Suomen kansalle: Ei ole pakkoa sitoutua takausvastuisiin ylivelkaisten maiden veloista

Takausvastuita olisi tulossa elpymisrahastosta Suomelle käytännössä jo 7 miljardia (Mauri Pekkarisen tieto). Se on Suomen osuus.  Suomen mediassa esillä on ollut yhteensä 800 miljoonan euron suuruinen takausvastuu (Sure-työmarkkinarahasto 432 milj. ja EIP:n takuurahasto 372 milj.) . Alustava lähetekeskustelu oli eduskunnassa 12.5.2020. Jos Suomen allekirjoitusta ei ole vielä papereissa, tämä kehityskulku voidaan vielä pysäyttää.

Yle 13.5.: Suomen Pankki oli huhtikuun loppuun mennessä ostanut pandemiahätäohjelman kautta lähinnä yrityspapereita lähes 1,9 miljardilla eurolla. (Kommentti: Kuinka suuri on luottotappioriski, milloin lainat erääntyvät, millä vakuuksilla annettu.).

Lisää voi tulla 14 miljardia, jos sama vastuunjako pätee, ja perustetaan 1.000 miljardin elvytyspaketti.

Vaikka Suomi saisi itsekin lainaa näistä varoista, voi päätellä, että ei niin paljon kuin itse takaa. Eli takausriskiä jää ensiksi mainitusta 7 miljardista jo varmaankin vähintään 3 miljardia. Kun takaa ylivelkaista maata, esim. Italiaa, se ei kykene maksamaan velkojaan. Takaus on sama kuin lahjan antaminen.

Suomella ei ole varaa antaa lahjoja. Jos välttämättä pitäisi antaa lahjaa, sen tulisi olla enintään 100–200 miljoonaa.

Mutta kaikelta lahjan antamiselta (ylivelkaisten takaamiselta) puuttuu logiikka.

Euron puolustajat sanovat: Kun verrataan siihen vaihtoehtoon, että Italia ei saa muiden takaamaa lainaa halvemmalla, niin seuraus (aina epämääräisesti muotoiltu) voi olla pahempi ja kalliimpi Suomelle.

Minä puhun Suomen kansalle ja päättäjille järkeä: Mikä olisi seuraus, jos Suomi ei hyväksy takausten antamista?

Seuraus on, että Italiassa alkaa talouskuri.

Jos Suomi pehmoilee ja sitoutuu takauksiin, seuraus on päinvastainen: kurittomuus ja vastuuttomuus Italian valtion taloudessa jatkuu.

Lauantain klo 18:n uutiset: Haastattelussa EU-tutkija Timo Miettinen:
Vertailtaessa vaihtoehtoja laskelmissa ei yleensä oteta huomioon, mitä tarkoittaisi Italian maksukyvyttömyys.

– Minun vastaukseni: markkinat voisivat lyhytaikaisesti tulla levottomiksi, mutta miksi tulla levottomaksi siitä, että Italian sairas meno vihdoin lopetetaan?

_____________________

Italialle ei pitäisi myöntää yhtään euroa lisää lainaa. No, millä se rahoittaisi koronakriisin hoidon? Sillä, että budjetista, ilman lisälainan ottoa, jaetaan niukkuutta tasaisesti kullekin: kaikkia etuuksia, palkkoja sekä ministeriöiden ja puolustusvoimien budjetteja leikataan 5–10 %. Mitä on kylvänyt, sitä leikkaa.

Tilanne ei kuitenkaan tällä hetkelläkään ole näin karu Italialle. EKP aloitti maaliskuun puolivälissä uuden 750 miljardin hätärahoituksen (HS 12.5.2020). Jos Italia saisi siitä väkilukunsa mukaisen suhteellisen osuuden (80 miljoonaa / euroalue 340 miljoonaa), se saisi lähes 200 miljardia lainaa.

Talousjärjestelmä toimii oikein, kun ylivelkaantuneen maan korot nousevat. Kohonnut korko rajoittaa tehokkaasti lisävelan ottoa. Korkojen nousu heijastaa velkojien luottotappioriskiä. Jos tähän tasapainoon puututaan niin, että toiset maat takaavat Italian lainoja, ja näin luodaan luonnottomasti matalampi korkotaso, itse ruokitaan tällä vinoutumalla ylivelkaantumisen lisääntymistä.

Ei komissio eikä mikään mukaan ole voinut estää Italian säännöistä –  EU:n kasvu- ja vakaussopimus – piittaamatonta velkaantumista vuosi vuodelta.

____________________

ENTÄ ENSI VUOSI? Nyt alkaa maailmanlaajuinen korona-taantuma: kuka kuvittelee, että Italia selviäisi ilman uutta lisälainaa JOKA VUOSI tulevina vuosina.

Tulee siis joka vuosi lisää taattavaa. Aina sama laulu: Italiaa ei voi päästää kaatumaan, seuraukset voisivat olla sitä ja sitä.

Siksi pitäisi laittaa seinä vastaan heti eikä vasta muutaman vuoden päästä (jolloin joutuu toteamaan, että miksi siirrettiin väistämätöntä ratkaisua, se tuli kalliiksi).

Oli suuri virhe ja pehmoilua – koronan pehmitettyä sydäntä hempeilemään – tinkiä EVM:n avun ehtona olevasta talousohjauksesta, edes siltä osin kuin kyse on välttämättömästä koronalainasta. Siinähän olisi ollut tilaisuus saada Italia talousohjaukseen.

Kun otetaan vertailukohdaksi tavallisen ihmisen holtiton velkaantuminen, se voi johtaa edunvalvontaan (aiemmin termi oli holhous). Eräs tuttuni sanoi kokemuksestaan oman poikansa suhteen: se vain pahentaa asiaa, jos antaa rahaa tällaisen henkilön alati pyytäessä.

_______________________

Björn Wahlroos 10.5.2020, HS: ”Ei voida vaan alkaa heittää rahaa pohjoisesta etelään. Siinä ei ole pienintäkään järkeä. Yhteisvastuullisuus ilman juridisia ja poliittisia instituutioita, jotka katsovat sen perään, on vastuuttomuutta.”

_______________________

Sixten Korkmanin lohduttelu: ”Saattaahan Suomikin joskus kaivata solidaarisuutta”. Tällainen logiikka perustuu siihen, että 1) emme luota kykyymme hoitaa taloutta ja 2) toivomme, että, vaikka mikään ei siihen velvoita, meitä autettaisiin. JA mitä takaukset sitä paitsi meitä auttaisivat (muuta kuin jatkamaan ylivelkaantumista), kun kuuliaisina maksaisimme lainan.

Taloudessa toimivat selkeät lait: Suomen talous vasta avautui 90-luvulla. Jos on liiallinen riippuvuus viennistä Venäjälle tai myöhemmin Nokiasta, ne ovat ennalta tiedettäviä riskejä. Suomessa ollaan viennistä riippuvaisia (yhä vaikuttava riski). Parempi olisi kerätä puskureita. Jos me emme kerää, niin luulemmeko, että velkaantumiseen sairastunut euroalue kerää puolestamme?

_____________________

Kerrataan vähän faktoja:

HS 5.12.2018:

Ylivelkaantunut Kreikka on ollut jo vuosia maksukyvytön, mutta siitä huolimatta EVM on joutunut antamaan sille hätärahoitusta estääkseen talouden entistä pahemman romahduksen ja Kreikan eroamisen rahaliitosta.

Tiistaina valtiovarainministerit hyväksyivät Suomen kannattaman periaatteen, että maksukyvyttömille valtioille ei voida antaa hätärahoitusta. (Kommentti: Aivan järkyttävää olla heti poikkeamassa tästä terveestä periaatteesta.)

HS 25.10.2018:

Vuoden 2011 lopulla Belgia oli ollut yli 500 päivää ilman hallitusta, ja virkaa tekevä hallitus tarjosi taas alijäämäistä budjettia. Komissio kertoi, että jos budjettia ei korjata, Belgia saa noin miljardin euron sakot. Belgia muutti budjettinsa ja maahan syntyi hallitus. Samassa urakassa pehmeitä budjetteja tarjonneet Kypros, Malta, Puola ja Unkari ajettiin kuriin uhkaamalla niitä sakoilla.

Kun Italia tekee vastuutonta talouspolitiikkaa, se haluaa jättää laskunsa EU- ja eurojärjestelmän eduista maksamatta ja nojata ilmaiseksi eurojärjestelmän uskottavuuteen. Siihen EU:n ei pidä suostua. Pummilla matkustaville kuuluu tarkastusmaksu.

HS 20.10.2018: Italia pelasti jo pankkejaan valtion varoin, vaikka yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan niin ei pitänyt tehdä. Sekään ei ollut ”kaunista”.

HS 15.11.2018: [Italian] Velkataakasta kertoo paljon se, että Italia maksaa pelkästään korkoa velastaan joka vuosi noin 65,5 miljardia euroa. Summa vastaa 3,8 prosenttia maan bruttokansantuotteesta tai suunnilleen valtion budjetista koulutukseen osoitettua rahamäärää.

_____

Blogi: Italia ei kaada euroa, mutta aiheuttaa päänvaivaa (Nordea 23.1.2018)

 

 

 

 

 

eskotnurminen

Varatuomari. Ollut pankkialalla 30 vuotta (1987 - 2016). Olen 57-vuotias. Vuonna 2016 alkaneen nousukauden huippu saavutettiin jo 2018. Sinä aikanakin käytännössä joka vuosi otettiin uutta velkaa. Realismia on, että nykymenon jatkuessa Suomi ei lyhennä velkaansa ollenkaan, vaan tulee ylittämään EU:n 60 %:n rajan. Ekonomistit ovat useamman kerran nytkin ennen syksyn 2018 budjettiriihtä sanoneet, että nyt on aika kerätä puskureita. Se tarkoittaa velan lyhentämistä. Mutta puuttuu poliittinen rohkeus tehdä tarvittavat päätökset. Valtionvelkaa tulisi lyhentää neljä miljardia vuodessa. Suomi ei tullut eikä tule kuntoon kuin solidaarisuudella, jossa kaikki laitetaan maksamaan. Se tarkoittaa ennen kaikkea niitä, joilla on maksukykyä. Osingot kattavammin verolle ym. Solidaarisuus tarkoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Se ei toteudu, jos jokainen ajaa puolueensa etua. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on paras lääke torjumaan syrjäytymistä ja eriarvoistumista. Ajatuksiani voit lukea näistä Puheenvuoro-kirjoituksista, aiheina: valtion velka, sijoittamisen verotus, sisäilmaongelmat, sote, hävittäjähankinta, opiskelurauha kouluihin, työkyvyttömyyseläkeratkaisut, sokerivero, maahanmuuttajien sosiaaliturva voisi olla alempi alkuun; keinoista estää nettisaalistusta (Oulun ja Helsingin tapaukset). Vain solidaarisuudella voidaan ratkaista Suomen haasteet: sairaiden hoito, vanhusten huolto, nuorten syrjäytyminen, työttömyys, koulutus, energian saatavuus ja hinta, ilmastonmuutos, köyhyys, valtion velka, sekä alueiden kehityserot. Sisäilmaongelmiin olen ehdottanut uutta virkaa: sisäilmavaltuutettu. Nämä ongelmat koskettavat jopa 800.000:ta ihmistä. Tasoristeykset: puomit 200.000 euroa per risteys. Vaarallisimpien 140 risteyksen puomittaminen maksaisi 28 miljoonaa eli ei liian paljon. esko.t.nurminen at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu