Keskusta – onko kotiinpaluun aika?

Oltiin EK:ssa vierailulla. Siitä sain katalysaattorin kirjoittaa politiikasta ja puoluevalinnasta.

Esittelijöistä kahdella oli vahvat poliittiset kannat: vihreä ja keskusta. Saatiin hyvä keskustelu porukalla aikaiseksi. Vastaavia viihdyttäviä ja asiallisia keskusteluita on jäänyt kaipaaman, eikä vähiten julkisen poliittisen debatin muuttuessa säälittäväksi: jatkuvaa tahallista väärinymmärrystä, päälle puhumista ja faktojen korvaamista mutuilulla.

Oma poliittinen kotini on viimeisen vuoden ollut haussa. Palo vaikuttamiseen ei ole sammunut ja se oli oikeastaan pääsyyni eroon Keskustasta, koska en kokenut siellä voivani vaikuttaa. En halunnut alistua tahdottomaksi järjestelmän osaksi, en politiikassa enkä muuten elämässä.

Olen koittanut löytää aikaa ja tilaisuuksia tutustua eri puolueisiin, mutta molemmat ovat osoittautuneet hankalaksi. Jos Keskustan tupailtoja haukutaan vanhanaikaiseksi, ei muilla puolueilla ole tarjolla potentiaalisesti toiminnasta kiinnostuneille edes sitä. Eikä pk-seudulla sitä ole tarjolla Keskustallakaan. Mikä ihme siinä mahtaa olla ettei politiikka kiinnosta massoja, kun kiinnostuneillekin tapahtumia järjestetään lähinnä vaalien alla tai Suomi-Areenassa?

Harkintani mahdollisesta puoluevalinnasta on keskittynyt kolmeen mahdolliseen puolueeseen. Kaikissa on omat ongelmansa. Haluaisin kuulua puolueeseen, jonka arvot ja politiikka olisi vähintään sovitettavissa omiini, jossa toimiminen ei olisi pakkopullaa kuten pakollisia kevätkokouksia ja jossa olisi mahdollisuus vaikuttaa sekä puolueen että laajemmin yhteiskunnallisiin asioihin. Mikään puolue ei tunnu vastaavan näihin tarpeisiin.

Minulle kuuluminen johonkin puolueeseen on kannanotto enkä halua alistua minkään puolueen täytejäseneksi ja rahalliseksi lypsylehmäksi. Hyviä ehdokkaita ja poliitikkoja aion jatkossakin tukea (rahallisesti tai muuten), mutta puolueeseen kuulumisen tulisi olla vastavuoroista.

Voisin palata Keskustaan, mikäli puolue-eliitti sitoutuisi toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaan, mikäli puolueen toimintaan ja politiikkaan voisi vaikuttaa muutenkin kuin olemalla kokopäiväisesti puolueella töissä ja mikäli puolue (kuvainnollisesti) löytäisi pallinsa ja ajaisi rohkeasti uudistavaa keskustalaista politiikkaa.

Kannatuslukujen pitäisi herättää, että innoton ja rakenteisiin keskittyvä lyhyen tähtäimen politiikka on Keskustalle tuhon tie. Pää pois perseestä: esimerkiksi maakuntamalli on (tärkeä) väline eikä päämäärä. Tällä nykytahdilla puolue kuihtuu Ruotsin mallin mukaiseksi joo-joo-puolueeksi vailla visiota ja vaikutusvaltaa.

Otsikon kysymykseen vastaus: jos minun olisi pakko liittyä tällä hetkellä johonkin puolueeseen, se ei olisi Keskusta. Mutta en ole toistaiseksi liittynyt mihinkään, vaikka mieli tekisi. Kaipaan lisätietoa päätökseni tueksi, enkä halua tehdä päätöstä hatarin perustein.

eskovirri

33-vuotias opiskelija, harrastelijasijoittaja ja pokerinpelaaja. Nykyään Espoosta, aiemmin Helsingistä. Valtiotieteiden (HY, poliittinen historia) ylioppilas. Poliittisesti keskellä oleva pragmaattinen järkiliberaali. Arvostan suoraa ja rehellistä puhetta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu