Ylen punavihreä hegemonia heijastuu sen Unkaria käsitteleviin ohjelmiin

Kyllä on helppoa olla samaa mieltä Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen kanssa Yleisradion yksipuolisesta arvomaailmasta, jos kuuntelee Yle Puheen Unkaria käsitteleviä ohjelmia säännöllisesti.

Romakkaniemi totesi osuvasti, että jos moni ajattelee Ylen antavan tilaa lähes yksinomaan vihervasemmistolaisille kolumnisteille, se ei voi olla sattumaa. Asian kieltämisen sijaan pitäisi ehkä tutkia miten tällainen kehitys on päässyt tapahtumaan.

Viime kuukausina Ylen ympärillä nousseet kiistanalaiset tapahtumat (esimerkiksi Teemu Keskisarjan, Janne Saarikiven, Jari Ehrnroothin tai Sanna Ukkolan tapaukset) viittaavat kaikki siihen, että Ylen toimitusperiaatteet ovat vääristyneet punavihreään suuntaan. Se ei ole ihme, sillä jo yliopistojen journalistiikan koulutuksissa suuren enemmistön muodostavat vasemmistoa tai vihreitä kannattavat opiskelijat, kuten Jussi Westinen empiirisiin tietoihin perustuen havainnoillistikin Tampereen yliopiston journalistikoulutuksen tapauksessa.

Vihervasemmistolainen hegemonia heijastuu myös Yle Puheen Politiikkaradion kotimaatani käsitteleviin ohjelmiin.

Toisaalta olen onnellinen, että Yle Puhe on kiinnostunut Unkarista. Mukavaa on huomata, että se käsittelee kotimaatani monta kertaa useammin kuin esimerkiksi Tsekkiä, jota Unkari  väkiluvultaan ja etäisyydeltään Suomesta muistuttaa. En voi tietenkään elää toivossa, että tämän kiinnostuksen syynä olisi kielisukulaisuuteen perustuvan yhteenkuuluvuuden heimoaate, sillä kyseinen aate ei ole kovinkaan suosittu vihervasemmistokuplan arvomaailmassa. Loppujen lopuksi syyllä ei kuitenkaan ole väliä; tärkeintä on kiinnostus, joka on itsessään hyvin myönteinen asia.

Taas toisaalta olisi parempaa, jos Yle Puhe pyrkisi todistamaan kiinnostuksensa Unkaria kohtaan hieman tasapainoisemmalla tavalla. Sen sijaan Politiikkaradio jumiutuu säännöllisesti siihen, että kerää itselleen negatiiviselta vaikuttavat Unkarin tapahtumat ja ihmettelee, miten sellaisia kauheuksia voi tapahtua. Lähetykset loppuvatkin yleensä tähän.

Jostain syystä koskaan ei mainita, että kauheuksia kokeneen Unkarin talouskasvu oli vuosina 2018 ja 2019 EU:n toiseksi nopein. Tai että reaalipalkat nousivat viime vuonna noin 10 prosenttia. Vuonna 2010 työttömyys oli 12 prosenttia kun taas koronaepidemian puhjettua vain 3,4 prosenttia. Hallituksen ansiosta talouksien sähkömaksut ovat 2010 lähtien vähentyneet merkittävästi. EU:ssa Unkari käyttää suurimman osan bkt:stä (2,5%) perhe-etuuksiin. Perheen perustamista suunnittelevat nuoret voivat esimerkiksi saada 10 miljoonan forintin korottoman, vapaasti käytettävän lainan, jota ei tarvitse maksaa takaisin, mikäli perheeseen syntyy kolme lasta. Lisäksi he voivat ottaa 15 miljoonan forintin asuntolainan alennetulla korolla. Isovanhemmat saavat pitää vanhempainvapaata, ja neljän lapsen äidit vapautetaan tuloverotuksta koko loppuelämäkseen.

Yllä luetellut toimet ovat olleet suosittuja. Annettakoon minun olla sen verran puolueellinen, että voisin sanoa niitä myös hyviksi toimiksi. Hallitus on suosittu tästäkin syystä. Ja myös sen takia, että se määrätietoisesti sitoutuu kansallis-konservatiivisiin arvoihin. Todettakoon: pelkän vihervasemmistolaisen arvomaailman perusteella on mahdotonta ymmärtää kotimaani poliittisia tapahtumia. Ymmärrystä varten tulisi tunnustaa myös konservatiivisten käsitteiden, eli perheen, kansakunnan tai kristinuskon aktivoiva voima. Jos toimittajalle perheiden tukeminen tarkoittaa naisten pakottamista kotiäideiksi, niin kuin eilisessä ohjelmassa saatiin kuulla, ei ole ihme, ettei hän ymmärrä, miten ja mihin suuntaan Unkari on kehittymässä. Ohjelma juuttuu tasolle, jossa kauhistellaan, miten Unkarissa voi kuulla niin usein käsitteitä epäisänmaallinen tai maanpetturi. Toimittaja ei tunnu ymmärtävän, että jyrkässä ideologisessa vastakkainasettelussa, jonka osana – halusipa tai ei – hänkin on, toisella puolella näillekin sanoille on oma vastineensa: juuri diktatuuri tai epädemokraattisuus, jota hänkin mainitsee niin usein, että se pääsi ohjelman otsikkoonkin. Ymmärtääkseen Unkaria pitäisi nähdä, että maanpetturi-sana kuuluu toiselta poliittiselta puolelta juuri samalla tavalla ja samaan aikaan kuin diktatuuri-sana toiselta puolelta.

Ohjelmissa kuullaan säännöllisesti pitkä lista valikoituja syytteitä, joihin kukaan ei voi reagoida syytettyjen puolelta, sillä tällaisia henkilöitä ei koskaan ole paikalla. Kaikki tämä siitä huolimatta, että syytettyjen kanssa samanmieliset henkilöt ovat vuoden 2010 jälkeen kolme kertaa antaneet Unkarin hallitukselle selkeään parlamentaariseen enemmistöön oikeuttavan valtuutuksen, joten he eivät ainakaan taida olla vähemmistössä.

Uudistuksia ja innovaatiota arvostetaan ja tunnustetaan. Paitsi jos se on poliittinen uudistus, joka ei mahdu vihervasemmistolaisessa arvomaailmassa myönteiseen sävyyn käytettyjen käsitteiden joukkoon. Silloin se on heti tuomittavaa. Tämänkaltaisia tuomioita Unkarin hallitus on saanut 2010 jälkeen.

Muuten pidän kovasti Yle Puheen ohjelmista; ne auttavat vahvistamaan epätäydellistä suomen kielen taitoani. Suosikkini oli Alivaltiosihteeri. Sen loppuminen harmitti – vaikka en kaikkia vitsejä ymmärtänyt, ne, jotka tajusin, olivat aina hyvin viihdyttäviä. Ennen diplomaattiuraani työskentelin toimittajana, ja se voi olla syy siihen, että pidin ohjelman kielellisiä koukkuja ja virastoja koskevia humoristista nokittelua erittäin hauskana.

Hyvät Yle Puheen toimittajat! Miksette koskaan voi kutsua Unkaria käsitteleviin ohjelmiinne henkilöitä, jotka eivät kuulu Orbánin hallitusta kovasti kritisoivien joukkoon? Miksi pitää valita haastateltavia näin yksipuolisesti? Aina vain vihervasemmistolaisen arvomaailman edustajia. Kaikella kunnioituksella – mutta eilisen ohjelman aikana Unkarin-asiantuntija kertoi kahdeksan kertaa (laskin), kahdeksaan eri kysymykseen vastaten, ettei hän ymmärrä, miksi jokin asia tapahtuu Unkarissa tietyllä tavalla. Vaikka hän on tutkinut Unkarin politiikkaa 30 vuotta. Rehellisyys on hyvin kunnioitettavaa, mutta miksi pitää keskustella hänen kanssaan sitten kahdestaan? Eikö olisi parempi kutsua ohjelmaan jotakuta, joka voisi selittää myös näitä ”ymmärrättömistä syistä” tapahtuvia asioita? Edellyttäen tietysti, että tavoitteena on kuulijoiden monipuolinen tiedottaminen. Jos ei ole, niin ei se mitään, mutta kerrottakoon siitä sitten avoimesti. Mikäli punavihreä kupla tekee ohjelmia vain itselleen, tämän pitäisi olla julkisesti ilmastu periaate.

Toki voisi myös muistaa, että Suomi jatkuu myös Kehä III:n ulkopuolella.

 

György Urkuti

Unkarin suurlähettiläs 2018 lähtien. Vanhana Suomen ja suomalaisten ystävänä minulla on erityisen suuri kunnia, kun saan edustaa Unkaria juuri tässä maassa, johon minua yhdistävät niin vahvat tunnesiteet. Rakastuin suomen kieleen jo lukioiässä, kouluni Budapestin Veres Pálné Gimnáziumin erinomaisten suomenopettajien ansiosta. Myöhemmin taloustieteitä opiskellessani vietin lukukauden vaihto-oppilaana Helsingin yliopistossa, mikä vahvisti edelleen suhdettani kaukaiseen kielisukulaiseemme. Pyrin ylläpitämään kiinnostusta Suomeen myös sen 15 vuoden ajan, jonka työskentelin journalistina Világgazdaság-talouslehdessä. Unkarin EU-puheenjohtajuuteen (2011) liittyneen viestinnän johtotehtävissä olin jo osa ulkoasiainministeriön henkilöstöä, joten puheenjohtajakauden jälkeen oli selvää, että hakisin komennusta Unkarin Helsingin suurlähetystössä. Puolisoni ja neljän lapseni kanssa vietimme Suomessa upeat neljä vuotta. Niinpä minulle ei ollut vain kunnia, vaan myös suuri ilo saada palata tähän maahan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu