Rotat ja tietoyhteiskunta

Rotiksi tietoyhteiskunnan koelaboratorioon?

Lauri Gröhn
Verkkolehti LIVE! 14.9.1998

Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämistä on julkisessa keskustelussa esitetty sekä
tietoyhteiskuntakehityksen edellytykseksi että seuraukseksi. Kuitenkin taloustieteilijä Krugman on osoittanut, että puhe kansakunnan kilpailukyvystä on väärä rinnastus yritysten kilpailukykyyn (katso esim. Paul Krugman: Pop Internationalism).

Krugman on myös todennut tuon väärän metaforan haitallisuuden. Mantraa ovat silti hokeneet sekä Delors valkoisessa kirjassaan (”The Community will be able to improve its global competitiveness”) että Clinton (”Each nation is like a big corporation…”).

Kansan tulevaisuus riippuu tämän opin mukaan kilpailukyvystä ja se taas riippuu tietoyhteiskuntaisuudesta, joten pitää luonnollisesti olla kansallinen tietoyhteiskuntastrategia. Sitran projektissa on tehty jo strategian toista sukupolvea. Paraniko polvi pojasta? Edellinen strategia oli fiasko. Mutta kun hölmöläisten talon sokeripäällyste suli sateessa, päätti hölmöläisten hallitus valita myös uudeksi julkisivumateriaaliksi sokerin, koska sen käyttäytyminen tunnetaan.

Projektiin kerättiin edustava kokoelma teknofiilejä ja kartoitettiin arvoja. Siitä pakkopullasta selvittiin nopeasti jälkiä jättämättä. Samat teknofiilit visioivat tulevaisuutta. Ei kuitenkaan tullut takkia tai kukkaroa, vaan tuli kaikenkattava vaatekauppa, jokaiselle jotakin, alkaen tietenkin kansainvälisestä kilpailukyvystä. Visiosta ei ollut suunnan näyttäjäksi, kenttä oli vapaa ”strategisille linjauksille” eli saaliinjaolle.

Skenaariot olivat pakollinen kuvio, josta teknofiilit eivät itse selvinneet, vaan piti palkata kaksi konsulttia. Näin syntyi neljä tulevaisuudenkuvaa, jotka nimettiin skenaarioiksi. Oikeat skenaariot tosin ovat joukko loogisia tulevaisuudenpolkuja, joissa tulevaisuudenkuvat ovat solmupisteinä. Mutta ei tuokaan virhe haitannut, koskaskenaarioilla ei projektissa ollut mitään käyttöä. Yrityksissä skenaariot ovat strategioiden testaamista varten.

Syksy tulee strategisten linjausten kanssa. Edelläkävijäksi pitää päästä ja koska ”ihmisystävällinen”
tietoyhteiskunta jotenkin liittyy ihmisiin, pitää myös kansalaiset asettaa edelläkävijöiksi. Siis tietoyhteiskunnan laboratoriota perustamaan (Sitran projektipäällikkö Antti Kasvio, HS vieraskynä 8.6.98). Sehän myös herättää ”kansainvälistä kiinnostusta” eli mitä ne norsut meistä muuten ajattelevatkaan. Ja ”helppokäyttöistä” pitää olla. Uudeksi lukutaidoksi riittää kyky noudattaa reseptejä.

Tietoyhteiskunnan mantra sanoo: ”tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen on strateginen voimavara ja keskeisin tuotannon tekijä”. Merkillistä vain on se, että Suomessa korkeakoulujen ja koulujen taso koko ajan laskee, vaikka panokset lisääntyvät. OECD:kin ihmettelee raportissaan vuodelta 1996, että Suomessa koulutukseen uhrattu raha ei ole johtanut vastaavaan tuottavuuden kasvuun.

Neuvostoliiton talous kasvoi 50-60 luvuilla niin, että USA:kin jo pelättiin oharia, mutta eihän pelkkien
panostusten kasvulla pitkälle päästä, kun tuottavuus ei kasva ja siinä kävi niinkuin kävi. Idän tiikereillä on nyt sama ongelma. Suomessa Tekesin evaluointituloksia vääristellään tuotekehityksen työpaikkoja lisäävän vaikutuksen osalta ja tuotekehitysrahoitus kasvaa, vaikka julkinen rahoitus on jo tuplasti se mikä olisi järkevää.

Tieteellisestä tiedosta suurin osa ei liity tietotekniikkaan mitenkään eikä siis tietoyhteiskuntaankaan. USA:n työpaikoista pääosa syntyy terveyden, lastenhoidon, sosiaalityön ja vartioinnin aloille, poikkeuksena systeeminsuunnittelu. Suunnittelu taas vaatii aina myös substanssiosaamista, mutta eihän kaikkea voi saada yhtaikaa. Meillä hankitaan ensin koneet ja katsotaan sitten. Tietoyhteiskunnan tehokkaimpana myyntiargumenttina käytetään työttömyyttä sekä syrjäytymisen ja a/b-kansalaisten uhkaa.

Yritykset siis saavat tietoyhteiskunnan koelaboratorionsa ja kansalaiset rotan roolin. Sokkeloita riittää. Emme tälläkään erää saa Castellsin ”tietoistettua yhteiskuntaa”, vaan teknofiilien ”tietokoneistetun yhteiskunnan”. Tulossa on paha jäteongelma. Mutta asiahan hoituu: kruunajaisia varten kuninkaallisia hevosia ruokittiin viikon ajan vartavasten tehdyillä pillereillä, jotta niiden lantaan tulisi televisioon sopiva väri…

Ai se Internet? Määriteltiinkö maatalousyhteiskunta yhteiskunnaksi, jossa oli separaattoreita, karja-aitoja ja niiden välisiä portteja? Ja määriteltiinkö teollisuusyhteiskunta vastaavasti paikaksi, jossa oli teitä ja rautateitä raaka-aineiden ja tuotteiden kuskaamiseksi? Onko viestikanava tärkeämpi kuin itse viesti?

grohn

Asun Nauvossa, Bryssel 97-04 Tutkinto: teoreettinen fysiikka. Työura: Yliopisto, iltaoppikoulu, Ollituote, Kone, Telefenno, Telenokia, Tekes 84-97, yrittäjä Bryssel, Euroopan komissio (mm, km). Yrittäjä 05-17. Rakensin kotona tietokoneen 76. Skepsis ry:n siht. 91-92, pj. 93. Kehitin 1997 (Psion) ja 2001-2015 (pc/mac) ohjelman, joka muuttaa valokuvat musiikiksi: http://www.synestesia.com/cd05/2005.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu