Oppivelvollisuusiän nosto on askel oikeaan suuntaan

Oppivelvollisuuden laajentaminen nytkähti torstaina eteenpäin, kun hallitus antoi iltapäivällä lakipaketista esityksen eduskunnalle. Uudistuksessa oppivelvollisuusikä korotetaan 18 ikävuoteen. Tämä tarkoittaa sitä, että oppivelvollisella olisi peruskoulun päättymisen jälkeen hakeutumisvelvollisuus toisen asteen koulutukseen. Tällä hetkellä oppivelvollisuus päättyy, kun peruskoulu on suoritettu.

 

Uudistus on tarpeellinen, mutta ei kokonaan poista syrjäytymisriskiä, mutta pienentää sitä huomattavasti, koska koulupudokkuus nivelvaiheissa on ositettu suureksi syrjäytymisriskiksi.

 

Mielestäni kyse on laajamittaisesta ehkäisevästä työstä sen eteen, että jos katsotaan mitä tahansa tutkimuksia, niin pahimmassa syrjäytymisvaarassa on nimenomaan ne ihmiset, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Riksi jättää opinnot vain peruskouluun on sitä suurempi, jos ihminen jää ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Seuraavat riskit liittyvät tietytsi siihen, että toisen asteen opinnot keskeytyvät. Tähän on jo luotu etsivän nuoristyön laksisääteinen työmuoto, jolla on katsottu olevan vaikutusta koulupudokkuuteen nimenomaan toisella asteella.

Katson, että yhteiskunnalla on velvollisuus luoda järjestelmiä, joissa pyritään minimoimaan nuorten syrjäytymisriksiä. Samasta syystä aikanaan luotiin oppivelvollisuus. Katsottiin, että kirjoitus- ja lukutaito ja yleissivistys olivat edellytyksiä sille, että ihmiset pärjäävät yhteiskunnassa. Vaikka järjestelmä on varmasti outo ja teettää kunnissa ja oppilaitoksissa ja kodeissa töitä ensimmäisten vuosien aikana, niin ajastaan siitä tulee yhteiskunnassa olemassa oleva järjestelmä. Suurin osa nuorista kulkee sen järjestelmän kautta ja heille pyritään turvaamaan toisen asteen tutkinto. Kaikki eivät siihen silti tule pystymään. Tämä on tietenkin tiedossa. Katson kuitenkin, että kun on oppivelvollisuus nivelvaiheen ohi, pystytään luomaan järeämpiä puuttumismekanismeja koulupudokkuuden ehkäisemiseksi.

Jos katsotaan viime vuosikymmenien aikana tuotettuja sisäisen turvallisuuden selontekoja, niin syrjäytyminen on noussut koko ajan keskeisemmäksi turvallisuusriksiksi yhteiskunnassa. Syrjäytymiselle on pystytty myös laskemaan rahallinen arvo. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona Euroa. Hintalappua suurempi arvo lienee kuitenkin inhimillisillä seurauksilla. Tutkimusten mukaan syrjäytyminen muun muassa periytyy helposti sukupolvelta toiselle, se voi johtaa rikollisuuteen ja altistaa rikoksen uhriksi joutumiselle. Alhaisen koulutustason ihmisillä on suurempi riski syrjäytyä yhteiskunnassa. Ellei näihin asioihin reagoida yhteiskunnan tasolta, on mielestäni turha puhua siitä, että yhteiskunta nojaisi tutkittuun tietoon ja pyrkisi muuntumaan ympäristössä tapahtuvien muutosten mukaan.

hannakaisalahde

Olen vuonna 1974 syntynyt nainen, tytär, äiti ja avovaimo. Koulutukseltani olen kulttuurituottaja YAMK sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Toimin Kotkan vihreän valtuustoryhmän toisena edustajana kaupunginhallituksessa. Työskentelen kansanedustaja Hanna Holopaisen poliittisena avustajana eduskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu