101. Näennäisdemokratia ja vuorisaarna

Elinkeino- ja ammattiryhmien sekä etujärjestöjen muodostama järjestelmä (korporaatio) ylittää kansallisvaltioiden rajat. Turkin presidentti tervehtii; Hei EU, herätkää! Minä toistan: Jos yritätte esittää operaatiomme hyökkäyksenä, on tehtävämme yksinkertainen: Avaamme ovet ja lähetämme 3,6 miljoonaa pakolaista teille”. Samalla hän muistuttaa Nato-liittolaisia veljeydestä. Tähän Naton pääsihteeri Stoltenberg vastaa Turkilla olevan perusteltuja huolia turvallisuudestaan. Puolustusministeri ilmoitti Suomen keskeyttävän asekaupat ja lupasi tarkastella jo myönnettyjäkin asetoimituksia joskin ”voin todeta, että aivan yksinkertaista lupien peruuttaminen ei ole”. Krimin miehityksen yhteydessä vuonna 2014 mm. Ranska perui  –  liekö jo maksettujenkin – taistelulaivojen toimitukset Venäjälle. Onkin helpompi profiloitua paperilla oikeus- kuin käytännössä ihmisoikeusvaltiona.

Niin korporatiivisella valtiolla, kuten myös vuorisaarnan välittämällä Jumalan valtakunnalla, on tarkoitus ulottaa valtapiiriinsä koko tunnettuun maailmaan, edellinen yli maantieteellisten rajojen, jälkimmäinen omantunnon alueella. Ympäröivät rakenteet näyttävät demokraattisesti saati totalitaarisesti johdetuissa maissa niin sementoiduilta, ettei yksittäiselle kansalaiselle näytä olevan mahdollisuuksia niiden murtamiseen. Lähemmin tarkasteltuna virallisella todellisuudella on kuitenkin myös kilpailijansa, sillä vaalien yhteydessä kannatusluvut ilmaisevat vain osan totuudesta. Myös äänestämättömyys on kannanotto, jolla vaikutetaan lopputulokseen. Eduskunnassa se tapahtuu painamalla ”tyhjää”. Kansalaisten mielipiteen huomioimiseksi tulee hyväksyä myös antamattomat äänet. Jättämällä äänestämättä kansalainen haluaa ilmaista, ettei hyväksy ketään puolueiden asettamista ehdokkaista eikä näin ollen halua olla yhteistyössä pahan kanssa. Hän saattaa hyväksyä vain omaantuntoonsa nojautuvista ja kokemusta omaavista henkilöistä koostuvan ehdokaslistan. Näin ajatellen ja rohkaisua antaen nykyisen eduskunnan voimasuhteet näyttävät pyöristäen totuudenmukaisina seuraavalta äänestyprosentin ollessa 72.

äänestämättömät 28,00 %

perussuomalaiset 15,04

kokoomus 12,30

SPD 11,22

Vihreät 10,42

Keskusta 9,20

Vasemmistoliitto 5,58

RKP 2,80

KD 2,56

liike NYT 1,13

muut 1,75

Maamme keskeisimmät näennäisdemokraattiset puolueet koostuvat mm. perustuslain vastaisia poliittisia virkanimityksiä eniten tehneistä Kokoomuksesta, SPD:stä ja Keskustasta. Ne muodostavat harvoin edes yhtenäistä hallitusta, mikä ei muodostu esteeksi vastavuoroisille (esim. Sitran nimitys) palveluille. Hallitusta täydentävät lisäksi välttämättömät ns. vasalli- ja/tai opportunistipuolueet. Edelliselle on tunnusomaista molemminpuolinen hyöty vasallien vannoessa (”läänityksen saatuaan”) uskollisuutta herralleen. Opportunisti käyttää kulloistakin tilannetta hyväkseen, myötäilee vallitsevia oloja moraalisista näkökohdista piittaamatta. Niistä vasallin osa on tyypillisimmin valikoitunut Vihreille, opportunistien osa puolestaan RKP:lle ja Vasemmistoliitolle.

Nykyisenkaltainen hallitus em. laskentatavan mukaan koostuu SDP:n, Keskustan, Vihreiden, RKP:n ja Vasemmistoliiton yhteensä 39,22 sekä sen lisäksi korporatiivisen Kokoomuksen kanssa kaikkiaan 51,52 prosentin kokonaiskannatuksesta. Tavalliselle äänestävälle kansalaiselle jää näkymättömäksi yli puoluerajat ylittävä järjestelmä, mistä johtuu paitsi vaaleista riippumaton politiikan muuttumattomuus kuin myös kansalaisten voimattomuuden tunne ja tyytymättömyys. Hälyttävän alhainen syntyvyys, näennäistyöllistyminen, työttömyys, autioituva maaseutu, nuorten korkea työttömyys ja työkyvyttömyyseläkkeiden jyrkkä lisääntyminen, eläkejärjestelmän mureneminen, tuloerojen jyrkkenevä kasvu, politiikkojen harjoittama häpeämätön hyvävelijärjestelmä, koulutettujen aivovienti jne. vaikuttavat kiveen hakatuilta.

Ja kuitenkin. Korporatiivi on murrettavissa. Jo tällä hetkellä eduskunnan tavoin ”tyhjää” äänestävien kansalaisten joukko muodostaa selkeästi suurimman ryhmän. Sen suurentaminen ja jopa kaksinkertaistaminen edellyttää vain 1) korporaation, näennäisdemokratian tunnistamista, 2) väkivallattoman menetelmän eli uuden äänestyskäyttymisen hyväksymistä nykyisen mallin murtamiseksi,3) kieltäytymistä yhteistyöstä omantunnon ääntä kuuntelemattomien tahojen eli pahan kanssa sekä 4) omantunnon herkistämistä ja yksilön nousemista henkisesti korkeammalle tasolle.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu