Vaihtoehtoista työllisyyspolitiikkaa

Eduskunta on tällä viikolla käsitellyt hallituksen työllisyyspolitiikkaa Kokoomuksen tekemän välikysymyksen pohjalta. Kokoomus esittää hallitukselle epäluottamusta ja välikysymyksestä äänestetään perjantaina.

Opposition tehtävä on tarjota vaihtoehtoja. Tämän viikon keskusteluissa on tullut selväksi, että Kokoomuksen vaihtoehto on työttömien kyykyttäminen ja sosiaaliturvan leikkaukset. Ne ovat kokoomuslaisia työllisyystoimia, eivätkä hallituksen työllisyystoimet kelpaa, sillä niiden lähtökohta on eri. Hallitus lähtee siitä, että poistetaan työllistymisen esteitä ja tuetaan työkykyä ja osaamista.

Vaikuttavista ja oikeista työllisyystoimista ollaan siis erimielisiä, mutta maali on kuitenkin yhteinen. Kaikki haluavat parantaa työllisyyttä. Työllisyyden parantaminen on tärkeä, joskaan ei helppo tehtävä, varsinkin kun helposti työllistyvät ovat paljolti jo työllistyneet ja jäljellä on työttömyyden kovaa ydintä. Työllisyyteen vaikuttavat myös maailman talouden kehityskulut, joihin Suomi voi vaikuttaa rajallisesti. Kuitenkin jossain määrin voimme itsekin asioihin vaikuttaa ja voimme tehdä yhtä jos toista työllisyyden vahvistamiseksi.

Suurin haasteemme ovat osatyökykyisten työllistymisen tukeminen, vaikeasti työllistyvien työllisyys sekä se, että työttömien osaaminen ja maantieteellinen sijainti eivät vastaa avointen työpaikkojen tarvetta. Näiden ilmiöiden ratkaisuun ei ole hokkus pokkus temppuja, eikä työttömiä kurittavat toimenpiteet auta. Sen sijaan auttaa voivat räätälöidyt työllisyystoimet ja työllistymisen tukeminen, henkilökohtainen ohjaus, sosiaaliturvan byrokratialoukkujen purkaminen, koulutus ja työkyvyn vahvistaminen. Ja kas, kaikki nämä elementit ovat hallituksen työkalupakissa. Nämä kaikki ovat tärkeitä työllisyystoimia ja osa aktiivista pohjoismaista työllisyyspolitiikkaa.

Kaikista vaikuttavimpien toimenpiteiden suoria työllisyysvaikutuksia voi olla vaikea mitata ja tulosten saavuttaminen vie aikaa. Kuitenkin juuri niitä toimia pitää tehdä, jos työllisyydestä halutaan huolehtia pitkällä tähtäimellä. Yksi vaikuttavin asia on koulutukseen panostaminen. Me tiedämme, että koulutuksella on suora yhteys työllistymiseen. Näin ollen hallituksen päätökset panostaa koulutukseen kaikilla tasoilla sekä pidentää oppivelvollisuutta ovat merkittäviä työllisyystoimia, joiden vaikutukset näkyvät kauas. Suomi voi menestyä vain osaamisella, koulutuksella ja tuottavuudella.

Eilen julkaistu alueellinen väestöennuste kertoo siitä, että työikäinen väestö vähenee tulevaisuudessa suurten kaupunkien ulkopuolella melko rajusti, jos nykykehitys jatkuu. Jo nyt on työvoimapulaa, joten työvoiman riittävyys on iso kysymys ikääntyvässä Suomessa.

On kuitenkin huomattava, että kyseessä on ennuste. Ennusteeseen vaikuttaa oletettu syntyvyys sekä maahanmuutto ja niihin voidaan ainakin jossain määrin vaikuttaa.

Väestöennusteiden valossa on selvää, että työperäistä maahanmuuttoa on edistettävä ja maahanmuuttajien työllistymistä ja Suomeen kiinnittymistä on vahvistettava. Työlupaprosesseja on helpotettava ja työmarkkinasyrjintää on kitkettävä päämäärätietoisesti. Suomi ei nykyisellään välttämättä ole erityisen houkutteleva työperäisen maahanmuuton kohde ja moni opiskelu- ja työperäinen maahanmuuttaja ei valitettavasti kiinnity Suomeen vaan lähtee lyhyen ajan jälkeen pois. Naispuolisten maahanmuuttajien kotoutumiseen ja työllistymiseen on suunnattava erityishuomiota, sillä siellä on nykyisellään myös ongelmia.

Myöskään syntyvyysennuste ei välttämättä toteudu sellaisenaan. Perheen perustaminen on jokaisen oma asia, mutta työelämän epävarmuus on yksi perheellistymistä estävä tekijä. Työelämän laadusta huolehtiminen on siis myös perhepolitiikkaa. On myös huomattava, että nykyään lapsettomiksi jäävät erityisesti vähän koulutetut – eivät korkeakoulutetut kuten ennen ajateltiin. Eriarvoisuus on siis hiipinyt myös perheellistymiseen. Koulutuksen tukeminen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen sekä työelämän laadun parantaminen on siis myös syntyvyyttä edistävää politiikkaa. Samoin kuin on vahva ympäristö- ja ilmastopolitiikka, sillä moni empii lastenhankintaa tilanteessa, jossa ekokriisi uhkaa lasten hyvän elämän edellytyksiä.

Kun työikäisen väestön määrä vähenee, niin on entistä tärkeämpää huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana ja työkykyisinä. Hallituksen päämäärätietoinen ja monilla sektoreilla vaikuttava eriarvoisuuden torjunta on siis myös työllisyyspolitiikkaa. Ihmiset ovat suurin voimavaramme, joten hyvinvointiin ja koulutukseen satsaaminen on myös työllisyyteen satsaamista.

HannaSarkkinen

Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varsinainen ja suuren valiokunnan varajäsen, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu