160. Kumman tulee uudistua – minun vai yhteiskunnan? Ja jos, niin miten?

Harrastin ja opetin hypnoosia (itsesuggestiota). Yllätyksekseni itselleni ja kollegoilleni havaitsin olevani ainoa, jolta ulkopuoliset kyselivät, eikö aihe ole itsestään perkeleestä. Syyn kysymykseen arvioin johtuneen yhtäältä työvälineen, alitajunnan vierastamisesta ja toisaalta pappeudestani. Alitajuinen mieli ja lihallinen ruumis Jumalan luomina riitti lopulta selvitykseksi. Seikka on usein palautunut mieleeni. Se puolestaan muistuttaa minua eräästä kirjoituksesta, jonka tyytymättömänä päätin lopulta muuttaa minä-muotoon. Uusi lähestymistapa muutti kaiken. Jos Jumalan voi kohdata kävelyllä silloin näkökulmaa muuttamalla saatan nähdä asiat toisin. Miksi en jatkaisi sitä? Paremmin valmistautuneena kysyisin: Miksi 2000-vuotisesta saarnaamisesta, lukemattomista kirjoista, vaikka kuinka monen kirkkokunnan perustamisesta tai alvariinsa uudistetuista Raamatun käännöksistä huolimatta emme ole edes yksimielisiä siitä, mitä Sinä haluat, jotta voisimme ”seurata” Sinua? Lähden siis kävelylle.

Tavattuamme, ajattelin Jumalan pohtivan kysymystäni, mutta ei. Hän vastasi empimättä. Eikö ole aivan tyypillistä, että perustatte yhdistyksiä ja puolueita, markkinoitte kuntosaleja ja terapioita, tuotatte uutta tekniikkaa ja uusia elokuvia, kirjoitatte ja käännätte kirjallisuutta jopa yhä uudestaan Raamattua jne. tavoitteena parempi elämä? Nämä kaikki heijastavat jotakin hyvää, mutta minä odotan todellista aktiivisuutta, uudenlaista käyttäytymistä sanomalla ”etsikää ensin” jotakin todellista. Toiminta, käyttäytyminen ja etsiminen teonsanoina edustavat aktiivisuutta. Vertaan sitä tieteen tekemiseen. Se rakentuu totuuteen. Tiede ei pysähdy koskaan. Löydöt kiihottavat uuteen etsintään. Suurimmat eli nöyrimmät tiedemiehistä tunnustavat jopa seisovansa edeltäjiensä harteilla. Etsiessään he löytävät elämälleen sisällön. He ovat eräällä tavalla jo perillä. Tunnistamme heidät tavallisesti lääketieteen, fysiikan, kemian, psykologian eli kaikkien tieteiden alueilta. Tiede etsii usein ratkaisuja paikallisiin ja globaaleihin, yksilön ja ihmiskunnan ongelmiin, omaan ja toisten kärsimyksiin. Tultuaan nimetyiksi vaikeudet ja jopa kärsimykset muuttuvat kielteisestä tarkoituksellisiksi.

Yritän keskeyttää ja sanoa, ettei kaikilla ole edes lahjoja ryhtyä tiedemiehiksi ja näin löytää elämälleen tarkoitusta. Olet oikeassa. Olematta nero fysiikassa voit olla nero rakkaudessa. Heidän kaltaisillaan on nimikin, pyhimys. Olematta tiedemies joudut usein tieteen tulosten soveltajaksi. Tieteen tähdätessä totuuden avulla päämäärään, sinä sen käytäntöön soveltajana joudut samaistumaan totuuteen nojautuvaan päämäärään. Päämäärä ja väline samaistuvat. Totuus ilmenee rakkautena ihmiseen joko pommin tai energialaitoksen rakentajana. Viimeistään silloin teet valintasi. Olen kehottanut etsimään ”ensin” minun tahtoni toteutumista maan päällä. Aktiivisessa etsimisessä on kaikki, niin totuus päämääränä kuin elämä tarkoituksellisenakin. Kärsimyskin innoittajana voi muuttua tarkoitukseksi. Tieteen, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja koulutuksen yhdistämisellä on vaikutus yhä useamman ja lopulta jokaisen valintaan.

Etsikää ensin” ja ”Seuraa minua”. Siinäkö kaikki? Hetken hiljaisuuden jälkeen Jumala jatkaa: Vertaukseni mies matkusti muille maille. Hän kutsui palvelijansa ja antoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden leiviskän, eli kullekin hänen kykynsä mukaan. Kaksi ensimmäistä palautti saamansa tuplana. Kolmas kertoi peloissaan kätkeneensä leiviskänsä maahan ja sanoi: ”katso tässä on omasi”. Vertausta käyttäessäni leiviskä oli noin 6 000 denaaria, joista yksi vastasi työläisen päiväpalkkaa. Leiviskä tarkoitti liki 20 vuoden eli työntekijän elinikäistä ansiota. (Vuonna 1751 suomalaisen miehen / naisen elinajanodote oli 35 – 40 vuotta). Vertaukseni kuvasi ja kuvaa yksilön erilaisten ominaisuuksien kuten yritteliäisyyden ja velttouden, työn ja palkan, tuottavuuden ja varallisuuden jakamisen sekä yhteisön yhteisvastuun kokonaisuutta eli elämää kaikkineen aina koulutointa ja terveydenhuoltoa myöten.

Sainko vastauksen? Kyllä. Näkökulmaa muuttamalla uskonnollisuus, kirkollisuus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus jäsentyvät uudestaan. Kohdatessani jonkun, joka etsii, olen samaistumassa häneen. Häntä, joka tyytyväisenä uskoineen, oppeineen ja ohjelmineen sanoo olevansa jo perillä, olen karsastava. Sanoista ”etsikää ensin” näyttääkin muodostuvan uuden alku.

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu