Hoivavastuun tasaisempi jakautuminen hyödyttää koko yhteiskuntaa

Varhaislapsuus on ainutlaatuista ja herkkää aikaa. Ensimmäiset elinvuodet vaikuttavat ihmisen koko myöhempään elämänpolkuun ja kehitykseen. Vauva- ja taaperoaika on erityistä aikaa myös lapsen vanhemmille ja muulle lähipiirille. Rakkauden ja ilon lisäksi varhaiset vuodet voivat olla myös henkisesti ja fyysisesti kuormittavia. Nukkumattomat yöt, lapsen tarpeet ja oman ajan puute väsyttävät kaikesta rakkaudesta huolimatta monia vanhempia.

Varhaisessa vuorovaikutuksessa luodaan suhde vanhempiin ja perusta myös muille ihmissuhteille. On tärkeää, että yhteiskunta mahdollistaa vanhemmille kiireettömän läsnäolon lapsen varhaisina kuukausina ja turvaa perheen toimeentuloa perhevapaiden aikana.

Pääsen syksyllä esittelemään eduskunnalle perhevapaauudistuksen, joka on hallitukselta iso panostus perheiden hyvinvointiin. Uudistuksella lisätään ansiosidonnaisia perhevapaakuukausia, joustavoitetaan perhevapaiden käyttöä, huomioidaan aiempaa paremmin perheiden moninaisuus ja pyritään lisäämään erityisesti isien perhevapaiden käyttöä.

Ansiosidonnaisten perhevapaiden määrä nousee nykyisestä 10,5 kuukaudesta 12,8 kuukauteen. Molemmille vanhemmille tulee oma 6,4 kuukauden kiintiö, jonka lisäksi raskaana oleva vanhempi saa 40 päivää raskausrahaa. Omasta kiintiöstä voi halutessaan luovuttaa toiselle vanhemmalle 63 vanhempainvapaapäivää. Kotihoidontuki säilyy entisellään.

Nykyisin isät käyttävät heille myönnetyistä isyysvapaista keskimäärin vain 67% prosenttia. Neljäsosa isistä ei käytä lainkaan vapaita. Tavoitteena on, että uudessa järjestelmässä erityisesti isien perhevapaiden käyttö lisääntyisi. Kuitenkin perheillä on jatkossakin mahdollista jakaa vapaat siten, että äidin perhevapaa ei lyhene nykyisestä. Isiä ei jatkossakaan pakoteta jäämään perhevapaille, mutta se mahdollistetaan aiempaa paremmin.

Joustoja perhevapaiden käytössä lisätään siten, että vapaita on mahdollista käyttää aina lapsen kahteen ikävuoteen saakka ja nykyistä useammassa jaksossa, jopa puolikkaina päivinä. Monimuotoiset perheet huomioidaan niin, että kaikki vanhemmat saavat vanhempainpäivärahaa sukupuolestaan riippumatta. Perhevapaita voi myös luovuttaa puolisolleen, lapsen toiselle vanhemmalle tai tämän puolisolle sekä muulle huoltajalle. Jatkossa kahden äidin perheessä toisen äidin ei enää tarvitse jäädä isyyslomalle.

Uskon ja toivon, että uudistuksen myötä isien perhevapaan käyttö lisääntyy. Se olisi koko perheen etu. On tärkeää, että isillä on jatkossa oikeus olla enemmän läsnä lapsen elämässä ja luoda tähän tiivis suhde, sillä hyvä suhde molempiin vanhempiin on tärkeä eväs tulevaisuuteen. On myös äitien etu, että miehet osallistuvat hoivavastuuseen ja ymmärtävät sen realiteetit. Varhaislapsuuden hoivavastuun tasaisempi jakaminen heijastuu todennäköisesti myös myöhempään kasvatusvastuun tasaisempaan jakautumiseen vanhempien kesken.

Isien lisääntyvä perhevapaiden käyttö voi myös vähentää naisten kohtaamaa työelämäsyrjintää. Lisääntymisikäisten naisten palkkaamista ei todennäköisesti enää nähdä niin suurena riskinä, kun myös miehet kantavat vastuunsa lasten hoivasta ja pitävät aiempaa enemmän perhevapaita.

Toivon, että lakiuudistus ja sen ympärillä käytävä keskustelu vauhdittaa myös kulttuurin ja asenteiden muutosta. Uskon, että hoivavastuun tasaisemmasta jakautumisesta hyötyy lopulta koko yhteiskunta.

Kun puhutaan hoivavastuusta, ei voida unohtaa sitä, että moni työikäinen ihminen hoivaa ikääntyneitä tai sairaita läheisiään oman työn ja muun elämän ohessa. Myös he ovat useimmiten naisia. Jotkut huolehtivat samaan aikaan sekä ikääntyneistä vanhemmista että lapsista tai lapsenlapsista. Englanninkielinen termi ”sandwich carer” kuvaa kahteen suuntaan jakautuvan hoivavastuun puristuksessa eläviä ihmisiä. Perhevapaauudistuksella mahdollistetaan myös viiden päivän palkaton hoitovapaa työstä ikääntyneen tai sairaan omaisen hoitamiseksi.

Vaikka ansiosidonnaista perhevapaata ikääntyneen tai sairaan omaisen hoitamiseksi ei ole mahdollista luoda tässä yhteydessä, näen tarpeellisena käydä yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua siitä, miten me voimme tukea työikäisiä ihmisiä omaisiin liittyvissä hoivavastuissaan. On pohdittava perhevapaajärjestelmän uudistamista myös ikääntyneiden, sairaiden ja kuolevien läheisten hoitamisen näkökulmasta.

Suomen väestön ikääntyessä meidän on etsittävä uusia keinoja tukea työnteon ja ikääntyneiden omaisten hoivan yhteensovittamista, sillä se on yksi keino vähentää painetta yhteiskunnan järjestämiltä hoivapalveluilta. Selvää kuitenkin on, että ikääntyneen tai sairaan läheisen hoivaaminen tulee olla vapaaehtoinen valinta eikä yhteiskunta voi sysätä vastuuta hoivasta tai riittävistä palveluista omaisille.

Julkaistu sanomalehti Kalevassa 3.7.2021

+1
HannaSarkkinen
Vasemmistoliitto Oulu

Sosiaali- ja terveysministeri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu