164. Miksi Rotterdam? – Kasvuyritykset kaupan. – Miksi epäonnistumme?

Huolimatta siitä, että luemme ja kuulemme eri viestimistä olevamme mm. uuden tekniikan patenteissa maailman paras (Talouselämä14.12.2020), emme juuri hyödy siitä. Niin suuret kuin pienetkin kasvuyrityksemme ovat kaupan ja siirtyvät yhä useammin ulkomaiseen omistukseen. Vielä pari vuotta sitten yli 50 %:a valtio-omisteinen (nykyään 39,91 %) Neste päätti keväällä 2021 investoida öljynjalostamoon Porvoon sijasta Rotterdamiin. Maan hallitus koki sen tappiona. Tappion syyksi mainittiin 500 miljoonan euron kustannusero. Palkkojen sivukulujen ja verojen lisäksi perusteluina tappioon mainittiin niin investointi-, käyttö-, logistiikka- kuin rakennuskustannuksetkin sekä paikalliset synergia- ja kannustinsyyt.

Mistä on kysymys? Rahastako? Ei, vaan asenteesta, jossa epäihmisyys estää näkemästä kanssaihmisen (lue työttömän, syrjäytetyn) arvon ja ainutlaatuisuuden. Kasvavan työttömyyden ohella vuonna 2016 yli 30 000 pakolaista saapui maahamme turvapaikan toivossa. Samanaikaisesti yritykset tarvitsivat työntekijöitä aloilla, joilla ei ollut koulutusta eikä näin ollen hakijoitakaan. Rahoituskin puuttui. Ongelma kaipasi ratkaisua. Ministeriölle tehtiin ehdotus koulutuksen toteuttamiseksi, työvoimapulan poistamiseksi ja rahoituksen järjestämiseksi. Uusimuotoinen koulutus toteutettaisiin – kuin kansakoulun oppivelvollisuus 1940-luvulla ikään – aamu- ja iltapäivävuoroissa, jolloin tilat, työkoneet ja -kalut, suurelta osin palkat ja materiaalit hyödynnettäisiin ikään kuin kahdesti. Näin 20 opiskelijan kouluttamisen sijasta koulutettaisiinkin 40. Vuoden kestävän koulutuksen esimmäisen 6 kk:n opetusjakson (tammi-kesäkuun) jälkeen opiskelijat siirtyisivät yhteistyöyrityksiin 6 kk:ksi, joihin peruskoulutetuista opiskelijoista 60-80 %:a myös työllistyisi. Yrityksiin siirtymisen yhteydessä alkaisivat (heinä-joulukuu) välittömästi uudet koulutusjaksot. Näin jatkossa koulutettavien määrä nousisi vuodessa 20:stä peräti 80:een. Oppilaskohtaisen 45 euron työpäivän hinta puolittuisi. Se tarkoittaisi silloisella ja nykyisellä noin 100 000 työvoimakoulutuksessa koulutettavien määrällä kerrottuna (45 euroa x 242 oppilastyöpäivää x 100 000 koulutettavaa) 1 089 000 000 euron kokonaiskustannusten puolittumista 544 miljoonaan euroon. Säästö muistuttaa hämmästyttävästi em. Nesteen päätöksen kustannuseroa. Ehdotus ei saanut vastakaikua.

Aikaisemmin 6 kk + 6 kk-mallilla oli koulutettu vuodesta 1992 lähtien tuhansia nuoria. Työllistämistulokset olivat parempia kuin kursseilla yleensä työnantajien saadessa koulutetun työntekijän omaan jatkokoulutukseensa. Yritykset jopa maksoivat saamastaan edusta. Peruskoulutuksensa alkuvaiheessa keskeyttäneen tilalle otettiin aina uusi opiskelija. 6 kk + 6 kkmalli järkytti silloin ja järkyttäisi toki tänäänkin vallitsevaa koulutusjärjestelmää. Siksi uudistusta ei edelleenkään harkita, koska rakenteita ei haluta muuttaa.

Mikäli jo kokeiltu 6 kk + 6 kk-malli olisi toteutettu tinkimättömästi – eli samat resurssit vuotuisesti aamu- ja iltapäivävuoroin nelinkertaistettuina – sen seurauksena tuottavuus olisi kasvanut, työllisyysaste noussut, työvoimapula poistunut ja työttömyyden hoitoon liittyvät muut noin 10 miljoonaan euroon nousseet kustannukset vähentyneet tai jatkossa mahdollisesti jopa kokonaan poistuneet samalla kun yritystoiminta olisi vilkastunut.

On hyvä tiedostaa monien tavoiteammattien käyttävän niin koulutuksen kuin työnkin kannalta osin kokonaan (kattopeltisepät, ilmastointiasentajat), osin paljolti (ajoneuvo- ja raskaskalustoasentajat, pienkonekorjaajat, mp-mekaanikot) keskenään samoja laitteita, työkaluja ja materiaaleja, mikä mahdollistaa edellä tavoin jaksotettuna joustavan koulutusympäristön ja laitteistojen monipuolisen käytön.

Työtä ja työllisyyttä ei voi erottaa asumisesta ja kulttuurista. Maan ja maaseudun asuttamiseen sekä maan huoltovarmuuteen liittyvien toimien tulee perustua osaksi digitaaliseen osaamiseen, osaksi perinteisen käsityötaidon ylläpitoon. Jako mahdollistaa nuorten ja varttuneiden, koulutettujen ja kouluttamattomien, automatisoinnista tai ruumiillisista töistä kiinnostuneitten sekä paikallisten ja maahanmuuttajien yhteiselon. Greta Thunbergin lause Aspergerin oireyhtymästään: ”Monet näkevät sen negatiivisena asiana”, muistuttaa tanskalaisesta yrityksestä, jonka jokainen työntekijä edusti jotain ominaisutta autismin laajasta kirjosta. Kuntien on ymmärrettävä, ettei paikallisesta energiaomavaraisuudesta tule luopua pelkästään energiayhtiöitten tämänhetkisten osinko- tai korkotulojen vuoksi. Ne eivät sellaisenaan luo uutta työtä. Paikallinen energiaomavaraisuus maa-, karja- ja metsätalouden sekä lukuisilla pienteollisuusaloilla luo jo pelkällä olemassaolollaan uusia työpaikkoja.

Ihmisen sanotaan kykenevän pitämään yhteyttä keskimäärin 150 henkilöön (vertaa komppania). Se koskee myös yrityksiä. Yrityksen kasvaessa yhteys yrittäjän ja omaisuuden välillä heikkenee. Yksilön arvo ja ainutlaatuisuus häviävät. Vaikka esimerkinomaisesti kunnallisen energiayhtiön osinko- ja korkotulot vaikuttavat lyhyellä aikavälillä perustelluilta ne usein ilmenevät toisella hallinnonalalla kielteisinä. Vanhuspalvelujen lakisääteisen velvollisuuden ulkoistaminen ja niiden ajautuminen huomaamatta ylikansallisille sijoitusyrityksille on johtanut pelottaviin tuloksiin. Suuruuden ja säästöjen tavoittelu niin paikallisen kuin valtakunnallisenkin politiikan, niin pien- kuin suuryritystenkin osalta johtaa ihmiskuvan ja yksilön, kansallisten ja suuryritysten etujen ristiriitaan.

+1
HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu