159. Aikamme ongelmat ja keskustelu niistä Jumalan kanssa

Muistan tarinan miehestä, joka kävelyllä kohtasi Jumalan. Hämmentyneenä mies sai vain soperreltua lapsuudesta asti askarruttaneen kysymyksen: vastasiko Jumalan yksi minuutti meidän tuhatta vuotta? Vastauksen ollessa myönteinen mies jatkoi: Eikö silloin miljoona dollaria olisi Sinulle vain kuin yksi sentti? Jumalan vastatessa kyllä mies penäsi edelleen: etkö voisi antaa minulle yhden noista senteistäsi? Kyllä vain. Minulla ei ole nyt rahaa mukanani, mutta jos odotat minuutin niin haen sinulle yhden”.

Enkö minäkin voisi tehdä samoin? Ehkä minäkin kohtaisin Jumalan lähtemällä kävelylle. Yllätyksekseni Jumala tulikin vastaan. Arkaillen kysyin voisinko vähän vaivata. Kaikin mokomin. Voinko jotenkin auttaa? Jumala vastasi. Huolimatta valmistautumisestani jouduin kuitenkin sopertamaan. Vähitellen osasin muotoilla kysymykseni, joiden kanssa itse ja aikalaiseni kamppailevat. Pääsinkö kysymyksineni loppuun en muista, mutta jossain vaiheessa puheenvuoro oli siirtynyt Jumalalle. Kyllä, kyllä ystäväni. Ymmärrän, koska tunnen sinut. Puhut oman aikasi ongelmista aina 1940-luvusta lähtien. Minä puolestani arvioin kysymyksiäsi 2000 vuoden aikajänteellä, jolloin astuin viimeksi maan päälle. Kysyt miksi sallin niin paljon pahuutta maan päällä? En minä sitä salli. Itseäni aikanaan vainottiin, ruoskittiin ja lopuksi minut häpeällisesti teloitettiin. Ajattelin ihmisten oppivan siitä. Kautta historian ja etenkin viime vuosisatoina ja -kymmeninä kärsimyksen tahti on vain kiihtynyt. Sinä puhut oman aikasi alle sadan vuoden takaisista ajoista. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset on sinäkin aikana silvottu, kaasutettu tai kärvennetty ydinasein. En tarkoita niinkään sotilaita, jotka Napoleonin mukaan ovat tarkoitettukin tapettaviksi. Tämän päivän uhrit koulutuksesta, työelämästä ja yhteisöstä syrjäytetyt, ihmisyydeltään riistetyt, huumeisiin, näköalattomina rikoksiin tuomitut eivät ole sotilaita, vaan yhteisöjen päättäjien uhreja. Et sinä näe kaasutetuissa, sukupuolielimiltään silvotuissa naisissa tai myrkytetyissä ihmistä. Sinä näet heissä minut. Minä olen tarjonnut teille yhteisöä, jossa tapahtuu minun tahtoni maan päällä niin kuin se toteutuu taivaassa. Päättäjänne ovat hylänneet tarjoukseni. Minulla on sanoma päättäjille, eikä suinkaan sotilaille, työttömille, nuorille lapsimurhaajille, tapetuille siviileille, silvotuille naisille eikä edes päättäjien käskyläisille, vartijoille ja minutkin ristille naulitsijoille. He ovat uhreja, päättäjiensä marionettaja. He edustavat minua. Minulla on sanoma päättäjille, niille, jotka käyttäessään muita etsivät vain omaa etuaan.

Olen niin hämmentynyt, etten osaa vastata. Jotenkin kokoan itseni. Saan sanotuksi, että olemmehan me kuitenkin luoneet demokratian, hyvinvointivaltion ja pohjan kehitykselle. Eivätkö ne ole hyviä asioita?Tunnen tyytyväisyyttä sanoistani. Niin. Kaikki mainitsemasi asiat ovat hyviä. Luin kuitenkin iltapäivälehden arvion demokraattisten kuntavaalienne mahdollisesta siirtämisestä keväästä ensi syksyyn. Sen mukaan eräitten puolueiden satsatessa EU:n elvytyspaketin arvosteluun se on syksylläkuitenkin unohtunut, ja silloin puhutaan taas ihan jostain muusta”. Jos tarkoitat demokratialla ja yhteisten asioitten hoitamisella tätä niin enpä paljon innostu. Ei näin kansakuntia johdeta.

Tunnen itseni narriksi nähdessäni Jumalan kasvoilla hyväntahtoisen hymynkareen. Tehdäkseni itseni keskustelukumppanina edes jonkin verran hovikelpoisemmaksi päätän vetää oman ässäni hihasta ja sanon: Meidän demokratiamme perustuu kuitenkin lakeihin ja tärkeimmät asiat nauttivat jopa perustuslain suojaa. Keskustelukumppanini kävelee rinnallani vaieten. Nähdessään kärsimättömyyteni Hän toteaa: Odottanet mielipidettäni. Kyllä, vastaan ja jään mielenosoituksellisesti seisomaan. Kuulehan ystäväni Hän sanoo. Olen seurannut väittelyänne perustuslakituomistuimen tarpeellisuudesta. Enemmistö demokraattisesta parlamentistanne katsoo ns. perustuslakivaliokunnan riittävän. Asia on sillä käsitelty. Oletko huomannut, että silloinkin kuin edustajanne valitsemat perustuslakivaliuokunnan jäsenet toteavat perustuslain henkeä rikotun ja että siitä tulisi tehdä johtopäätökset, nuo samat perustuslakivaliokunnan nimenneet edustajat toteavatkin, ettei asia annakaan aihetta johtopäätöksiin. Tämäkö on mielestänne laillisuutta?

Kävelemme vielä hetken rinnakkain. Tunnen itseni aikaisempaa hölmömmäksi. Koen ikään kuin seisovani näyttämöllä komeljanttarina ja Jumalan katsomossa istuvana yleisönä. Vilkaistuani Jumalaan näen hänen hymyilevän leveästi. Huomattuaan vilkaisuni purskahdemme molemmat nauramaan.

Ennen eroamistamme kysyn onko minulla mahdollisuus tavata toisenkin kerran. Haluaisin keskustella niin monista asioista, mutta huomaan, että minun tulisi valmistautua paremmin. Kyllä se sopii. Kerro vain milloin lähdet kävelylle niin rupatellaan. Hei!

 

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu