158. Riistäjät ja riistetyt – omatunto ja materia – keinotekoinen henkilö ja yksilö

Suomeen kaavaillaan osatyökykyisten työllistymistä edistävää valtion yritystä. Jopa 70 prosenttia palkasta katettaisiin palkkatukea uudistamalla. Siis paluu 2000-luvun alkuun. Päätöksiä valinnoista tekisivät toki tällä kertaa virkamiehet, jotka eivät itse tai edes välillisesti ole yhteydessä mahdolliseen työllistäjään. Kuulostaa tutulta. Tyrmättyään esimerkiksi vuonna 2016 valmiiksi jo rahoitetun 20 henkeä käsittävän työllistämishankkeen TEM:n puoluesidonnainen erityisasiantuntija kysyi lopuksi: ”Miltä tuntuu kun päätös on kielteinen?” Sanoin sen tuntuvan ikävältä. Seikka tuntui sitäkin ikävämmältä kun viikko pari myöhemmin vastaava rahoitus myönnettiin virkailijan puoluetaustaan sitoutuneelle aikuiskoulutuskeskukselle. Päätös nojautui kahden ministeriön, opetus- ja työministeriön väliseen koulutus-sanan kikkailuun. Ratkaisut valinnoista tulee irroittaa myös virkamiesten puoluepoliittisista sidonnaisuuksista.

2000-luvun alussa perustettiin osatyökykyiset (silloin vajaatyökykyiset) huomioivia sosiaalisia yrityksiä. Järjestöjen jo pitkään ylläpitämiä suojatyökeskuksia muutettiin sosiaalisiksi yrityksiksi. Niillä meni hyvin, sillä olivathan ne vuosikymmenten aikana jo luoneet julkisin avustuksin toimintaympäristön laitteineen ja tiloineen. Nimenmuutoksella yhtään uutta työpaikkaa ei tietenkään luotu. Niillä, jotka perustivat uusia vastaavia yrityksiä, maksoivat joka neliöltä käyvän vuokran, hankkivat laitteet…jne., ei mennyt yhtä hyvin. Myöhemmin sosiaalisista yrityksistä – työllistämisvaikutusten puuttuessa – kaikessa hiljaisuudessa luovuttiin.

Vuonna 2017 noin 60 000 kansalaista tekiEutanasia-aloitteen hyvän kuoleman puolesta. Aloite kaatui äänin 129 – 60. Äänestyksessä 4.5.2018, joka kuului sarjaan omantunnon kysymys, 55 kansanedustajaa – ja viisi ministeriä – äänesti toisin kuin mitä he Ylen vaalikoneessa olivat vastanneet ennen vaaleja.

Yksittäiset, arjen tylsistyttämät kansalaiset – puhumattakaan nuorista – kokevat itsensä voimattomiksi vaikuttaa yhteisöönsä tai edes omaan elämäänsä. He tuntevat itsensä petetyiksi. Kun tuo tunne muuttuu tietoisuudeksi vie se lopunkin luottamuksen eduskuntaan ja hallintoon eli vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. Missä unohdetaan kansanviisaus sanasta miestä, sarvesta härkää, siinä omatuntokin korvataan sanalla takinkäännös. Irvokkaimmillaan tilannetta voidaan verrata kirkolliskokouksessa käytyyn keskusteluun Raamatun uudesta käännöstyöstä, jossa ehdotettiin poistettavaksi arkikieleen pesiytyneet rumat sanat kuten Saatana ja Perkele. Vastapuheenvuoron esittäjän ehdotus, ”Poistetaan samalla synti-sana niin päästään siitäkin pahasta” palautti osallistujat todellisuuteen. Siinä on oppia suomalaiselle parlamentarismillekin.

Itsekutakin arvioidaan kysymyksellä mitä teet työksesi. Myös työeläke määräytyy keskimäärin 40 vuoden henkilökohtaisen työrupeaman jälkeen. Kansalliset tunnukset, työväen laulut, virret, poliittiset iskulauseet ja niihin liittyvät rakenteet vaikuttavat luotettavan ikuisilta vain siksi, että ne liittyvät keinotekoisiin eli kollektiivisiin henkilöihin, joiden elinkaaret ay-liikkeenä, puolueina, suuryrityksinä, säätiöinä, kirkkokuntina ja vastaavina ylittävät yksittäisen ihmisen keskimääräisen, työelämään sidotun elinkaaren. Kärjekkäästi kahdessa todellisuudessa eläminen ilmenee esimerkinomaisesti Vuosaaren Meri-Rastilaan 1990-luvulla tarkoituksellisen heikosti rakennettujen ja hädin tuskin 30 vuoden elinkaaren saavuttaneiden asuinrakennusten purkutuomioissa. Yksityisten tai verovaroin, mutta aina toisten työllä ansaitut saavutukset voidaan nihiloida elinkaareltaan poikkeavan keinotekoisen henkilön toimesta näennäisdemokraattisesti.

Edellä mainitut keinotekoiset henkilöt, joiden yhtäältä ei ole edes tarkoitettu omaavan kehityksen (lue evoluution) kannalta välttämätöntä omaatuntoa ja joiden pysyvyys toisaalta perustuu viimekädessä vain maan- tai välillisesti sen rikkauksiin perustuvaan omistukseen – elävät yksilön ajallisuuden ylittävässä aikaulottovuudessa. Vasta viime vuosikymmeninä ihminen on maan, veden ja ilmaston saastuessa havainnut, ettei niitä elämälle välttämätöminä voi omistaa kukaan. Veden ja ilman rinnalla myös maa rikkauksineen kuuluu kaikille, koko ihmiskunnalle. Ihmiskunnan yksittäinen jäsen, ihminen voi puolestaan kehittyä vain henkisesti. Omantuntonsa ohella hän omistaa vain työvoimansa, mikä henkisen työntekijän osalta aineellistuu omistajuutena tekijänoikeuksissa tai patenteissa ja nekin vain hallinollisten päätösten suomin määräajoin. Sen jälkeen nekin vastakohtana maan pysyvälle omistukselle ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta kuten vesi ja ilma. Vain keinotekoinen henkilö voi keinotekoisesti kuvitella omistavansa maan, veden ja ilman.

Ensimmäinen askel ihmisyyteen avautuu omantunnon kautta. Herkistyneenä omantunnon vaikutus kattaa kaiken, materiankin. Samaa omantunnon ja materian keskinäistä riippuvuutta voidaan verrata tieteen ja sen sovelluksen eli teknologian väliseen suhteeseen. Tiede, jota rahoitetaan verovaroin, kuuluu sovelluksineen ensin yhteis- ja jatkossa ihmiskunnalle, ei koskaan puolue- tai muu sidonnaisille järjestöille, puolueille, (lääke)tehtaille tai suuryrityksille. Tie aineellisen omistukseen, oikeudenmukaisuuteen kulkee herkkyyden, omantunnon kautta.

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu