136. Oppivelvollisuus ja kannattavuus – tuleeko susien kanssa vain ulvoa?

Maamme ja maanosamme on koko ihmiskunnan tavoin viime kuukausina kuullut levottomia uutisia taloudesta ja ihmisoikeusloukkauksista, terveyttä ja luontoa uhkaavista vaaroista. Koskettavatko ne uutisina yksittäisiä kansalaisia? Professori Noami Klein vertaa yksittäisiä kansalaisia kuluttajina torakoihin, jotka, kun niiden päälle aikansa sumuttaa samaa myrkkyä, ne tulevat sille immuuneiksi”. Onko vertaus retoriikkaa, menestyksekästä poliittista puhumista ilman kosketusta todellisuuteen vai silkkaa ilkeyttä?

Itseäni se muistuttaa nuoren jungmanin todellisuudesta 1950-luvulta. Vanhempien matruusien wc-pöntön reunalle ansaksi asetetuilta satiaisilta saattoi suojautua käyttämällä jokaiseen käymälään sijoitettua Täystuho-nimistä sirotinta, jonka DDT:tä sisältävällä aineella oli terveyttä suojeleva vaikutus. Se ei ollut ilkeyttä, vaan aikansa kyseenalainen ratkaisu. Nykyään kauhulla vertailen nuoruuteni kokemaa ja Noami Kleinin kuvaamaa maailmaa keskenään.

Historia kertoo sekä yhteiskunnan että ihmisen kehityksestä. Ihmisyyden jaloin muoto ilmeni ritariudessa voittajan armahtaessa hävinneen. Käyttäytyminen lienee opittu susilta, joiden välienselvittelyissä hävinnyt altisti kurkkunsa purtavaksi alistumisen merkiksi välttyäkseen näin surmaamiselta. Yhteisön ja ihmisen jalous saavutti jo keskiajalla susien luonteen.

Kuvittelen usein siteeraamani psykiatrin havainnon kuvaavan samaa tilannetta hänen kertoessaan potilaistaan vain viiden prosentin ajattelevan, 10 prosentin luulevan ajattelevansa ja 85 prosentin mieluummin kuolevan kuin ajattelevan.

Eikö ongelmia ja niiden ratkaisuja pitäisi kuitenkin voida lähestyä yleismaailmallisuuden ja viisastelevien kertomusten sijasta konkreettisemmalla tasolla? Kyllä voi ja niin tulee tehdäkin. Esimerkiksi syntyvyyden laskiessa maassamme (vuosina 2000 n. 58 000 ja 2019 n. 45 500) ja samalla siis koulutusresurssien kasvaessa, yhä edelleen peruskoulun yläasteella noin 15 prosenttia nuorista jää tai jättäytyy pelkän peruskoulun varaan. Täysi-ikäisyyteen mennessä heidän joukkonsa on kasvanut kymmeniintuhansiin. Osin kuvitteellisen 40 vuoden työrupeaman lopulla tuolla yhä työikäisellä n. 300 000 kasvaneella joukolla on jo nimikin, työttömyyden kova ydin. Kun peruskoulun ja sen yläasteikäisten nuorten (enimmäkseen poikien) ongelmia ratkotaan oppivelvollisuusikää nostamalla, siinä teollisuuden olemassaoloa mitataan kannattavuudella. Ongelmina molemmat ovat akuutteja. Metsäteollisuuden edustaja J. Pesosen (YLE Ykkösaamu 5.9.2020) mukaan ratkaisuksi ”yhteiskunnan on muututtava”. Näin nähtynä ongelmat ovat ensisijaisesti poliittisia, toissijaisesti rakenteellisia.

Suomalaisittain aina ajankohtainen näkökulma nousee teollisuusvaikuttaja Pekka Herlinin sanoista: ”olen jonkin aikaa tuntenut tarvetta korkeampaan etiikkaan kuin löyhään egoismiin ja hedonismiin. Mikä onkaan silloin luonnollisempaa eurooppalaiselle kuin Vuorisaarnan opetus: rakkaus ja rehellisyys ja apusuureina puhtaus ja epäitsekkyys(Otava 2009, Koneen ruhtinas s. 144). Poliittisille ja rakenteellisille ongelmaratkaisuille löytyy näin kolmaskin vaihtoehto, moraalinen.

Voiko suuria ratkaisuja tehdä konkreettisella tasolla? Voi! Ja ainoastaan konkreettisella tasolla. Jokaisella meistä on äänioikeus kuten maailman suurimmassa demokratiassa, Intiassa. Pysähtymällä ajattelemaan löytää ihmisyyden ohella ratkaisut ja samalla lukeutuu ajattelevien viiden prosentin joukkoon. Tuo joukko hallitsee samalla 85 prosenttisesti mieluummin kuolevaa kuin ajattelevaa joukkoa ja tulee yhdessä jokaisessa olosuhteessa toimeen lopun 10 prosentin vähemmistöä edustavan ryhmän kanssa.

Muistan lukeneeni kamikatze takseista, jotka kaikkia liikennesääntöjä röyhkeästi rikkoen palvelevat hurjilla ajoillaan asiakkaitaan. Heidän nopeutensa eli elinkeinonsa perustuu miljoonien muiden, liikennesääntöjä tarkasti noudattavien autoilijoiden käyttäytymiseen. Pahuus, jota aina tulee olemaan, on näin mahdollista vain hyvyyden ollessa vallitsevaa. Hyvyys oikeudenmukaisuutena, toisten kunniottamisena, moraalina – joillekin tosin vain vuorisaarnan siirappimaisuutena – on vaihtoehto ensi- ja toissijaisesti kuvittelemillemme poliittisille ja rakenteellisille ratkaisuille. Olemme konkreettisesti äänivallan omaavia yksilöitä, joiden ei halutessaan tarvitse eikä tule ulvoa keskiaikaisten susien tavoin.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu