Pandemian II vaihe: rokotteet vs. mutaatiot

Huhtikuun alussa vuonna 2020 uskottiin näin: ” SARS-CoV-2 on myös melko alhainen mutaatio nopeus, mikä tarkoittaa, että se (toivottavasti) ei muutu tarpeeksi, että immuunijärjestelmä ei enää muista sitä (tämä on mitä flunssa virus tekee ja miksi tarvitsemme uuden pistoksen vuosittain).” Tietoa ei tuossa vaiheessa ehkä sittenkään ollut tarpeeksi antamaan noin optimista toivon kipinää.

https://www.sciencefocus.com/the-human-body/100-days-what-we-now-know-about-the-coronavirus/

 

No tästäkin tietoa on kertynyt sitten tietoa hieman enemmän: ” Tämä, SARS-CoV-2, kehittyy noin 1 100 muutosta per paikka genomista vuosittain – tai noin yksi vastike 11 päivän välein.”

” Suurimman osan vuotta 2020 näillä satunnaisilla muutoksilla ei ollut juurikaan vaikutusta viruksen käyttäytymiseen. Mutta viime aikoina kolme huomattavaa mutaatiota on alkanut ilmestyä yksin tai yhdessä keskenään. Ja kaikkialla, missä ne tekevät, nämä viruksen versiot pyrkivät nopeasti syrjäyttämään muut kiertävät kannat.” Irlanti on tästä yksi esimerkki.

https://www.wired.com/story/worrisome-new-coronavirus-strains-are-emerging-why-now/

Missä ja milloin, mutaatioita tapahtuu, on oleellinen kysymys näiden mutaatioiden syntymisessä. Yllä olevassa kirjoituksessa mainitaan olosuhteet.
Voisiko niitä syntyä esimerkiksi Ruotsissa, jossa tartuntoja ja mahdollisia tartuntoja on paljon. Miten Suomen pitäisi todellisuudessa varautua tähän mahdollisuuteen, että siellä kehittyy vielä vastustuskykyisempi variantti, johon rokotteet eivät enää tehoa. Täytyykö meidän kuunnella Virolaisministereiden tai ex sellaisten epäoikeudenmukaisesta rajavalvonnasta. Nyt on meneillään pandemia, jossa tartunnat olisi saatava mahdollisimman vähäiseksi. Eivätkä ne vähene mikäli rajoja ylittävät välinpitämättömät reissumiehet.

Erikoisinta on, että päivittäin toistetaan, että mutaatioiden leviäminen on ehkäistävä. Sen on jo myöhäistä silloin kun todennettuja tapauksia maassa on. Kuinka paljon oireettomia kantajia liikkuu joukossamme, sitä emme tiedä vaikka jäljitystä tehdään niillä resursseilla mitä on. Mutaatioiden todentaminen kestää oman aikansa (arvio oli kaksi viikkoa), jona aikana ehtii tapahtua paljon, vaikka tartunnan saaja olisi karanteenissa (mitä se sitten onkin).

Joutuvatko rokotevalmistajat lisäämään pistoskertoja jokaisen uuden vakavamman mutaation ilmestyessä jossakin tartunnan saaneessa, jotta rokote vaikuttaisi myös näihin uusiin virusmuotoihin. Estääkö mikään rokote uudelleentartuntoja, jota tuon Wiredin kirjoituksessa pidettiin myös mahdollisena. Tutkimukset ovat tämän osalta kesken, mutta tällaisia viitteitä tästä on saatu Etelä-Afrikasta samoin kuin Brasiliasta.

Pari huomion arvoista kohtaa vielä samasta kirjoituksesta:

”Nämä uudet variantit osoittavat merkkejä siitä, että ne ovat parempia leviämään ja välttelemään sekä luonnollista immuunipuolustusta että hoitoja, kuten monoklonaalisia vasta-aineita ja toipilas seerumia, kisa on rokottaa mahdollisimman monta ihmistä mahdollisimman lyhyessä ajassa.”

Kuinka Eurooppa selviää tässä kilpajuoksussa, jos rokotteiden saatavuus ei ole luvatulla tasolla. Sitäkin voi todella miettiä, miksi näin on. Onko havaittu, ettei valmistauduttu sellaisiin variaatioihin, jossa teho ei ole luvatun kaltainen. Lisää testejä, lisää testejä … ja muutoksia rokotteisiin, nehän olivat helposti tehtävissä kaikella kunnioituksella rokotteiden valmistajiin.

Ja lopuksi: ” ’Tärkeintä’, de Oliveira sanoo, ’on ymmärtää, että meidän on ajettava tartunta lähes nollaan, jos haluamme välttää uusien varianttien syntymisen tulevaisuudessa.’ ”

FreeThinking
Vihreät Kirkkonummi

Asioita, aiheita tarkkaileva ja niiden ongelmallisuutta pähkäilevä, sanoisinpa jopa enemmän introvertti kuin ekstrovertti henkilö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu