Heikko suomen kielen taito, maahanmuuttajatausta tai huonot arvosanat eivät ole hoito- ja hoiva-alan soveltuvuusvaatimuksia

Rasismi, sorto ja syrjintä ovat hallinneet akuutin korona-ajan jälkeistä mediatilaa meillä ja maailmalla. Ylen A-Studiossa  keskusteltiin muutama viikko sitten perussuomalaisten ajatuspajan julkaiseman ”tutkimuksen” jälkimainingeissa Suomessa ilmenevästä rakenteellisesta rasismista. Ohjelmassa sivuttiin sitä, miten maahanmuuttajataustaisia nuoria ohjataan usein koulussa taustansa vuoksi väärän tason kieliopintoihin sekä koulutusaloille, jotka eivät vastaa nuoren opintomenestystä tai omia urahaaveita. Hyvin usein maahanmuuttajanuori ohjataan opiskelemaan toisella asteella lähihoitajaksi.

Valitettavasti en ole itsekään poikkeus tähän säännönmukaisuuteen. Tulin maahanmuuttajana Suomeen aivan toisen asteen koulutusvalintojen kynnyksellä. Suomalaisen peruskoulun yhdeksän keskiarvolla haaveilin lukiosta ja akateemisesta koulutuksesta. Opettajan arvion mukaan minulla ei kuitenkaan tuolloin heikon suomen kielen osaamiseni vuoksi olisi ollut mahdollisuuksia menestyä lukiossa, minkä vuoksi hän kannusti minua jatkamaan toisella asteella lähihoitajakoulutukseen. Tämä kummastutti minua jo tuolloin, sillä alaan syvemmin perehtymätönkin ymmärtää erinomaisen kieli- ja kommunikaatiotaidon olevan välttämättömyys hoiva- ja hoitoalalla pelkän potilas- ja asiakasturvallisuuden kannalta. Kuitenkin kynnys toimia 16-vuotiaana vastoin suomalaisen koulutusjärjestelmän tuntevan opettajan suositusta ja olla luottamatta ammattilaisen arvioon oppimisedellytyksistä voi olla todella korkea. Niinpä oletin oman koulutustoiveeni olleen naiivin tytön haaveilua ja siten minäkin hakeuduin lähihoitajaksi.

Selittyykö alttius ohjata minut ja todella monet muut maahanmuuttajat hoito- ja hoivatyön piiriin ennakkoasenteilla maahanmuuttajien soveltuvuudesta tietyille koulutuspoluille? Vai selittyykö ohjaaminen lähihoitajaksi huonolla koulumenestyksellä esimerkiksi suomen kielessä tai muissa oppiaineissa? Kumpikin selitys on lopulta ongelmallinen ja molemmissa selityksissä on perää. Yhtä kaikki, heikon suomen kielen osaamisen, maahanmuuttajataustan tai huonojen peruskoulun arvosanojen ei tulisi olla ensisijaisia syitä ohjata nuori hoito- ja hoiva-alalle.

Maahanmuuttajien ohjaamisesta hoivatyön piiriin vastoin henkilön omia kiinnostuksen kohteita on olemassa tutkittua näyttöä. Ennakkokäsitykset estävät opinto-ohjaajia näkemästä nuoria yksilöinä. Vaikka lähihoitajan koulutus onkin mm. työllisyysnäkymiensä vuoksi parhaimmillaan äärimmäisen hyvä väylä tutkinnon saavuttamiseksi ja työelämään pääsemiseksi, voi kollektiivinen etnisyyteen perustuva alalle ohjaaminen olla integraation ja kotoutumisen kannalta jopa haitallista.

Heikon kielitaidon ja maahanmuuttajataustan lisäksi lähihoitajakoulutukseen ohjataan usein myös heikon koulumenestyksen perusteella – tämä koskettaa myös kantasuomalaisia nuoria. On hyvin huolestuttavaa, että hoito- ja hoiva-alalle ohjattavan nuoren terveys, motivaatio alaa kohtaan ja eettinen katsomus jäävät helposti soveltuvuusarvioinnissa taka-alalle. Todellisten soveltuvuuskriteerien arvioinnin asemesta ensisijaisena koulutukseen ohjaavana kriteerinä toimii liian usein verraten heikko keskiarvo, ja lähihoitajaksi ohjataankin usein, jos muualle ei opintomenestys riitä. Hoivatyöhön ohjautuukin valitettavan usein alalle täysin soveltumattomia henkilöitä. Lähihoitajat ovat aivan äärimmäisen merkittävä osa sosiaali- ja terveyshuollon infrastruktuuria ja on todella tärkeää, että alalle hakeutuu sinne soveltuvat ja haluavat henkilöt. Valitettavan usein näin ei ole vaan alalle joudutaan puoliksi pakon saattelemana.

Yksilön ja yhteiskunnankin kannalta on hyvin haitallista, ettei resursseja osata ohjata oikein kohteisiin, jossa ne tuottavat parhaiten. Väärin kohdistuneet työmarkkinaresurssit ovat erityisesti maahanmuuttajien kohdalla laajempi ilmiö – jopa kolmannes kokee olevansa työssään ylikoulutettu. Maahanmuuttajataustaista nuorta, jolla on halu ja edellytykset tulla esimerkiksi lääkäriksi, oikeus- tai kauppatieteilijäksi tai fyysikoksi tulee myös tukea kantasuomalaisten nuorten tavoin pyrkimyksissään haaveidensa uralle. Lähtökohtaisesti jokaista nuorta tulee kuunnella heidän omien urahaaveidensa osalta ja tarpeen tullen tukea nuorta oman polun löytämisessä. Toimimalla toisin heitämme hukkaan paljon potentiaalia – turhaan.

Omalla lähihoitajakoulutuspolun tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Lähihoitajakoulutuksen kautta löysin intohimon kansanterveyden edistämiseen ja myöhemmin suoritin kaksi korkeakoulututkintoa, joiden avulla olen saavuttamassa teini-iän haaveeni: akateemisen tutkinnon.

EvaTawasoli

Eva on vantaalainen kunnallispoliitikko ja Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen. Eva on sote-alan asiantuntija ja viranomaiskouluttaja, minkä lisäksi hän työskentelee vastaanottokeskuksessa terveydenhoitajana. Eva on tullut Suomeen kiintiöpakolaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu