Postin modernisointi

Kun Internet ja sähköposti yleistyivät 1990-luvulla, mietin, kuinkahan kauan menee, että sähköinen asiointi syrjäyttää paperipostin kokonaan. Kannetusta postista suuri osa poistuikin, mutta osa jäi. Erityisesti viranomaiset ovat mieltyneet kansalaisten lähestymiseen paperipostilla, sillä se tavoittaa vastaanottajan varmemmin, ja sen dokumentaatioarvo on parempi.

Meneillään oleva postilakko jäänee historiaan osoituksena siitä, että paljoa postia ei nykyään tarvita. Sähköinen asiointi korvaa sen lähes täysin. Kansalaiset ovat jo reagoineet kirjeiden kannon loppumiseen lähettämällä entistä vähemmän postia. Sosiaalinen häiriötila nimeltä joulu olisi parempikin ilman turhia joulukortteja.

Postin lakosta voi tulla paperipostin lopullinen kuolinkouristus, sillä se havainnollistaa, että ilman kannettua postia tullaan oikein hyvin toimeen. Postinkanto pari kertaa viikossa riittää jatkossa.

 

Postin työehtoshoppailu ulkomaisen työvoiman kanssa kiertyy sosiaaliturvan kuluiksi

Onko Postin lakolla muuta merkitystä? On kyllä. Suuri osa Postin työntekijöistä koostuu nykyisin ulkomailta haalitusta työvoimasta erityisesti pääkaupunkiseudulla. Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU on ilmaissut Perussuomalaisille, että pääkaupunkiseudun varhaisjakajista 98 prosenttia koostuu maahanmuuttajista. Osuuden kasvamisen kattoon aiheutti Postin siirtyminen halvempaan työehtosopimukseen varhaisjakelussa.

Kun varhaisjakajien vaihtuvuus on lähes sata prosenttia vuodessa, tämä merkitsee, että Postin halpatyöpaikat toimivat oleskeluluvan ja maahanjäämisen verukkeina. Maahanmuuttajat ottavat työn vastaan, jotta ensisijainen tavoite, eli oleskelulupa, heltiäisi. Kun se on saavutettu, irtisanoudutaan ja ollaan toimettomina.

Halvemmilla ja heikommilla työehdoilla työskentelemään suostuvaa vierastyövoimaa käytetään nyt vipuna myös Postin yleisiin palkanalennuksiin. Tapaus antaa näyttöä siitä, kuinka ulkomaisen työvoiman käyttö johtaa kaikkien suomalaisten ihmisten työehtojen heikennyksiin erityisesti matalapalkka-aloilla.

Kun EU:n vaikutuksesta maahamme rantautuneet ulkomaiset kuljetusfirmat ovat syöneet markkinoita kotimaisilta toimijoilta ja siten myös Postilta, ovat työvoiman hinnan alentamispyrkimykset ymmärrettäviä kilpailun kiristyessä. Kilpailu on hyväksyttävä osana yhteiskunnallista evoluutiota. Mutta suomalaisten ihmisten palkanalennuksilla on myös varjopuoli, jonka maksajaksi joutuu suomalainen nettoveronmaksaja.

Matalapalkka-alojen palkkatason heikentäminen entisestään ei kannata julkisen talouden näkökulmasta, sillä heikkopalkkaisten toimeentulovaje kääntyy Kelan luukulle. Sosiaaliturvajärjestelmää rasittaa erityisesti se, että ulkomaisen vierastyövoiman mukana tulee usein myös suuri määrä omaisia, jotka ovat Suomessa pelkästään huollettavina. Näin ulkomainen halpatyövoima heikentää huoltosuhdetta ja lisää verorasitusta.

 

Halvan tuontityövoiman käyttö on verottamisen ja tukityöllistämisen muoto

Ulkomaisen halpatyövoiman kustannukset kääntyvät julkisen talouden kontolle. Sen käyttäminen on epäedullista myös yrityksille, joiden piikkiin verojen korotukset myös kiertyvät. Halpa on siis vain näennäisesti halpaa.

Tosiasiassa ulkomaisen halpatyövoiman käyttö on tukityöllistämisen muoto, jonka kustannukset maksaa veronmaksaja. Koska matalapalkka-aloilla toimivien palkat käytetään suureksi osaksi kotimaiseen kulutukseen, toimisivat palkkojen korotukset kotimaisen kysynnän parantamisen ja siten elvytyksen välineinä. Mikäli Posti olisi edelleen valtion suorassa omistuksessa, valtio voisi laittaa Postin työntekijöiden palkkoihin jopa hieman lisää sen asemasta, että valtio joutuu palkkojen pudotessa kattamaan työntekijöiden toimeentulovajetta asumistuella ja toimeentulotuella.

Postin lakko on seuraus kahdesta asiasta: (1) globaalista kapitalismista, joka on ohjannut kilpailun kansainväliseen avaamiseen, valtion toimintojen liikelaitostamiseen, yhtiöittämiseen ja lopulta yksityistämiseen, sekä (2) halpatyövoiman maahantuonnista. Anne Bernerin (kesk.) ministeriaikoina hallitus aikoi jopa myydä Postin tuottoisat osat ja pitää valtiolla vain kannattamattomat, jolloin toimintojen tappiollisuus olisi siirtynyt veronmaksajien kannettavaksi. Tämä ei olisi ollut yhtään parempi vaihtoehto kuin nykytilanne, jossa kulut valtiolle näkyvät Postin työntekijöiden sosiaaliturvan käytössä.

Nykyinen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) keräsi poliittiset irtopisteet vaatimalla Postin hallituksen suunnitelmiin ”aikalisää” syyskuussa, mutta edelleen noin 700 postilaisen palkkoja ollaan alentamassa 30–50 prosenttia. Ehkäisevän päihdetyön ohjaajan pallilta ministeriksi ponkaissut Paatero, joka saa postinkantajien vuosipalkkaa vastaavia kokouspalkkioita valtionyhtiö Veikkauksesta ja jonka mukaan ”suurimpana ongelmana ovat turvapaikanhakijoiden aivan liian pitkät käsittelyajat”, on tiennyt Postin suunnitelmista, mutta hän puolustelee toimettomuuttaan sillä, että (Postin) ”hallitus tekee päätökset”.

 

Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta myös matalapalkka-aloille 

Olen aina ihmetellyt, miksi postilähetys Hangosta Utsjoelle maksaa saman kuin lähetys yhden ja saman postinumeroalueen sisällä. Ehkä olisi aika siirtyä kustannuspohjaiseen hinnoitteluun eikä kalvaa työntekijöitä. MOT-ohjelman mukaan Postilla on myös sata miljoonaa euroa varoja kiinni Venäjällä, ja liiketoiminta itänaapurissa tuottaa tappiota kymmeniä miljoonia.

Postilaisten lakko saattaa osua kuitenkin heidän omaan nilkkaansa. Jos Postin kilpailijoista saadut kokemukset ovat myönteisiä, asiakkaat voivat siirtyä käyttämään DHL:ää, Matkahuoltoa ja PostNordia pysyvästi, ja näin Postin markkinaosuus pienenee pahentaen työnantajan ahdinkoa ja painetta heikentää työehtoja. Asiaa mutkistaa, että Postia sitovat eri työehdot kuin sen kilpailijoita.

Korostettakoon, että edellä sanottu ei ole kritiikkiä postilaisia eikä heidän lakkoaan kohtaan. He eivät pyydä mitään lisää vaan koettavat pitää nykyoloistaan kiinni. Heidän lakkoilunsa on kuitenkin yhtä tehotonta kuin olisi filosofien tukilakko heidän puolestaan. Lakkoilu syö työnantajan resursseja.

Kyllä postinkantajien palkka aina puolipalkatun akateemisen tutkijan tulot voittaa, mutta molempia yhdistää raskas työ. Toiset tekevät fyysisesti raskasta työtä, kun taas toisten työ on henkisesti rasittavaa. On toki muitakin eroja, jotka voisivat paljastua, jos tekijöitä vaihdettaisiin; tosin joissakin tapauksissa postinkantaja ja filosofi ovat sama henkilö.

Hatunnostoni siis postiljooneille. He joutuvat kulkemaan läpi tuulen ja tuiskun, kapuamaan kerrostaloissa ja kahlaamaan lumihangessa lakeuksilla sekä toimimaan niin kuin eräskin poliitikko lausahti, eli työntelemään potkukelkkaa pyryssä ja pakkasessa.

Hallituksen pitäisi postilaisten asemaa suojellakseen korjata maahanmuuttopolitiikkaansa ja suitsia halpatyövoiman tuontia ulkomailta, kun sitä on nyt kotimaastakin saatavilla: kukapa ei voisi muistaa Postista joutilaaksi väistyneen pääjohtajan Heikki Malisen 82 000 euron kuukausipalkkaa? Hän tosin vain totteli valtio-omistajan vuonna 2012 antamia määräyksiä saattaa firma pörssinoteerauskuntoon. Kevyt oli siis lähteä, kun työ on tehty ja rahat kipattu omaan laariin. Oli kokoomuslainen temppu, joten miksi vasemmistolainen hallitus ei anna valtio-omistajana toisen suuntaisia määräyksiä?

hankamaki

Filosofian tohtori Valtiotieteiden tohtori Projektitutkija Suomen Perustassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu