Vain yksi ekonomisti on esittänyt ratkaisun Suomen velkasuhteen pienentämiseen, muut eivät ole kartalla vielä

‍HS 20.8.2020:

  • VAIKKA huoli velkaantumisesta on eri puolueissa eri tasoilla, keino sen hoitamiseksi on sama. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että vain talouskasvun avulla velka saadaan kuitattua.

Kommenttini: Talouskasvulla ei kuitata velkaa, toisin sanoen ei lyhennetä velkaa. Talouskasvulla voidaan ehkä saada velkaantuminen loppumaan, mikä sekin toki on hyvin tärkeää (ja keinoina talouskasvu ja työllisyyden nostaminen).

Mutta millä Suomi saataisiin takaisin 60 prosentin velkasuhteen maaksi?

Ainoa, joka ekonomisteista on tietääkseni esittänyt keinon siihen, on Vesa Vihriälä. Palkansaajien Tutkimuskeskuksen Elina Pylkkänen liittyi kannattajiin.

Toinenkin Elina, Elina Lepomäki, ilmaisi kannatusta Uuden Suomen mukaan.

Li Andersson kannatti 23.6.2020.

Hjallis Harkimo piti lainojen anteeksiantoa väistämättömänä seurauksena kyselytunnilla 28.5.2020.

EKP:n suorittama anteeksianto

Eurojärjestelmän (EKP ja kansalliset keskuspankit) hallussa on jo yli 2.000 miljardia euromaiden velkoja.

Jos osittaista anteeksiantoa ei tehdä, vaihtoehto on asioiden jääminen puolitiehen ikuisiksi veloiksi (joita inflaatio syö vähitellen): 90–150 %:n velkasuhteen valtiot eivät kykene tosiasiassa lyhentämään velkojaan, ainakaan koronavelkaantumisen jälkeen.

Rahaa on jo luotu lisää markkinoille EKP:n toimesta. Anteeksianto ei siis itsessään loisi lisää rahaa. Anteeksianto voisi tulla voimaan viidessä erässä, 20 % vuodessa. Asiaa hoidettaisiin vastuullisesti niin, että luottamus euroon ei horju.

Anteeksiannon tulisi kuitenkin olla mahdollisimman suuri, jotta Italiakin pääsisi noin 80 %:n velkasuhteeseen.

Anteeksianto ei polkaisisi uutta velkaantumiskierrosta käyntiin, jos tehdään säännökset valtion velkajärjestelystä, jonka vireillelaittamiseen tuomioistuimessa annettaisiin myös komissiolle oikeus. Velkajärjestelysäännökset aikaansaisivat luottotappion vaaran ja siten käytännössä estäisivät sijoittajia lainaamasta ylivelkaisille (esim. yli 80 % velkasuhde) maille lisää. Tukipaketit loppuisivat.

Niin tyhmiä ja vastuuttomia ei pidä ollakaan, että annettaisiin anteeksi ilman tukipaketteja lopettavaa velkajärjestelysääntelyä. Pykälät tulee saattaa voimaan EU-asetuksena, joka on suoraan jäsenmaita sitovaa ilman sellaista kansallista voimaansaattamista kuin direktiivit edellyttävät.

Anteeksianto tulee myös olla sillä tavalla ehdollinen, että se peruuntuu, jos euromaa jollakin, vaikka muodollisesti sallitulla, tavalla tosiasiassa avaa taas ylivelkaantumisen tien, aiheuttaen eurokriisin vaaran. Tällainen tottelemattomuus voisi olla esim. pullikointia velkajärjestelyprosessia vastaan.

 

 

 

eskotnurminen

Varatuomari. Ollut pankkialalla 30 vuotta (1987 - 2016). Olen 57-vuotias. Vuonna 2016 alkaneen nousukauden huippu saavutettiin jo 2018. Sinä aikanakin käytännössä joka vuosi otettiin uutta velkaa. Realismia on, että nykymenon jatkuessa Suomi ei lyhennä velkaansa ollenkaan, vaan tulee ylittämään EU:n 60 %:n rajan. Ekonomistit ovat useamman kerran nytkin ennen syksyn 2018 budjettiriihtä sanoneet, että nyt on aika kerätä puskureita. Se tarkoittaa velan lyhentämistä. Mutta puuttuu poliittinen rohkeus tehdä tarvittavat päätökset. Valtionvelkaa tulisi lyhentää neljä miljardia vuodessa. Suomi ei tullut eikä tule kuntoon kuin solidaarisuudella, jossa kaikki laitetaan maksamaan. Se tarkoittaa ennen kaikkea niitä, joilla on maksukykyä. Osingot kattavammin verolle ym. Solidaarisuus tarkoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Se ei toteudu, jos jokainen ajaa puolueensa etua. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on paras lääke torjumaan syrjäytymistä ja eriarvoistumista. Ajatuksiani voit lukea näistä Puheenvuoro-kirjoituksista, aiheina: valtion velka, sijoittamisen verotus, sisäilmaongelmat, sote, hävittäjähankinta, opiskelurauha kouluihin, työkyvyttömyyseläkeratkaisut, sokerivero, maahanmuuttajien sosiaaliturva voisi olla alempi alkuun; keinoista estää nettisaalistusta (Oulun ja Helsingin tapaukset). Vain solidaarisuudella voidaan ratkaista Suomen haasteet: sairaiden hoito, vanhusten huolto, nuorten syrjäytyminen, työttömyys, koulutus, energian saatavuus ja hinta, ilmastonmuutos, köyhyys, valtion velka, sekä alueiden kehityserot. Sisäilmaongelmiin olen ehdottanut uutta virkaa: sisäilmavaltuutettu. Nämä ongelmat koskettavat jopa 800.000:ta ihmistä. Tasoristeykset: puomit 200.000 euroa per risteys. Vaarallisimpien 140 risteyksen puomittaminen maksaisi 28 miljoonaa eli ei liian paljon. esko.t.nurminen at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu