132. Onko vastuulla sisältöä? Miten ja milloin sen tulisi ilmetä?

Lehtitietojen mukaan 17 miljoonasta koronavirustartunnan saaneesta on kuollut vajaa 700 000. Pandemian toista aaltoa odotellessa arki palaa elämään. Mitä olemme oppineet? Tarkoittaako paluu arkeen niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin vain paluuta entiseen? Vai nouseeko jokin ennennäkemätön, torjuttu tai yksinkertaisesti vain tiedostamaton arvo ratkaisevaan asemaan?

Parjattua EU:n elvytysneuvottelujen tulosta, joka monella tapaa kuvaa yhtäältä aikamme ongelmia ja niihin etsittyjä ratkaisuja sekä toisaalta suhdetta ratkaisuihimme, voidaan maamme osalta tarkastella ainakin hyvinvointivaltion, yleisen vastuunkannon, yhtäältä työttömyyden ja toisaalta työvoimapulan, oikeusvaltiokäsitteen, ilmastomuutokseen reagoimisen, talouden entistä vihreämmälle, sosiaalisemmalle ja digitaalisemmalle pohjalle siirtämisen kannalta.

Kaksi mediassa tilaa saanutta näkökulmaa kertoo miten a) julkinen sana kuvaa todellisuutta, b) mihin asiantuntijoita käytetään ja c) mistä yleisön (lue sinun ja minun) oletetaan ennen kaikkea olevan kiinnostuneen. Ensimmäinen mittaa kuukausittain yksittäisen kansalaisen luottamusta omaan talouteensa kuluttajien luottamusindikaattorin mukaan (HS 28.7.), joka nousi toukokuun -9 pistearvosta -1,6:een huolimatta 1) pandemian mahdollisesta uusiutumisesta ja 2) sen vaikuksesta maailman kauppaan, 3) perinteisten pysyvien työpaikkojen katoamisesta, 4) kaikkinaisen matkailuliikenteen raunioittamisesta, 5) elinkeinotoiminnan hiipumisesta tms. Toinen aika ajoin otsikkoihin nouseva aihe (HS 19.7.) avaruustutkimuksesta siirtää otsakkeenomaisesti ”Emmekö me olekaan yksin?” niin ajatukset kuin vastuummekin tuonpuoleisuuteen. Jos luottamusindikaattori perustuu tiedon sijasta silkkaan ”tunnelmaan” eli pilvilinnoihin niin jälkimmäinen vapauttaa niin poliittiset päättäjät kuin äänestäjätkin kristilliselle pohjalle rakentuvasta perinteisestä arvomaailmasta. Jos ja kun – kuten tieteellisesti oletetaan – elämää löydetään jossain vaiheessa ulkoavaruudesta, se kyseenalaistaa ja jopa vesittää monien osalta länsimaiselle eli kristilliselle kulttuurille rakentuvan yhteiskuntajärjestelmämme.

Onko tästä esimerkkejä? Korkeimmat niin entiset kuin nykyisetkin laillisuudenvartijat muistuttavat lain, perustuslain ja demokratian vastaisista poliittisista virkanimityksistä, joita pidetään yhteiskuntaa rapauttavina rikoksina. Toiseksi valtaosa yrityksille myönnetyistä ns. koronatuista on päätynyt rintamaille, Uudellemaalle ja Pirkanmaalle. Enimmät eli todelliset pienyrittäjät karsittiin 2000 euron omavastuurajauksella tukien ulkopuolelle. Kolmanneksi metsien ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen hoito, käsittely sekä turvaaminen tuleville sukupolville on sertifioinnin vastaisesti alistettu pelkästään taloudellisilla perusteilla ratkaistaviksi (YLE Uutiset 24.7.). MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkaraisen mukaan ”kokonaisuus on kompromissi”, vaikka tutkimukseen nojautunut lausunnonantaja toteaa, ettei asiantuntijoiden antamilla lausunnoilla ”ollut mitään vaikutusta”. Kaikki esimerkit ovat oivia osoituksia korporatismin kaikenkattavuudesta, ei oikeudenmukaisuudesta.

Kuinka uskottavia tuntemuksemme, mututietomme tai pilvilinnamme saati odotukset elämän löytymisestä ulkoavaruudessa ovatkaan, ne eivät tee tyhjäksi omantunnon ääntä, jota myös Jumalan sisäiseksi ääneksi kutsutaan. Sen jokahetkinen ajankohtaisuus ja samalla oikeellisuus edellyttävät työttömyyteen, työvoimavajauteen, ilmaston, luonnon ja vesien saastumiseen, kasvavaan nälänhätään, perinteisen palkkatyön häviämiseen tms. liittyvien päätösten tekemistä tässä ja nyt. Omallatunnolla, jos sitä on, on käyttöä vain nykyisyydessä huolimatta pilvilinnoistamme tai siitä löydetäänkö elämää ulkovaruudesta tai sitten ei.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu