141. Tarvitseeko Jumala enemmän ihmistä kuin ihminen Jumalaa?

Elämme maassa, joka a) velkaantuu, jossa b) huolimatta 300 000 tyhjästä asunnosta elää 4600 asunnotonta, jossa c) kunnianhimoisin tavoittein turpeenpolttoa jatketaan vielä 10 vuotta ja jossa d) Japanin päätös palauttaa miljoonia tonneja tuhoutuneen ydinreaktorin radioaktiivista vettä takaisin mereen ei herätä edes keskustelua. Tilanne muistuttaa ent. valtiovarainministeri Iiro Viinasen 1990-luvun kuvausta kuilun reunalla seisomisesta Suomen Pankin valuuttavarannon riittäessä aika ajoin vain kahdeksi viikoksi.

Mitä on opittu 1990-luvun lamasta? Tuskin mitään. Muistin virkistämiseksi aikajanaa on lyhennettävä vuoteen 2011? Tasavallan presidentti arvioi Jyrki Kataisen hallitusta: joka teki mielikuvapolitiikkaa” ja joka ”myi ainakin kolmeen neljään kertaan kaiken sen, joka on yhä edelleen tekemättä… eikä meillä ole varaa uuteen tuloksettomaan neljään vuoteen”. Alexander Stubb muistetaan lähinnä Selfie-miehenä. Juha Sipilän hylkäsivät jopa hänen omansa siinä missä hän salli omantunnonvapauden vain alkoholilaista äänestettäessä. Antti Rinne roolittui surullisen hahmon ritarina Don Quijoteen. Entä Sanna Marinin hallitus? Se profiloituu, pysyy pystyssä tai kaatuu yksinomaan sitä ylläpitävän voimahahmon, valtiovarainministerin avulla. Arviona se muistetaan Matti Vanhasen III hallituksena. Sen heikkous ei ole nimessä, vaan menneisyyden, yli 10 vuotta vanhoissa eväissä. Vaikka hallituksia kuvaavat viisi nollaa kerrottaisiin miljoonalla ei siitä koskaan tulisi edes yhtä. Mitä olemme oppineet? Sen, että monet korporatiivisen järjestelmän entiset ministerit ja pääministerit taustavaikuttajineen istuvat edelleen yliasiamiehinä, puhemiehinä, virastojen pääjohtajina, valtiosihteereinä jne. yhteiskunnan eturivissä.

Voiko yksittäinen kansalainen jäsentyä tällaiseen yhteiskuntaan? Löytyykö yhteistä nimittäjää, joka mahdollistaisi sekä globaalin että kansallisen lähestymistavan ratkaista ongelmat? Löytyy. On ohje, joka on kaikkialla ja aina sama valtioista, kielistä ja uskonnoista riippumatta:

”Älä tee toisille sellaista, mitä et tahdo tehtävän itsellesi”.

”Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen”. ”Toisia kohtaan ei pitäisi käyttäytyä tavalla, joka on itselle epämiellyttävä; tämä on moraalin olemus”. ”Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea”.

”Mitä et itse toivo, sitä älä tee myöskään toisille ihmisille.”

Mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te myös samoin heille”?

Ajatus on yhteneväinen juutalaisuudelle, islamilaisuudelle, hindulaisuudelle, buddhalaisuudelle ja jopa konfutselaisuudelle. Me tunnemme sen vuorisaarnana.

Kuinkas kehtaat! Sehän on raamattua, uskontoa! Ei. Jumala ei edusta uskontoa. Hän ei koskaan ole edes kirjoittanut mitään. Uusi testamenttikin nykymuodossaan hyväksyttiin vasta vuonna 397 Karthagon kirkolliskokouksessa. Sitä ennen uskovaiset elivät Hengestä. Hengen väljähtyessä tarvittiin kirja, Raamattu, jota on myös kutsuttu Pyhän Hengen hautakiveksi. Jumalan ilmoitus jatkuu tänäänkin, sillä Hän ilmaisee itsensä vain puhumalla omantunnon kautta. Voidakseen toimia Jumala joutuu itsekin rajoittumaan ihmiseen, joka toki kirjoittaa kirjallisuutta ja julistuksia, pyhiä kirjoituksia ja kirjeitä, runoja ja räpin riimejä, näytelmien ja elokuvien käsikirjoituksia jne.

Ei maailmaa runoudella pelasteta. Se on totta. Sen vuoksi Hän puhuu myös talouden, tieteen ja yhteiskunnallisten rakenteiden kautta. Siinäkin Hän joutuu käyttämään ihmistä, esimerkiksi miestä nimeltä Afred Nobel, joka maailmanlaajuisen ja arvostetun säätiönsä sääntöjen (jotka kuluneena vuotena ovat olleet ihmiskunnalle suurimmaksi hyödyksi) mukaisesti nostaa esille ihmiskunnan parhaimmiston inhimillisen elämän kaikilla alueilla. Jumala tarvitsee ihmistä – esim. nobelisteista koostuvan rekrytointikanavan kautta – muodostaakseen heidän välityksellään kansallisen ja globaalin tason yhteisön ensin yksittäisten valtioiden ja YK:n rinnalle, myöhemmin niiden yläpuolelle ja lopuksi niiden sijalle. Myös yhteisön nimellä on merkitystä. Uskon siinäkin Jumalan olevan pakotetun tyytymään ihmiseen yksin senkin vuoksi, että Pahuuden ruumiillistuma lyödään väkivallattomasti sen omalla maaperällä. Nimi, mistä yhdistelmästä se muodostuukaan, sisältää esimerkiksi maailman omaksitunnoksi tunnustetun nimen: Tolstoi.

On siis jo olemassa todellisuus, jossa päämäärä, rekrytointikanava välineenä, yksilön ja ihmiskunnan olemassaolon tarkoitus sekä Jumalan ja samalla sinun ja minun läsnäolo yhtyvät, omatunto.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu