Virtuositeetin estetiikka?

Olen vuosikaudet ihmetellyt instrumentalistien virtuositeetin estetiikkaa. Miksi nopeus ja taituruus on kohotettu arvoonsa? Eikö kyse ole eräänlaisesta Formula 1 tai yleisimmin urheilun estetiikasta, tehdä jotain vaikeampaa kuin muut, nopeammin, korkeammalle, pitemmälle. Pitkästyneet soittajat kaipaavaan kvasihaasteita, kitkaa, jolla ei juurikaan ole tekemistä musiikin estetiikan kanssa. Sormi- ym. harjoittelua yleisön edessä. Kuulijat sitten jännittävät että onnistuuko. MITÄ TUOLLAISELLA ON TEKEMISTÄ MUSIIKIN KANSSA? Snobbailua ja machoilua ja tärkeilyä ja julkkishömppää vain.
lg 2009

0
grohn
Sitoutumaton Turku

Asun Nauvossa, Bryssel 97-04. 3 lasta, 4 lastenlasta. Koulu Keravalla. Tutkinto: teoreettinen fysiikka. Työura: Yliopisto (kurssiassistentti 2v.), iltaoppikoulu, Ollituote, Kone, Telefenno, Telenokia, Tekes 84-97 (erikoistutkija, konsultti, organisoi 60 softayrityksen ryhmän, EU-infon päällikkö), yrittäjä Bryssel, EU-komissio (puiteohj.). Yrittäjä 05-17. Rakensin kotona tietokoneen 76. Skepsiksen siht. 91-92, pj. 93. Kehitin 2001- softan, joka muuttaa kuvat musiikiksi: www.synestesia.com/cd05/2005.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu