126. Valitsemmeko jälkiviisauden vai viisauden?

Asioiden pitkyttyessä ne mutkistuvat. Pandemian jatkuessa ja neuvottomuuden lisääntyessä selitykset tehdyistä virheistä sekä puuttuvista strategioista kasvattavat epäluottamusta. Välillisestikin pandemiaan osallistuneet ministerit sysäävät syyn epäonnistumisistaan toisille, aikaisemmille hallituksille, virkamiehille tai virastoille. Ministerit eivät miellä tehtävää vastaanottaessaan olevansa vastuussa edustamastaan hallinnonalasta. Kyvyttömyys kiistetään. Vastuu siirtyy alemmille, poliittisin perustein nimitetyille kansliapäälliköille ja ylemmille virkamiehille. Esimerkkinä huoltovarmuuskeskus aiheutti osaamattomilla hankinnoillaan liki 10 miljoonan euron vahingon. Keskuksen kerrottiin myös vuonna 2012 myyneen 25 miljoonan euron arvosta polttoöljyä maksukyvyttömälle yhtiölle. Lasku lankesi veronmaksajille. Harva edes muistaa keskuksen myyneen (29.4.2019) huoltovarmuuden kannalta tärkeän raakaöljytankkeri Masteran Ruotsiin. Uudetkin tankkerit tulevat Nesteen, ei keskuksen omistukseen. ”Jos Nesteen uudet tankkerit menevät ulkomaalaisomistukseen tai vieraan lipun alle, se tietänee ulkomaalaisten merimiesten tuloa laivoille” totesi Merimies-Unioni. Jokainen ymmärtää järjestelyn merkityksen. Ministerien poliittinen kyvyttömyys ja vastuuttomuus muuttuvat hyvä veli-verkostoa muistuttavin poliittisin virkanimityksin osaamattomuudeksi ja kelvottomuudeksi. Kuvaa värittää vielä professori P. Lillrankin liki miljoonan euron hinta-arvio yhdestä lisäelinvuodesta silloin kun ”tapettiin moukarilla hyttystä”. Viittaus liittyy pandemian jälkeiseen meitä jokaista odottavaan maksun aikaan.

Jälkiviisautta kaikki tyyni. Vai voisiko asia hoitua toisin? Eikö keskeiset asiat, kuten kasvatus, koulutus ja terveydenhoito, yhteiskunta-, ympäristö- ja kaupunkisuunnittelu sekä sosiaalinen ja taloudellinen järjestely ole uskottu henkilöille tai ryhmille, jotka tuntevat vain jonkin yksittäisen osa-alueen? Olisiko ajateltavissa muutaman ihmisen tai pienestä joukosta koostuvan ryhmän uhrautuvan elinikäiseen seikkailuun omaksua kaikki tarvittava tieto yksilöiden ja ympäröivän yhteisön uudistamiseksi? He muodostaisivat ryhmän, joka soveltaisi kaikkien erikoisalojen tuloksia ihmiseen ja yhteisöön, biologisesta kemiasta aina valtiotalouteen asti. Spesialisti, yhden alan erityisosaaja, on liian kapea-alainen. Tarvitaan henkilö tai ryhmä, joka kykenee käsittelemään kaikkia tieteen alueita. Asiantuntija, maailmankuulu nobelisti Alexis Carrel vertaa heitä lääketieteen professoriin, joka ”käyttää patologian, bakteriologian, fysiologian, kemian ja fysiikan tutkijoita laboratoriossa. Taloustieteilijät, sisärauhasten tutkijat, yhteiskunnalliset työntekijät… tietävät kaikki yhtä vähän ihmisestä kokonaisuutena. Heihin ei ole luotettava asioissa, jotka kuuluvat heidän oman alansa ulkopuolelle”.

Vuonna 1912 Nobel-palkinnon saanut asiantuntijamme ehdotti jo vuonna 1935 julkaisemassa kirjassaan Tuntematon ihminen perustettavaksi neuvoston, jonka ”jäsenet omistaisivat elämänsä sellaisten taloudellisten, yhteiskunnallisten, psykologisten, fysiologisten ja patologisten ilmiöiden tutkimiseen, joita sivistyneissä kansoissa ja niiden yksilöissä esiintyy… Sen jäsenille annettaisiin yhtä arvokas, poliittisista juonitteluista ja helppohintaisesta yleisön palvelemisesta vapaa asema kuin” eri maissa toimivien ylimpien tuomioistuinten jäsenillä on. Tästä esimerkkinä monissa sivistymaissa on ns. perustuslakituomioistuin. Heidän tehtävänsä on toimia yhteiskuntamuodosta riippumatta niin presidenttien, kuninkaitten kuin yksinvaltiaittenkin neuvonantajina yksilön ja yhteiskunnan uudistamiseksi. Periaatehan toimii jo nyt eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan välillä vain sillä erotetuksella, että edus- ja valiokunnan jäsenet koostuvat samoista veijareista.

Asiantuntija nobelisti Alexis Carrel sanoo postuumisti vuonna 1950 julkaistussa kirjassaan, että ”niille, jotka täysin täyttävät tehtävänsä ihmisenä, totuuden tie on aina avoinna. Tämän kuningastien vaeltamiseen kaikuu kutsu niin köyhille kuin rikkaille,… voimakkaille, epäuskoisille yhtä hyvin kuin uskovaisille. Jos he kutsua noudattavat, he… täyttävät tehtävänsä… ja jouduttavat Jumalan valtakunnan syntyä maan päälle”.

Jumalan valtakuntaa korostavasta vuorisaarnasta on kulunut 2000 ja sen soveltamisyrityksen korjauksesta, uskonpuhdistuksesta 500 vuotta. Omantunnon edellyttämästä täydellisestä valinnanvapaudesta eli tieteestä asiantuntijamme puhui 85 vuotta sitten. Lineaarisesti kehitystä hahmoteltaessa päädymme Jumalan tahdon mukaiseen järjestelmään, oikeudenmukaisuuteen maan päällä 2060-luvulla. Sillon juttutuvan tasoiseksi vajonnut parlamentarismimme palvelisi todellista 12 – 20 henkilöstä koostuvaa päättäjien ryhmää. Tavoite on saavutettavissa jopa yhden nykyisin elävän sukupolven eli 30 – 40 vuoden aikana.

Valinta on meidän.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu