Se juna meni jo?

Luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten länsimaat typeryyksissään ovat järjettömän kauan kestäneellä Capitoll Hillin masinoimalla pakoitepolitiikalla de facto ajaneet Venäjän Kiinan kanssa strategiseen kumppanuuteen.

 

Voipi hyvinkin pitää paikkaansa.                                 

 

Tässä eräitä em. tahojen julkilausumia:

Presidentti Vladimir Putin tapasi Kiinan kakkosmiehen, taloudesta vastaavan pääministeri Li Keqiangin Moskovassa 18.9.2019. Tapaamisesta julkistettiin lyhyet, mutta sitäkin informatiivisemmat aloituspuheenvuorot. Putinin puheenvuorosta riittää seuraavan kohdan lainaaminen:

”Olemme nykyisin strategisia kumppaneita sanan täydessä merkityksessä ja toteuttamassa kattavaa kumppanuutta, joka pysyy Venäjän ehdottomana ulkopolitiikan painopisteenä.”

 

Edelleen lainaus artikkelista:

” Kyse on kaikenkattavasta strategisesta kumppanuudesta, johon sisältyy laaja yhteistyö talouden, tiedustelun, asevarustelun, energiasektorin ja avaruustutkimuksen aloilla. Lisäksi Kiina on kiistatta Venäjän ensisijainen kumppani ulkopolitiikassa. Paljon on ehtinyt tapahtua Xi Jinpingin tämän vuoden kesäkuussa tekemän vierailun jälkeen.

Sinä aikana, kun länsi on yrittänyt saada Venäjää taloudellisesti polvilleen, maasta on tullut Kiinalle elintärkeä kauppakumppani elintarvikkeiden, kaasun ja öljyn toimittajana. Siperiaa ollaan yhteisin toimin teollistamassa ja mittaamattomia luonnonvaroja aletaan hyödyntää. Venäjä ja Kiina eivät kilpaile keskenään, vaan niiden taloudet ja teknologinen osaaminen täydentävät toisiaan.”

 

Kysynkin: Onko länsi siis saamasssa Pyrrhoksen voiton russofobiasta voimansa ammentamassa vastakkainasettelussa?

Ja mitä länsi, etenkin taantumaa kohtaan valuva EU (ja etenkin Saksa) ovat siitä hyötyneet?

 

Paul Craig Roberts kirjoittaa:

”What is the value to Europe of Washington’s hegemony over the world? How do Europeans, as opposed to a handful of politicians receiving bags full of money from Washington, benefit from their vassalage to Washington? Not one benefit can be identified. Washington’s apologists say that Europe is afraid of being dominated by Russia. So why aren’t Europeans afraid of their 73 years of domination by Washington, especially a domination that is leading them into military conflict with Russia?

Despite the dire fate of the two finest armies ever assembled—Napoleon’s Grand Army and that of Germany’s Wehrmacht—Washington hasn’t learned that the two rules of warfare are: (1) Don’t march on Russia. (2) Don’t march on Russia.

 Why does Europe enable this scenario?

Is there no humanity, no intelligence left anywhere in Europe? Is Europe nothing but a collection of cattle awaiting slaughter from the machinations of the crazed american neocons? Are there no european political leaders with one ounce of common sense, one ounce of integrity?

 

What do europeans get for the extreme penalties imposed on them as Washington’s vassals? They get nothing but the threat of Armageddon.”

 

 

 

The United States, however, is not sustaining any losses,” the Russian Foreign minister stressed.

”Moreover, it is exploiting the situation for stepping up dangerous military activity near Russian borders, unleashing an arms race in our neighborhood where, as we all hoped, there is no room for a new ‘cold war,’” Lavrov said.

The security of the peoples in Europe ”is becoming hostage to the disruptive policy being conducted from the other side of the ocean”, the Russian Foreign minister stressed. http://alwaght.com/en/News/145415/Lavrov-Blames-EU-for-Allowing-Dangerous-US-Military-Activities-near-Russian-Borders

 

Lainaan edelleen Robertsia: “What is wrong with european politicians that they take this risk with the people that they govern?

 

Europe is still a place of beauty constructed by humans over the ages—architecturally, artistically, and intellectually—and the museum should not be destroyed. Once free of Washington’s vassalage, Europe could even be brought back to creative life.

 

Europe is already suffering economically from Washington’s illegal sanctions against Russia forced upon Europeans by Washington and from the millions of non-European refugees flooding the European countries fleeing from Washington’s illegal wars against Muslim peoples.”

 

 

 Hannah Arendt once said crimes of state aren’t committed by fanatics or sociopaths, just “terrifyingly normal” (people)…neither perverted or sadistic…who accepted the premises of their superiors and their state” to continue current and/or longstanding policies.

 

 

Trump Has Been Broken by the Military/Security Complex

Paul Craig Roberts   

 

”In order to protect himself from the Military/Security Complex, President Trump has abandoned his intention of normalizing relations with Russia. just as the neoconservative ideology needs us hegemony, the military/security complex needs an enemy to justify the $1,000 billion annual budget. the Clinton, George W. Bush, and Obama regimes have crafted Russia into that enemy. Trump intended to change that, but he has been prevented.”

 

 

 

Artikkelista

Venäjä ja Kiina lähentyvät – mannerlaatat ovat liikkeessä! 

 – tekijä Timo Kuronen

 

Putin ja Li Zhanshu

Putin tapasi Kiinan kolmosmiehen, kommunistisen puoleen pysyvän komitean jäsenen ja kansankongressin pysyvän komitean puheenjohtajan Li Zhanshun Moskovassa 25.9.2019. Lin lähin vastine Suomessa on ehkä eduskunnan puhemies, jonka asema tosin on lähinnä muodollinen.

Li Zhanshun puheessa on mm. seuraava huomionarvoinen kohta:

”Yhdysvallat on ottanut käyttöön politiikan, joka pyrkii sekä Kiinan että Venäjän eristämiseen, ja on myös yrittänyt työntää kiilaa välillemme. Mutta me olemme nähneet tuon juonen läpi emmekä ole menneet ansaan.

Kuvahaun tulos haulle doomsday train

 

Lavrovin kirjoitus

 

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov julkaisi Russia in Global Affairs -lehdessä 20.9.2019 artikkelin ”World at a Crossroads and a System of International Relations for the Future” (maailma tienristeyksessä ja tulevaisuuden kansainvälisten suhteiden järjestelmä).

Lavrovin artikkeli on erinomainen yhteenveto kansainvälisen politiikan kipupisteistä ja Venäjän näkemyksistä. Lavrov käsittelee suorasukaisesti samaa lännen yrittämää väliintuloa, josta Li Zhanshu mainitsee hiukan myöhemmin pitämässään lyhyessä puheessa. Venäjän ja Kiinan näkemys tästä asiasta on toisin sanoen yhteinen, ja tämä seikka on tärkeää huomata. Lavrovin sanoin:

”Samalla amerikkalaiset kollegamme yrittävät sinnikkäästi mobilisoida kaikki ulkomaiset kumppaninsa eristämään Venäjä ja Kiina. He eivät myöskään salaa pyrkimystään kylvää epäsopua Moskovan ja Pekingin välille ja torpedoida USA:n valvonnan ulkopuolella olevat monenkeskiset liittoumat ja alueelliset yhdentymishankkeet Euraasiassa sekä Aasian ja Tyynenmeren alueella. Painetta kohdistetaan maihin, jotka eivät pelaa niille asetettujen [läntisten] sääntöjen mukaan ja uskaltavat tehdä ’väärän valinnan’ eli tehdä yhteistyötä USA:n ’vastustajien’ kanssa.”

 

Lavrovin puhe YK:ssa

 

Venäjän ulkoministerin puhe YK:n yleiskokouksessa on loogista jatkoa hänen artikkelilleen. Hän toistaa artikkelinsa keskeiset kohdat, mutta käsittelee kansainvälisessä politiikassa vaikuttavien voimien muuttumista ja uudelleen ryhmittymistä. Esillä on siirtyminen yksinapaisesta (unipolar) hegemoniasta moninapaiseen (multipolar/polycentric) järjestykseen, siirtymävaiheessa ehkä jännitteiseen yhteistyöhön. Lavrov asettaa vastakkain sopimuspohjaisuuden ja sääntöpohjaisuuden. Jälkimmäisellä hän viittaa Yhdysvaltojen pitkälti sanelemiin kansainvälisiin organisaatioihin. IMF, kansainvälinen valuuttarahasto, on Christine Lagarden johtajakaudella näistä varmaan surullinen pohjanoteeraus. Tässä Lavrovin tiivistys:

”Johtavat länsimaat yrittävät estää moninapaisen maailman kehittymistä, palauttaa etuoikeutetut asemansa ja asettaa muille käyttäytymisnormit, jotka perustuvat kapeaan länsimaiseen tulkintaan liberalismista. Pähkinänkuoressa: ’Me olemme liberaaleja ja voimme tehdä mitä vain.’ Näitä päämääriä tavoitellessaan länsi vetoaa yhä harvemmin kansainväliseen oikeuteen ja yhä useammin ja itsepintaisemmin ’sääntöihin perustuvaan järjestykseen’.”

 

 

 

Europpakaan ei – ja ei, se ei ole mitään nollasummapeliä jossa Eurooppa (saatikka Suomi, Ukraina tai vaikkapa Puola) voi vain hävitä – jäisi détentesta  hyötymättä (paitsi jos Bryssel sivuutettaisiin näissä keskusteluissa kokonaan[miltä luoja meidät varjelkoon]). Uusi Euroopan Komissio ei kuitenkaan (ainakaan minun tietooni ei ole tullut) ole esittänyt mitään aiemmasta poikkeavaa. Krim ja Malesian airwaysin lennon alasampuminen (niin murheellisia kuin ovatkin) ovat väitettyjen ”myrkytysepisodien” kanssa jumittaneet neuvottelulähtökohdat diplomaattisen asemasodan muotoihin joista eteneminen on tähän asti näyttänyt mahdottomalta.

Niin raskasta kuin se onkin, suosittelisin reaalipoliitisena ajattelijana (ilman sarvia ja hampaita) Brysselin ja euroatlanttisen blokin perään haikaileville turvallisuuspoliittista ”ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa”, jossa ei vatvomalla vatvota iänikuisesta iänikuiseen samoja, ikivanhan vanhoja menneitä tapahtumia vaan mietitään miten – traumaattisistakin – asioista päästäisiin rakentavalla tavalla eteenpäin.

On aika oikeesti aikuisten astua näyttämölle ja ottaa ohjat käsiin. Ainakin Presidentti Macron tuntuu tämän tiedostaneen.

 

Kaikki edelläsanottu huomioiden kysyn kuitenkin: Menikö idän ja lännen välinen détente ohi jo?

Olemmeko menettäneet historiallisen tilaisuuden Euraasialaisen talousalueen muodostamiseksi Lissabonista Vladivostokiin kuten Ranskan Presidentti Macron Putinin aiempaan esitykseen(vuonna 2008) liittyen vihjasi viime kesänä.

 

Tapaaminen Putinin kanssa järjestettin Ranskan presidentin kesäasunnolla keskiaikaisessa Breganconin-linnoituksessa, Välimeren rannikolla annen länsimaiden G-7 kokousta Biarritzissa.
Macronin mukaan linnoitus valikoitui kohteeksi muun maussa siksi, että siellä oli mahdollista työskennellä eristyksissä.

 

Mutta tuliko ehdotus liian myöhään?

 

Vai pitääkö Putin monessa liemessä keitettynä kettuna ja pelimiehenä vielä ovea avoinna Euroopan(kin) suuntaan?
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Eurooppa on jäämässä todella yksin – kelvottoman johtajuuden ja saamattoman diplomatian tähden.

 

Suomi olisi voinut olla aktiivisella détente-politiikalla todellinen sillanrakentaja ajassa joka on jäämässä historiankirjoihin yhtenä suurimpana epäonnistumisena Euroopan historiassa. 

 

EU = ”rauhanprojekti” –   my ass.

 

”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan?” > Sanonnan  älyllisesti kestämätön päivitys aikaamme näyttääkin kuuluvan: ”Jos haluat rauhaa, haasta riitaa.”

 

On kuin kaiken maailman (pahan) voimat eivät missään tapauksessa soisi ihmiskunnalle liennytystä – détentea mihinkään hintaan. 

 

 

https://areena.yle.fi/1-4556430?seek=37

(Suoraan Capitol Hillin rauhantekijöiden suusta : ”Osaa Ukrainaa miehittää sen naapuri, vihollisemme, Putinin Venäjä.”)

 

Kun näitä kaikenmaailman (koeteltujen ja hyväksi havaittujen) Turvallisuuspolittisten linjausten ”uudistajien” juttuja lukee ja valtamedian pääkirjoituksia ja uutislähetyksiä seuraa niistä saa todellakin (Mihail Afanasjevitš Bulgakovin sanoin) sen kuvan, että ”Saatana olisi todellakin saapunut/pysähtynyt Moskovaan.”

 

Mene ja tiedä; ehkä se ei koskaan ole sieltä lähtenytkään? (sarkasmia)

 

Näin rauhan ajan lapsena – ja ei (kaikille ”poliittisesti oikeaoppisille” EU-intoilijoille, jotka ovat jo kiirehtimässä paikalle  kommentoimaan asiaa), se ei ole EUn ansio, että elämme vielä rauhassa, kylmän sodan varjossa – toivoisin, että järki palaa päättäjien sydämiin (viisastelijoile tiedoksi; Raamattu pitää ihmisen sydäntä tahtoelämän keskuksena).

 

On sanottu, että pisin matka viestin perillemenossa on matka päästä sydämiin.

 

 

Sitä odotellessa…

 

 

 

EskoHanelius

Kai jonkin sortin kansalaisjournalisti. Yhteiskuntavaikuttaja? And in english: " I have had studies in Political science, Political history, Media and communication and Social politics in the Faculty of Social Sciences at the University of Helsinki. I have also had studies in Film-making and Theater art(science). Art, history and cultural activities (incl. painting, drawing, short films(= at the moment short GIF´s) and photographing) are mine favourite keen of interests, but above all is my faith in Lord Jesus and to the word of God, the Bible. I also believe that creativity is a gift from God which is meant to be used and enjoyed with pleasure. Talents are given to be used – that means also our mind and understanding. More my thoughts here https://vartiopaikalla.org/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu