietooni ei ole tullut) ole esittänyt mitään aiemmasta poikkeavaa. Krim ja Malesian airwaysin lennon alasampuminen (niin murheellisia kuin ovatkin) ovat väitettyjen ”myrkytysepisodien” kanssa jumittaneet neuvottelulähtökohdat diplomaattisen asemasodan muotoihin joista eteneminen on tähän asti näyttänyt mahdottomalta.

Niin raskasta kuin se onkin, suosittelisin reaalipoliitisena ajattelijana (ilman sarvia ja hampaita) Brysselin ja euroatlanttisen blokin perään haikaileville turvallisuuspoliittista ”ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa”, jossa ei vatvomalla vatvota iänikuisesta iänikuiseen samoja, ikivanhan vanhoja menneitä tapahtumia vaan mietitään miten – traumaattisistakin – asioista päästäisiin rakentavalla tavalla eteenpäin.

On aika oikeesti aikuisten astua näyttämölle ja ottaa ohjat käsiin. Ainakin Presidentti Macron tuntuu tämän tiedostaneen.

Vai, ai niin; ”Saatanahan se oli saapunut Moskovaan…”(?)

Eihän sen kanssa voi neuvotella(?)

 

 

Ja lopuksi: Kaikille trollipeikkohybridiuhan pelkääjille  ja heidän kaltaisilleen Mediapoolissa ja ”hybridikeskuksissa” toimijoile – ulkoministeriön ”hybridisuurlähettiläs” Kinnusta unohtamatta – tiedoksi; ei, en ole Putinin trolli vaan liennytyksen ajan läpielänyt ja sen myönteisellä tavalla kokenut tavallinen kansalainen joka historiasta (ainakin jotain) oppineena olen (jos se nyt vielä on joltain jäänyt huomaamatta), détenten  asialla ja todellisen liennytyksen aloittamisen puolestapuhuja.

Apropos: Muistaako muuten kukaan enää Radio Free Europen?

On nimittäin sitä hybridivaikuttamista ennenkin ollut; ja sangen menestyksellistäkin sellaista. It is and has always been a ”two way street”.

 

Aivan kirjoitukseni loppuun haluan kuitenkin laittaa hieman kevennystä ukrainalaisesta huumorista käsin(ei, heitä ei ole unohdettu eikä unohdeta saatikka jätetä Venäjän armoille vaikka eivät Krimiä tulekaan saamaan takaisin).

Myönnän, mielellänikin, että hörähdin ainakin kerran kunnolla ääneen videota katsellessani (=Venäjä>annexation kohdalla[en kerro enempää ettei vitsi menetä teräänsä]).

 

Ja vielä; sallittaneen nyt vielä tämäkin. Toisin kuin Ylen taanoinen meemi-propagandalla peloitellut Ylen  pääuutislähetys tässä taannoin väitti https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mattileinonen/yle-kansalaisten-vapaa-vitsinikkarointi-uhkaa-demokratiaa/,

totean vain, että huumorilla voidaan käsitellä vaikeitakin asioita rakentavalla tavalla, jopa dialogia edistäen, jos ihmiset kykenevät nauramaan myös itselleen. Tekee muuten hyvää, suosittelen.

 

Ja menneeseen ja luutuneihin mielipiteisiin jämähtäneille, näköalattomille ”tyhjän naureskelijoille” ja seipään nieleen parranpärisyttelijöille  tiedoksi; Ei Venäjä ei ole yksin syypää nykyiseen tilanteeseen. Malesian airlinesin alasampuminen oli valtavan surullinen  ja lähes anteeksiantamaton teko, mutta silti; kuka kuka muistaa vielä Korean Airin lento 007n,  joka  oli Neuvostoliiton ilmavoimien 1. syyskuuta 1983 Japaninmeren yllä alas ampuma Korean Airin Boeing 747 -matkustajalentokone.

Kuitenkin jo kahden vuoden kuluttua, tuosta surullisesta epsiodista huolimatta, liennytysprosessi aloitettiin ja keskusteluyhteys avattiin. Huomattakoon, että Krimin valtauksesta ja Malaysia Airlinesin lento 17n alasampumisesta(kenen toimesta?) on jo 4/5 vuotta aikaa.

On siis mielestäni aika vastuullisten, oikeesti aikuisten reaalipolititikkojen ja diplomaattien astua esiin ja hyväksyä tapahtunut ja tunnustaa vallitseva reaalipoliittinen todellisuus: Krimin valtaus oli Venäjän sotilaallinen, geopoliittisstrateginen siirto jota se ei kadu eikä Krimin palauttaminen ole täten realistinen vaihtoehto.

Krim on ollut 1700-luvun lopusta lähtien Venäjän laivastotukikohtana; Sevastopolia puolustettiin verisesti loppuun asti lukuisilla eri linnoitusketjuilla natsien raakalaismaista hyökkäyksiä vastaan ja Hrutshev (minulle tuntemattomista syistä) ”luovtti” Krimin niemimaan  silloiselle Neuvostoliittoon  kuuluneelle Ukrainan sosialistiselle  neuvostotasavallalle, minkä (siIllon tapahtuneen) Putinin Venäjä sittemmin peruutti. Se ei siis koskaan ole faktisesti/historiallisesti ollut elimellinen osa Ukrainaa  vaan osa Venäjää  lukuunottamatta tuota Hrutshevin aikaansaamaa aluejakoa. Suomen hallitsemaan alueeseen Venäjällä taas ei ole mitään vastaavia historiaan pohjaavia intressejä, joten voimme sen suhteen olla rauhassa.

 

”“[…] Churchill, my dear fellow, we have such greedy sharks, and wolves in lamb’s clothing. Oh, dear, there’s so much to tell you, so many warnings to give you, but all that must be postponed for the moment.”   

Virren 600 sanoin

 

 

 

EskoHanelius

Kai jonkin sortin kansalaisjournalisti. Yhteiskuntavaikuttaja? And in english: " I have had studies in Political science, Political history, Media and communication and Social politics in the Faculty of Social Sciences at the University of Helsinki. I have also had studies in Film-making and Theater art(science). Art, history and cultural activities (incl. painting, drawing, short films(= at the moment short GIF´s) and photographing) are mine favourite keen of interests, but above all is my faith in Lord Jesus and to the word of God, the Bible. I also believe that creativity is a gift from God which is meant to be used and enjoyed with pleasure. Talents are given to be used – that means also our mind and understanding. More my thoughts here https://vartiopaikalla.org/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu