Kansalaisluottamus lähti

Postin lakko ei minua vaivaa, pikemminkin huvittaa. Kun maassa oli oikeistohallitus, juuri kukaan ei lakkoillut. Nyt kun Suomea käskee vihervasemmistolainen hallitus, päättivät matalapalkka-aloja edustavat Postin duunarit mennä heti lakkoon. Ja tämä aikana, jolloin valtaa ja piiskaa käyttävät ay-liikkeen edustajina esiintyneet Sdp ja Vasemmistoliitto!

Antti Rinteen (sd.) ja Sirpa Paateron (sd.) täytyy hoippua kuilun partaalla, sillä Ilta-Sanomien toimittajakin jo analysoi asiaa niin, että omistajaohjauksesta vastaavalle ministeri Paaterolle täytyy tulla lähtö. Muunnellun totuuden puhuminen ei ole ministerille itselleen hyväksi.

Asian voi hänelle suopeasti todeta niin, että Paatero on yksinkertaisesti epäpätevä hoitamaan ministerin tehtäviä. En siis arvostele häntä tietämättömyydestä, pahuudesta tai ilkeydestä. Kaikkien kyvyt eivät vain riitä kaikkeen, eikä siinä ole mitään ihmettelemistä. Hänen maineensa pelastaisi kuitenkin oikeiden johtopäätösten tekeminen: eroaminen parlamentarismin periaatteiden mukaisesti.

Ministereitä ei koske virkavastuu vaan ainoastaan vastuu ministeririkoksista (PeL 116 §) ja parlamentaarinen vastuu, jonka mukaan valtioneuvoston ja sen jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta (PeL 3 §:n). Valehtelu yleensä riittää luottamuksen menetykseen, koska valheen turvin tehdään asioita, joille ei ole oikeutusta.

Pääsyy Anneli Jäätteemäen (kesk.) eroon ei ollut se, että hän ”puhui niin totta kuin osasi” (vaan valehtelun takana oleva tietojenhankinta sinänsä). Alexander Stubbin (kok.) eron suoraksi syyksi ei tunnustettu valehtelua hallintarekisteriasiassa. Myöskään Matti Vanhasta (kesk.) ei varsinaisesti epäilty valehtelusta vaan muistamattomuudesta Kehittyvien maakuntien Suomea koskevissa kuvioissa ja asioissa, jotka koskivat hänen esteellisyyttään ollessaan myöntämässä RAY:n avustusta Nuorisosäätiölle. Kaikesta tästä huolimatta edellä mainitut henkilöt ovat joutuneet eroamaan valtioneuvoston jäsenyydestä.

Takana vaikuttaa tietoisuus siitä, että epäluottamuslauseen saatuaan ministerin olisi pyydettävä eroa ja tasavallan presidentin olisi vapautettava ministeri valtioneuvoston jäsenyydestä. Vaikka ministeri ei eronpyyntöä jättäisi, tasavallan presidentin olisi silti myönnettävä ero ministerille. Asia on siis juridisesti hyvin virtaviivainen.

Entä asian poliittinen puoli? Istuva vihervasemmistolainen hallitus ei ole ainakaan minun Suomeni hallitus niin, että tunnustaisin sille relevanssia, oikeutusta tai mitään muutakaan asemaa oman kansalaisluottamukseni kohteena.

Kyse ei ole nytkään vain Postista tai lakosta itsestään. Tapaus ilmentää vihervasemmiston ja sen kannattajakuntana pidetyn työläisväestön suksien menoa ristiin.

Vihervasemmistolainen hallitus on siirtämässä Suomea sosialismiin. Eihän Kiinassakaan sallita valtiosta riippumatonta ay-liikettä. Nyt Suomen valtion johdossa on ay-liikettä, ja näin menee.

Vihervasemmistolainen hallitus on sosialisoimassa kansalaisten asunnot ja omakotitalot ympäristöveroilla tai -maksuilla sekä energia- ja hiilidioksidimääräyksillä, jotka tekevät kiinteistöjen ylläpidosta vaikeaa tai mahdotonta.

Vihervasemmistolainen hallitus on kiristämässä autoilun kustannuksia polttoaineverojen korotuksilla, jotka heikentävät työssä käymisen edellytyksiä haja-asutusalueella, jota Suomi suurimmaksi osaksi on. Ja työllisyysasteen parantamisenhan piti olla se viisastenkivi, jota Antti Rinne pyöritteli puheissaan ja vipusi talouspolitiikkansa huipulle.

Postin pikkulakko on pelkkä lillukanvarsi. Rinteen palkkaama 80 uuden avustajan kaaderi, ministeriöiden valtiosihteerit, ylijohtajat ja osastopäälliköt eivät muka pystyneet pitämään ministereitä ajantasalla. Arvelen, että Rinne itse tiesi oikein hyvin, mitä Postin hallituksen, maan hallituksen ja eduskunnan kesken oli meneillään.

Demariministerien vastoinkäymiset eivät siis johdu välttämättä tietämättömyydestä ja taitamattomuudesta vaan todellakin valehtelusta, mikä pahentaa heidän tilannettaan. He voivat toistaiseksi itse valita, kumman tulkinnan seuraukset ottavat kontolleen.

Heidän arviointivirheensä ovat luonnollisia, sillä ministerit ja heidän kellokkaansa erehtyvät koko politiikkansa tarkoitusperissä ja suuntaviivoissa siirrettyään politiikanteon painopisteen vieraiden kansakuntien hyysäämiseen. Omasta mielestäni hallituksen olisi syytä menettää koko kansalaisluottamuksensa, ainakin mikäli kansalaiset omasta parhaastaan jotakin ymmärtävät.

 

Päivitys 29.11.2019:

Paatero jätti paikkansa hallituksessa tänään ja hankki siten Rinteelle vielä yhden tilaisuuden.

hankamaki

Filosofian tohtori Valtiotieteiden tohtori Projektitutkija Suomen Perustassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu