113. Omatunto – tuottavuus – palkkaneuvottelut

Sekä luomiskertomus että evoluutioteoria kertovat ihmisistä, jotka kantavat kehossaan useita tunnistettavia evoluution jämäpaloiksi kutsuttuja piirteitä tai reaktioita. Fyysisesti niitä ovat mm. umpisuoli, häntäluu, viisaudenhampaat tai siniset silmät. Kehon kanssa saman matkan tehnyt psyykkinen, alitajuinen minämme muistuttaa meitä niin ikään ikivanhoista juuristamme.

Poikkeuksen eläinkuntaan luokitellulle, henkiseltä olemukseltaan eläimestä eriytyneelle ihmiselle, muodostaa omaksitunnoksi kutsuttu ominaisuus. Se on synnyinlahja. Kehittyäkseen se edellyttää kuitenkin lapsen kehitykselle tyyppillisten herkkyyskausien tunnistamista aistien, kielellisen kehityksen ja liikkeiden koordinoinnin tavoin. Omantunnon laiminlyönnin tai puutteen äärimmäisenä esimerkkinä vailla omaatuntoa olevasta ihmisestä psykiatria käyttää diagnoosia psykopaatti (alle 18-vuotiaita, joilla epäillään psykopatiaa, käytetään pehmeämpää diagnoosia käytöshäiriö), joita väestöstä on maassamme noin prosentti (55 000 hlöä).

Psykoanalyysin ja logoterapian kehittäjät S. Freud ja C. G. Jung sekä V. E. Frankl ovat todenneet ihmisen piilotajunnan pohjimmiltaan olevan uskonnollisen. Emme erehtyne paljoakaan tulkitessamme omantunnon olevan osa edellä mainittua arviota. Tarkennettuna C. G. Jungin mukaan ”ihmisestä tulee eheä, kokonainen, levollinen, luova ja onnellinen sitten kun…hänen piilotajuinen ja tietoinen mielensä ovat oppineet elämään rauhassa keskenään tai täydentämään toisiaan”.

Pohditaanpa väitteen – mikä koskee yksittäistä ihmistä koskee myös kansaa, valtiota ja koko ihmiskuntaa – todenperäisyyttä. Kysymys ajankohtaistuu maassamme määrävuosin (miesvaltaisten) työmarkkinaneuvottelujen yhteydessä. Ikuisuuskysymykseksi asia muuttuu sen sijaan puhuttaessa (naisvaltaisten) hoito-, sosiaali- ja opetusalojen palkoista. Kollektiivisen piilotajunnan ohella voimme työmarkkinapöydissä puhua niin ikään kollektiivisesti syntyneiden teknologioiden (höyrykoneiden, polttomoottoien, atk-laitteiden, älypuhelimien yms.) mahdollistamista saavutuksista. Ne ovat syntyneet sukupolvien ajan monien oivallusten ja kovan työn tuloksena. Jokainen itselleen niistä kunnian ottanut on seissyt edeltäjiensä harteilla hyödyntäen heidän tietojaan. Innovaatiot ja niihin mm. liittyvät ylisuuret tulot ovat seurausta kollektiivisesta kehityksestä, ei juurikaan yksittäisestä ihmisestä. Alkeellisissa perusyksiköissä, perheessä, suvussa, heimossa, kansassa jne. miesten osuus ruuantuojana ja turvallisuudenantajana naiseen verrattuna on nähty elämää ylläpitävänä, säilyttävänä ja tuottavana. Miehet ja naiset, miesten ja naisten työt, töiden keinotekoinen jako tuottavuuden ja tuottamattoman välillä (mm. eripalkkaisuutena) näkyi ja näkyy vielä tänäkin päivänä.

Ruotsin Teollisuuden työntekijäliitosta Erica Sjölander (YLE Uutiset 14.1.) kertoo teollisuudessa maksettavan korkeampia palkkoja, koska miesvaltaiset alat hyödyttävät kaikkia ja lisäävät verotuloja. Näin hän ei sano myöskään ymmärtävänsä ”sitä, jos teollisuudessa olisi pienemmät palkat ja ne olisivat suuremmat julkisella sektorilla. Onhan tuotanto ja tuottavuus edelleen kasvussa”. Niin Ruotsissa kuin Suomessakin miesvaltaisten alojen tuotanto ja tuottavuus näyttävät vetävän rajan palkkojen, sukupuolten, arvojen ja arvostusten välillä. Ne määräävät ”päänavaajina” palkankorotustason. Siinä ei paljon paina kaikille ilmainen perusopetus ja ammattikoulutus, naisten suorittama lasten synnyttäminen ja kasvatus, kotitalouden ylläpito, palvelualoilla suoritettu toimisto-, siivous-, sivistys-, hoito-, vanhustenhoiva- tai muukaan työ, jota ilman yksikään mies – jos olisi olemassakaan – eikä yritys kykenisi suoriutumaan tuottavaksi kutsumastaan työstä.

Mistä tässä luokka- ja ammattikuntien, sukupuolten, työttömien ja työllisten, rikkaiden ja kädestä suuhun elävien, maailman 2 153 miljardöörin ja 4,6 miljardin köyhän (HS 20.1.2020) välisessä taistelussa on kysymys? Sen ymmärtämiseksi voimme korostaa miltei unohdettua, mutta vain ihmiselle tunnusomaista omantunnon käsitettä. Vaikka liitämmekin (maailman 75 miljoonaan)kaikkein vaarallisimpina persoonallisuushäiriöisinä” eli vailla omaatuntoa luokiteltuihin psykopaatteihin lähinnä henki- ja väkivaltarikokset, on muistettava tutkijan huomautus: ”Jos en tutkisi psykopaatteja vankilassa, menisin tekemään tutkimusta pörssimarkkinoille”. Vankiloita useammin he miehittävät, ”heikon omantunnon” omaavien kohtalotovereittensa (maailman 300 miljoonan) sosiopaattien tavoin, merkittäviä yhteiskunnallisia paikkoja. Kun tähän lisätään jo rakenteellisesti omaatuntoa vailla olevat, itse asiassa eniten päätöksiä tekevät keinotekoiset henkilöt (kuten etujärjestöt, säätiöt, hallitukset, suuryritykset, puolueet, parlamentiti jne.), havaitsemme elävämme vuorisaarnan edellyttämän oikeudenmukaisuuden, omantunnon välittämän Jumalan maan päälläkin tapahtuvan tahdon vastaisessa todellisuudessa.

Vuorisaarnan välittämän todellisuuden ensimmäiset kaksi autuuden edellytystä ovat: 1) lapsenkaltainen aitous ja herkkyys nähdä todellisuus sekä 2) kyky aistia kanssaihmisen kokema murhe. Ne puolestaan herättävät yhtäältä halun rakastaa kanssaihmisiä sekä toisaalta kyvyn tajuta ymmärtäväisen miehen tavoin asioitten syy- ja seuraussuhteet, joita ilman oikeudenmukaisuus ei ole edes mahdollista.

Monille siirappiselta kuulostava omatunto – vastakohtana psyko- ja osin sosiopaattiselle, elämää tuhoavalle käyttäytymiselle, joka vielä vahvistuu vastuuta kaihtavilla keinotekoisilla oikeushenkilövalinnoillamme – on kuitenkin ainoa ihmisyyttä edistävä, jumalallinen lähtökohta riippumatta siitä, korostammeko ajatuksissa luomiskertomusta tai evoluutioteoriaa. On harhaa tuomita vailla omaatuntoa luokitellut psykopaatit vaikkapa sadan ihmisen raa`asta murhasta jos samanaikaisesti silmät sulkien piiloutuu rakenteellisesti vailla omaatuntoa olevien oikeushenkilöiden (puolueiden, hallitusten jne.) taakse, jotka vaativat jäsenilleen palkankorotuksia, vuosilomia ja mitä erilaisimpia etuja ja samalla ylläpitävät työttömyyttä, syrjäyttävät heikompia, edistävät toivottomuutta, huumeiden käyttöä, mielenterveysongelmia ja sen myötä itsemurhia. Syrjäytettyjen määrää ei lasketa edes tuhansissa, vaan sadoissatuhansissa sekä maailmanlaajuisesti jopa miljoonissa ja taas miljoonissa.

Merkittävyydessään omaatuntoa voidaan verrata ainakin leikisti sen taloudelliseen vastineeseen, joksi taloustieteilijä Marianne Mazzucato nimeää taloudellisen arvon käsitteen. Hän edellyttää, että taloudellista arvoa määriteltäessä yksityisen taloudellisen sektorin ohella huomioidaan tuottamattomana pidetty julkisen sektorin eli valtion (mm. koulutus, infrastruktuurin, oikeus- ja puolustuslaitos ynnä terveydenhuolto, tuet, avustukset) osuus, jossa työskentelee satojatuhansia, arvoa tuottamattomiksi luokiteltavia työntekijöitä. Mikäli suhtautuminen omaantuntoon ja edellä kuvattuun, arvoa tuottamattomaksi arvioituun joukoon ei muutu, silloin ei muutu mikään muukaan. Silloin pieni itseään tuottavaksi kutsuva joukko riistää toista suurta, tuottamattomaksi nimeämäänsä joukkoa.

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu