153. Erään demokratian murtumisen ja nuorten tekemien murhien anatomia

Koronapandemian aikana on myös taustalle jääneitä uutisia. Niistä mainittakoon kaksi. Uutisiksi ne nousevat siksi, että niihin liittyvät syy- ja seuraussuhteet nousevat ikään kuin kätköstä yleiseen tietoisuuteen. Psykoanalyytikot puhuisivat torjunnantapaisesta ilmiöstä. Ensimmäinen liittyy kestouutiseen Yhdysvaltain presidentistä ja demokratian murtumisesta, joskin vain välillisesti.

Nobelisti prof. A. Deatonin tutkimus (HS 22.11.2015 ja 14.3.2017) paljasti, että ”vielä vuonna 1999 keski-ikäisten kouluttamattomien amerikkalaisten kuolleisuus oli 30 prosenttia mustia pienempi; vuonna 2015 se oli 30 prosenttia mustia suurempi”. Yllättävät tulokset eivät selittyneet itsemurhilla, alkoholilla eikä huumeilla. Tutkimus paljasti valkoisen työväenluokan asteittaisen romahtamisen maaseudun rakennemuutoksen yhteydessä; heikosti koulutetun työvoimatarpeen vähenemisenä, tehtaiden siirtymisenä halvemman kustannustason maihin, kaupungistumisena ja sen myötä palveluammattien siirtymisenä taajamiin. Vaikka samat muutokset kohdistuivat mustiin ei heidän maailmansa tästä romahtanut. Valkoisille, joiden elämä taustaltaan porvarillisena oli rakentunut vakinaisen työn, ydinperheen, aikaisempien sukupolvien statukseen ja kirkon piiriin, pudotus oli sitäkin suurempi. Tutkimus päätyy toteamukseen; ”Keski-ikäiset valkoiset miehet ovat kadottaneet oman elämänsä tarinan”, joka osaltaan auttaa ymmärtämään sekä presidentti Trumpin nousun ja tuhon että hänen kannattajiensa käyttäytymisen ja kohtalon keskinäisen syy- ja seuraussuhteen.

Toinen aikamme uutinen on maamme 15-16-vuotiaiden nuorten tekemien väkivaltarikosten, tappojen ja murhien lisääntyminen. 1980-luvulla Helsingissä toteutetun riita- ja rikosasioitten sovittelumenettelyn yhteydessä törmättiin peruskoulun epäonnistumiseen ja poikien autovarkauksien lisääntymiseen. Myöhemmin rikokset painottuivat autoelektroniikan anastamiseen päihteiden ja huumeiden rahoittamiseksi. Koulupudokkuuden ja nuorisorikollisuuden vähentämiseksi eduskunta muutti vuonna 1990 peruskoululain 10a §:n seuraavasti; Oppivelvollisuusikäiselle,… jota ei vamman, tunne-elämän häiriön tai näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi… voida opettaa peruskoulun opetusryhmässä voi kunta järjestää peruskouluopetusta oppilaan kotona tai muussa sopivassa paikassa”. (Tummennukset uudistuksia). Tämä tarkoitti, että aikaisemmin fyysisen tai psyykkisen vamman omaavien lisäksi sinänsä terveet, mutta ylivilkkaat, kouluallergikot, lintsarit, ns. armovitosiin tyytyvät voivat pikemminkin esimerkiksi motorisesti lahjakkaina suorittaa oppivelvollisuuteen yhdistetyn ammattikoulutuksensa varastamisen sijaan autotekniikan opintolinjalla Vaihtoehtoisessa perus- ja ammattikoulussa. Hanke kariutui kunnalliseen paikallispolitikointiin. Myöhempi yritys ratkaisuksi kilpistyi sittemmin opetushallituksen pääjohtajanakin toimineen Jukka Sarjalan toteamukseen, ettei vuoden 1990 suuren peruskoululain uudistuksen jälkeen tehdä toista lakimuutosta.

Ongelmilla niin suuressa kuin pienessäkin, niin muualla kuin meilläkin on syynsä, poliittiset päättäjät. Kansanedustaja Anna Kontula totesi 8.1.2019 YLEn uutisissa, että ajankohtaiset asiat saavuttavat eduskunnan keskimäärin 10 vuoden viiveellä. Saman totuuden hieman eri näkökulmasta tuo esille prof. Y.N. Harari sanoessaan, että Mullistava tieto eksyy harvoin keskukseen, koska keskus on rakennettu olemassa olevalle tiedolle. Vanhan järjestyksen vartijat päättävät tavallisesti, ketkä pääsevät vallan keskuksiin ja heillä on tapana suodattaa pois häiritsevien epätavallisten ajatusten tuojat”.

Ongelma niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin on eriarvoisuuden korostuminen. Se voi ilmetä vallankaappausyrityksenä tai henkirikosten kasvuna. Siinä yhtäältä yhteisö ja toisaalta yksilöt nivoutuvat toisiinsa niin kuin oikeudenmukaisuus (lue Jumalan valtakunta) epäoikeudenmukaisuuteen. Syyt ovat rakenteellisia. Rakenteista ovat päättäneet ja päättävät edelleen puolueet, poliitikot eli parlamentit. Omaa etuaan ajavia ammattipoliitikkoja ovat puolueet pullollaan. Jos kuolleisuus Deatonin mukaan olisi pysynyt Yhdysvalloissa vuoden 1998 tasolla ”olisi säästynyt lähes 100 000 ihmishenkeä”. Suomalainen koulu-uudistus toteutuneena 1990-luvulla olisi muovannut lukemattomien (n. 3 %:a ikäluokasta) tänään työttömyyden kovaan ytimeen luokitellun 250 000 entisen nuoren elämää sellaiseksi, jota trumpilaiset ja heidän kaltaisensa poliitikot eivät voisi manipuloida.

On löydettävä päättäjiä, jotka tunnistavat virheet ja uskaltavat muuttaa rakenteita. Odotettuamme 1980-luvulta lähtien ratkaisun löytyvän ulkoapäin turhaudumme, koska emme ymmärrä ratkaisun nousevan sisältäpäin, itsestämme. Työ ja luovuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys ovat merkitykseltään kaventuneet sitä mukaan kun luottamus teknologiaan jatkuvan kasvun mahdollistajana ja ongelmien ratkaisijana on kasvanut. Tarvitsemme uuden, monille uutisena mutta tosiasiallisesti 2000 vuotta kätkössä olleen näkemyksen elvyttämisestä. Siinä sanan tullessa lihaksi kohdattiin Jumala historiallisessa Jeesuksessa, jonka me tunnistamme tänään vuorisaarnan Kristuksena. Hänen kehotuksensa ”olkaa siis te täydellisiä, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” ei tarkoita, että meistä tulisi Luojia, vaan että me olemme luovia. Työhön liittyneenä siinä on jotain jumalallista. Suurimmat tiedemiehet ja hengen jättiläiset eri aloilla eivät ujostele kiittää saavutuksistaan intuitiota, sisäistä ääntään, joka hyödyntää jokaisessa meissä jatkuvan evolutiivisen kehityksen aikana kertynyttä tietovarastoa. Saksalainen matemaatikko Carl F. Gauss (30.4.1777-26.2.1855) esittää esimerkin tällaisesta intuitiivisesta kokemuksesta. Hän kertoo, kuinka hän oivalsi lukuteoriassa tietyn säännön: ”se ei tapahtunut vaivalloisen tutkimuksen tuloksena, vaan niin sanoakseni Jumalan armosta. Arvoitus ratkesi itsestään niin kuin salama iskee, enkä minä itse voinut osoittaa yhteyttä ennen tietämäni, viimeksi tekemieni kokeiden ja lopullisen onnistumisen välillä”.

Intuitio tunnetaan monella nimellä, oivalluksena, eriasteisena herkkyytenä tai sisäisenä äänenä. Uskonnollisesti me liitämme sen usein käsitteisiin omatunto, uudestisyntyminen, moraali tai herkistyminen. Yhteiskunnallisesti intuitio on apuna muodostettaessa arviota sellaisten päättäjien valitsemiseksi, jotka eivät 1970 – 2020-lukujen päättäjien tavoin luo tarvetta vallankaappausyrityksiin tai aiheuta syrjäytymistä työttömyytenä, kansalaisen ”oman elämän tarinan menettämisenä” ja sen kautta jopa henkirikoksina.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu