Osinkojen jako menee harakoille

 

Johan nyt on markkinat!

Tarkoitan pörssimarkkinoita, jotka on saastutettu liian korkeilla osakkeiden hinnoilla. Taivaskin itkee – varsinkin sadepäivinä – sellaista maailman menoa.

Pörssihintojen nostatus tehdään Euroopan keskuspankin (EKP) tyhjästä luomalla rahalla. Keskuspankilla ei ole minkäänlaista kattoa sille, kuinka paljon se voi tuottaa pääomamarkkinoille rahatuotteiden inflaatiota.

Mutta eihän pääomamarkkinoilla eikä pörsseissä ole inflaatiota!

Väärin. Inflaatiota on mitä suurimmassa määrin pääomamarkkinoiden rahatuotteiden hinnoissa. Inflaatio on suurituloisten ja muidenkin rahoilleen tuottoa hakevien kotitarvesijoittajien apulainen mainitsematta erikseen erilaisten rahastojen agressiivisuutta ostaa ja myydä pääomitettuja rahatuotteita niin, että jos tulee tappioita, ne tulevat maksuun sijoittajille mutta eivät rahastojen omistajille.

Se päivä, jolloin inflaatio putoaa alas nykyiseltä taivaisiin nostatetulta tasoltaan, saattaa olla lähempänä kuin uskotkaan. Silloin päättyvät nuortemme iloiset päivät tehdä rahaa rahasta ja kokea sitten se, miten tämän päivän pörssituotteiden ostaminen on riskipeliä.

Kansantaloustiede, joka ei tunne pääomamarkkinoiden inflaatiota, ei ole mikään tiede.

Se on finanssikapitalismin teologia vailla yhteyttä työn ja toimeentulon ansaintaan reaalitaloudessa.

Kapitalismi tekee poliittisesti oikeutetuksi maailman merkittävimmän rikollisjärjestön eli pankkimafian toimet, joista on kuluneen vuosikymmenen aikana määrätty sille maksuun maailman suurimmat sakot. Tänä vuonna tulee viimeisimmän täyden  vuosikymmenen aikana maksuunpantujen sakkojen yhteinen määrä nousemaan lähes 400 miljardiin dollariin.

Sakot ovat suuria ja yksikin miljardi on iso määrä rahaa.

Rahan määrä on kuitenkin vähäinen verrattuna siihen summaan, jolla keskuspankkimafia on luonut uutta (bitti)rahaa laillisesti mutta tyhjästä. Rahat riittävät sakkojen maksuun, mutta sillä tyhjästä luodulla rahalla inflatoitujen pörssituotteiden hintojen ylläpitooon ne eivät enää riitä.

Euroopan keskuspankissa (EKP) on edustaja jokaisesta 19 omasta rahapolitiikastaan luopuneesta EMU-maasta, mutta käytännössä sen asioista päättää 6-jäseninen johtokunta. EKP:n johtokunta on pannut toimeen elvytyspolitiikan nimellä yleisen rahanjaon.

Löysää rahaa  on sieltä – ilman minkäänlaista yhteyttä reaalitalouden tarpeisiin – heitetty pääomamarkkinoille 2 600 000 000 000 euroa, ja siitä suurin osa on virrannut – reaalitaloudessa pistäytymättä – löysän, irtonaisen ja halvan rahan markkinoille eli siis finanssimarkkinoille.

Pörssikurssit ovat nousseet uusiin ennätyksiin piittaamatta mistään taloudellisesti merkityksellisestä käytöstä eli ajasta, tilasta tai tarpeesta.

Me kansalaiset emme tarvitse näitä tuotannon ja kaupan ulkopuolella operoivia aarteenetsijöitä, joita ei kiinnosta kansantalous ja joiden ainoa yhteys on yritykseen on osinko. He eivät anna rahaa yritysten kehittämiseen, mikä oikeuttaisi osingot.

Kun he käyvät kauppaa osakkeilla, he eivät ole yhteydessä yritykseen vaan toisiin osakkeenomistajiin. Kun osakkeet vaihtavat omistajaa, kumpikaan osapuoli ei tee siinä yhteydessä mitään yrityksen hyväksi vaan tekee kaiken pelkästään omaksi hyväkseen. Kun yksi myy ja toinen ostaa, se on touhuilua, josta yritys ei hyödy yhtään mitään. Kun osakkeenomistajalle annetaan yhtiöstä osinkorahaa – menestyvissä yhtiöissä sitä annetaan jopa yli 50 % yhtiön voitosta – omistajille, nämä turhan tuottajat saavat rahaa, joka yhteiskunnallisessa katsannossa ei heille kuulu.

Uusi raha syntyy pörssikurssien noususta Euroopan keskuspankin (EKP) virallistaman ”elvytyksen” nimen alla. Kun rahan määrä kasvaa eikä uusi raha mahdu enää vanhoihin taskuihin, on joko vähennettävä rahan määrää tai lisättävä taskujen kokoa ja määrää.

Euroopan keskuspankki ohjaa uuden ”elvytysrahan” yhtä suurella tarkkuudella yritysten hyväksi kuin jos taivaalla pörräilisi helikopteri ja pudottaisi rahaa, jota EKP:llä ei oikeasti ole, ”elvyttäjille”. Silläkin tavalla raha jaettaisiin takaisin maan pinnalle vähintään yhtä tehokkaasti – eli siis tehottomasti – kuin se nyt annetaan yrityksille keskuspankin mielivaltaisuuteen perustuvilla jakoperusteilla.

Välillä Euroopan keskuspankki (EKP) jo lopetti markkinoiden kyllästämisen virtuaalirahalla, joka muistutti ikivanhaa setelirahoitusta modernissa kuosissa. Lokakuussa 2019 EKP palasi elvytyspolitiikkaan ja jatkoi tyhjästä luomansa rahan jakoa finanssitalouteen ja tuli sillä tavalla uusien ennätysten äidiksi. Ensimmäistä kertaa Emun ja euron kahdenkymmenen vuoden olemassaolon aikana EKP:n linja lisätä löysän rahan määrää markkinoilla pakotti EKP:n myöntämään, että pankin sisässä on merkittäviä poliittisia voimia, jotka eivät hyväksy keskuspankin nykyistä politiikkaa.

Siitä se vielä meille myrkyn lykkää!

EU:n rahapolitiikan tuottaman pääomien inflaation perusta on EKP:n 2,  6 biljoonaa eli miljoonaa miljoonaa euroa vanhaa velkaa, minkä lisäksi markkinoille heitetään pankista 20 miljardia euroa yhtä katteetonta lisärahaa kuin ovat nämä uudet velkarahat. Ne tuottavat pääomamarkkinoille inflaation, johon liittyen työn ja toimeentulon talous eli reaalitalous on jäänyt EKP:n rahoittaman finanssikapitalismin ulkopuolelle. Kun puhutaan kasinotaloudesta. Emu-maiden poliitikkojen osa on pelata kasinoa niin kauan ja ennen kuin kuin EKP hirttäytyy oman rahansa uskottavuuden puutteessa velkaan, jolla ei ole katetta, ei vakuutta, ei takausta eikä sosiaalis tai taloudellista tulevaisuutta. Euroopan keskuspankista on tullut velan vanki.

EKP:n itsensä kasinopelit ovat hivenen monimutkaisempia kuin poliitikkojen pelaama ”Afrikan tähti” , mutta eivät yhtä vaikeita kuin ”Monopoli”. Ne antavat pelaajille mielikuvan siitä, mitä tapahtuu, kun talous tuottaa yksille rahaa, joka on pois joiltakin toisilta.

Tämä nykyinen Emu-maiden rahapolitiikka on suurin tuloerojen kasvun aihio, jonka syntyyn ei tarvittu pihtisynnytystä. Ne ovat tehneet tämän vaikean ajan alun ja sen seuraukset ihan itse.

EKP:n edustajat voivat sanoa, että heidän ainoa tarkoituksensa on ollut elvyttämällä estää vuoden 2008 pankkijärjestelmän kriisin toistuminen, mutta sellainen puhe on täyttä stiiknafuulia. Markkinat ei voi käskeä eivätkä ne toimi itsestään tasapuolisen rahataloudellisen kehityksen hyväksi.

Emu-maiden budjettien rahoittamiseen ja yksityisen sektorin finanssitaloudelliseen pörssikurssien ”elvyttämiseen” käytetty virtuaalinen bittiraha on johdattanut pääomamarkkinat ennen kokemattomaan löysän rahan maailmanpyörään, jossa kone on pysähtynyt ja jättänyt EKP:n vaunun korkeimpaan kohtaan kauimmaksi maan pinnasta.

Syvällinen totuus on kirjattu siihen määritelmään, jonka eräs ilmaisi 150 vuotta siten niin, että ”finanssikapitalismissa arvonlisäysprosessi on muuttunut käyttöarvojen tuotannosta vaihtoarvojen maksimoimiseksi”.

Se vaatii kansantaloustieteen teologisen osuuden saattamista siihen kuntoon, että tieteellä on yhteys kehitykseen, mitä edustaa pääomamarkkinoiden inflaatio.

Mietipä tätä.

eskoseppanen

Olen eläkeläinen, entinen Yleisradion toimittaja, Suomen eduskunnan jäsen ja Euroopan Parlamentin jäsen. Kun en halua olla mikään ex, käytän itsestäntäni titteliä kauppatieteiden kandidaatti, vaikka en ole enää kandidaatti mihinkään toimeen,

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu