Käytöstavat, itsetunnon ja itsensä kehittämisen harhat
Tämä kohta pysäytti Svend Brinkmannin kirjassa
PYSY LUJANA, ELÄMÄ ILMAN SELF-HELPIÄ:
Pari sivua myöhemmin kirjassa todetaan:
”Tunnekulttuurissamme kuulee kaikkialta, että hyvä itsetunto on hyväksi ja että huonosta itsetunnosta seuraa monenmoisia kehnoja tuloksia. Todellisuudessa tämä ei läheskään aina perustu tutkimuksiin, ja monet seikat viittaavat siihen, ettei suurin yhteiskunnallinen ongelma ole huono itsetunto, vaan hyvä itsetunto, koska tilastollisesti sillä on yhteys psykopaattisiin ja epämoraalisiin piirteisiin. Useat tutkimukset ovat viime vuosina viitanneet siihen, ettei hyvä itsetunto ole se kultamuna, jollaisena sitä on pitkään pidetty kasvatustieteen ja henkilöstökoulutuksen piirissä.”
Kenellä historiassa on ollut paras itsetunto?
Jeesus on tietysti ensimmäinen, hän tunsi olevansa Jumalan poika.
Stalin tulee hyväksi kakkoseksi, hän oli Kansojen Isä.
Hitler kuului samaan sarjaan, hän perusti Yli-ihmisen ja Tuhatvuotisen valtakunnan.
Joskus tuntuu että kasvatus on onnistunut tässä tavoitteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Eli jos siltä tuntuu ja itsetuntoa riittää, niin voi esimerkiksi ravintolassa syödä sormin ja nuolla lautaset.
Ilmoita asiaton viesti
Kontekstiharha.
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä fiksut pojat sekoilevat itsensä kehittämisestä:
https://youtu.be/TI2FxU0sUKU
Ilmoita asiaton viesti