139. Murtuuko korporaatio? – Tulemmeko vapaiksi? – Miten käytän vapauttani?

Korporaatio on luonnollisten tai oikeushenkilöiden, valtion, järjestöjen ja yhteisöjen liittymä. Niiden nimissä tehdyt päätökset ovat sitovia. Korporaatio käsitteenä liittyi keskeisesti Benito Mussolinin luomaan fasistiseen valtio–työnantajat–työntekijät-järjestelmään. Työntekijöiden kuuluminen ammattiyhdistyksiin oli tuolloin pakollista. Heijastus maamme ay-liikkeen vastaavasta pakonomaisesta luonteesta ilmeni

keväällä 2020 SAK-laisen Teollisuusliiton johtaja Jyrki Alapartasen hyökkäyksestä sitoutumatonta ”rikkurityövoimaa” vastaan. Samalla hän muistutti ay-liikkeellä olevan keinoja ”yritystoiminnan hankaloittamiseen”.

Valtion, puolueiden, eri päätöksentekoinstanssien sekä maamme lukuisten sosiaali- ja terveysalan järjestöjen keskinäinen riippuvuus peliautomaattitoiminnasta kuvaa pienoiskoossa vieläkin oivallisemmin korporatismin laajuutta ja luonnetta. Pelitoiminnan haitoista (n. 125 000 peliriippuvaista) Veikkaus Oy:tä vastaava ahvenanmaalainen PAF on kuitenkin kieltäytynyt käyttämästä likaista, ”veren tahrimaa rahaa” toiminnassaan. Vaikka muut EU-maat ovat jo siirtyneet ns. lisenssijärjestelmään Suomi jatkaa edelleen likaisen rahan hyödyntämistä. Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen niin virkansa puolesta kuin sosiaalidemokraattinakin puolsi ehdoitta (YLE Marja Sannikka 11.9.2020) nykyistä köyhien kyykyttämiskäytäntöä.

Suunnatonta inhimillistä kärsimykstä aiheuttava, pelkästään ahneuteen nojautuva ja vailla omaatuntoa toimiva korporaatio myötäjuoksijoineen ei vapaaehtoisesti luovu saavutetuista eduista silloinkaan kun rakenteet ulkopuolisessa maailmassa – vaikkapa vain EU:ssa – muuttuvat. Sama suuntaus näkyy yhteiskunnan johtamisessa. Näennäistyöllisyyden kasvaessa yli 30 000 uudella työpaikalla, työllisyysasteen kuitenkaan kohentumatta, pääministeri ehdottaa sen ohella siirtymistä 4-päiväiseen työviikkoon ja 6 tunnin työpäivään palkkatasoon tietysti puuttumatta. Ehdotus tarkoittaa korporaation luonteelle uskollisena yhä harvemman ansaitsevan yhä enemmän ja yhä useamman joutuvan yhä riippuvaisemmaksi tulonsiirroista. Sama elämään, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuva vieraantuminen ilmenee myös sisäisessä arvottomuudessa. Liike-elämän sekä teollisuuden työllistämisen ja veronmaksun mahdollistamien lainalaisuuksien viitekehyksessä tehdyt ratkaisut päämisteri kuittaa epäisänmaallisina. Varsinaisten ongelmien ratkaisijana ja todellisten työpaikkojen luojana pääministeri ei kuitenkaan ole osoittanut omaa leikillistä isänmaallisuuttaan edustamansa hallituksen leikillisen eroanomuksen muodossa.

Korporatiivisen järjestelmän väistyessä korostuu oikeudenmukaisuus (uskonnollisesti Jumalan valtakunta maan päällä), jossa a) työ ja palkka jaetaan, jossa b) alimman ja korkeimman ansaitun palkan ero ei saa ylittää 1:4 suhdetta, jossa c) omantunnon ensisijaisuus korostuu päätöksentekijöiden valintakriteereinä, jossa d) yhteiskunnallisia virkoja täytettäessä kunnioitetaan perustuslakia kansalaiskunnon, kokemuksen, koulutuksen ja kokemusasiantuntijuuden eikä poliittis-korporatiivisen sidonnaisuuden persusteella, jossa e) yritykset kilpailevat keskenään siitä, kuka antaa enemmän yhteiskunnalle, jossa f) yhteiskunnallinen vaikutusvaltaa jaetaan d ja e-kohtien eikä puoluesidonnaisuuden perusteella jne.

Että mitä? Minunko tulisi tehdä jotakin? Ehkä. Moni kuvittelee nimittäin omaavansa sielun. Yhtä monelle on ainakin tarinoitu tuonpuoleisuudesta ja joku jopa uskoo siihen. Kuvitteellisesti astun kerran Jumalani eteen. Virinneessä keskustelussa minulta kysytään: Mitä etsit? Ensikerran kauhistun, sillä kohtaankin taivaanilon sijasta murheen lyömän Jumalan ja kysyn: Voisinko saada toisen mahdollisuuden, sillä olen huolissani lapsistani ja lapsenlapsistani? Vasta nyt tiedän, mitä laiminlöin, mutta kukaan ei myöskään varoittanut minua! Hetken hiljaisuuden jälkeen kuulen kysymyksen: Enkö ole luvannut, ettäminä olen teidän kanssanne joka päivä”. Hölmistymiseni huomaten Jumala jatkaa: Olin kanssasi omassatunnossasijoka päivä”. Älä kuitenkaan ole huolissasi, sillä tulen olemaan lastesi ja lastenlastesi niin kuin jo olin isäsi, äitisi ja heidän esivanhempiensa parissa ”joka päivä”, heidän omassatunnossaan. Mitä sinuun tulee en voi enää auttaa. Mutta kiitos kuitenkin käynnistäsi.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu