Henkirikosten uhrien omaisten tilannetta on parannettava

Suomessa kuolee vuosittain noin 100 ihmistä henkirikoksen uhrina. Jokaista henkirikoksen uhria jää suremaan monta lähiomaista. Läheisen kuolema henkirikoksen uhrina on traumaattinen kriisi, jonka vaikutukset voivat näkyä vielä vuosien kuluttua muun muassa psyykkisinä vaikeuksina ja heikentyneenä työkykynä. Olen jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen liittyen henkirikosten uhrien omaisten tilanteen ja palveluiden parantamiseen.

Henkirikoksen oikeuskäsittely voi kestää pahimmillaan vuosia. Uhrin omaisen kuormitusta lisää osaltaan se, että vakavissa rikoksissa asioita joudutaan käymään usein läpi eri oikeusasteissa. Oikeusprosessin pitkittyminen on raskasta omaisille ja hidastaa toipumistyötä, kun oikeudenkäynnit muistuttavat tapahtuneesta yhä uudelleen.

On tervetullutta, että Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on sitouduttu turvaamaan oikeudenhoidon riittävät resurssit ja lyhentämään oikeudenkäyntien kokonaiskestoa. Lisäksi tärkeä valmisteilla oleva uudistus on myös näytön vastaanottamisen keskittäminen käräjäoikeuksiin niin, että todistelu taltioitaisiin hovioikeuskäsittelyä varten. Uudistus voi pienentää asianosaisille ja todistajille muutoksenhakumenettelystä aiheutuvia kustannuksia ja muita haitallisia vaikutuksia. Voimaantullessaan uudistus voi keventää oikeuskäsittelyistä henkirikosten uhrien omaisille koituvaa rasitusta.

Henkirikosten uhrien omaisten kannalta on kohtuutonta, että oikeuden määräämien kärsimyskorvausten periminen syylliseltä on omaisten itsensä vastuulla. Usein käy niin, että korvausten saaminen viivästyy tai ne jäävät kokonaan saamatta tuomitun varattomuuden takia. Pitkittyvä perintäprosessi tuomitun kanssa on myös omiaan lisäämään omaisten henkistä kärsimystä. Olisikin kohtuullista, että korvaukset maksettaisiin henkirikosten uhrien omaisille valtion varoista ja valtio hoitaisi perintäprosessin.

Viranomaisilla on velvollisuus ohjata uhrin omainen tukipalveluihin. Palvelujärjestelmä henkirikoksen uhrien omaisten suhteen on kuitenkin julkisen keskustelun perusteella pirstaleinen ja puutteellinen. Palvelupolku uhrien omaisten auttamiseksi vaihtelee kunnittain tai sellaista ei ole. Liian usein avunsaanti on omaisten oman aktiivisuuden varassa ja pitkäkestoista, suunnitelmallista tukea voi olla vaikea saada.

Apua voi tarvita esimerkiksi henkisen tuen ja mielenterveyspalveluiden muodossa, vahingonkorvausten hakemisessa, monissa tapauskohtaisissa käytännön järjestelyissä, toimeentulon järjestämisessä sekä oikeusprosessin aikana. Yhteiskunnan tulisi huomioida uhrin läheisen tilanne kokonaisvaltaisesti ja tarjota apua koordinoidusti ja ilman, että henkirikoksen uhrin omaisen täytyy sitä itse osata ja jaksaa etsiä tai anoa.

HannaSarkkinen
Vasemmistoliitto Oulu

Sosiaali- ja terveysministeri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu