168. Venäläinen ruletti vaihtoehtona aikamme ongelmiin

Aikamme ongelmiin, kansainvälisiin tai kansallisiin, yhteiskunnallisiin tai henkilökohtaisiin on monta näkökulmaa. Yhden niistä välittää vapaasti suomennettu saksalainen ajatelma, jonka mukaan vain seitsemän kirkontornin korkeudelta katsottuna kaikki vaikuttaa liikuttavan pieneltä ja hassulta. Emme näin ollen ilkeile Jumalalle jos oletamme hänen huvittuneena tarkkailevan sätkimistämme. Näkemykseen voisi varauksetta yhtyä ellei toisesta näkökulmasta avautuisi toisenlainen näkymä pelkona ja uhkana, mielen tai ruumiin sairautena, kärsimyksenä ja kuolemana.

Ogelmaratkaisua haittaa vaihtoehtojen tunnistamisen vaikeus. Miten erottaa asioitten a) yksilöllinen ja yhteisöllinen, b) aineellinen ja aineeton, c) henkilökohtainen ja keinotekoinen henkilö (yhdistys, säätiö, puolue jne.), d) asioitten yksilö- ja ryhmäkohtainen tai niiden e) henkinen ja maallinen luonne toisistaan? Viimeinen ja ratkaisevin sana on aina Jumalan. Siinäkin jakautuminen kahteen on selkeä: yhtäältä se, joka rakastaa ja toisaalta se, joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus”.

Miksi työttömyysneuroosia hoidetaan vain yksilön eikä järjestelmän sairautena (ent. perustuslain mukaan: ”Työ on valtiovallan erityisessä suojeluksessa”. Nykymuodossaan; ”Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön”). Eikö vastuu työllisyydestä ja sen epäonnistumisesta vastoin työministerin Kemissä antamaa lausuntoa; Stora Ensolla on nyt näytön paikka”, lankea työnantajan ohella yhtäläisesti myös yhteiskunnalle? Eikö rakennemuutosten aiheuttama työttömien uudelleen koulutus kuulu myös ay-liikkeelle? Sen kyseenalaisen yleishyödyllisyyden ja yhtä kyseenalaisen vuokra-asuntotoiminnan nimissä keräämä varallisuus tulisi lakkorahaston sijasta ohjata jäsenmaksunsa suorittaneitten joskin työttömäksi jääneiden jäsenten koulutukseen ja työllistämiseen.

Nostamalla katseemme näemme vastaavasti koko ihmiskuntaa uhkaavan ongelman Ukrainassa. Se hallinnee uutisia vielä vuosia. Nimistä Aleksei Navalnyi ja George Floyd muodostui sivujuonne, jota Venäjä ja Yhdysvallat käyttävät toistensa herjaamiseen Ukraina-kriisin yhteydessä. Vastoin odotuksia Navalnyi pääsi sairaalaan, tapasi lääkärin vaihtaakseen pari sanaa. Floydin itsensä aiheuttamaksi väitetty tukehtuminen paljastui vasta nuoren tytön kännykkävideon ansiosta törkeäksi murhaksi. Näiden episodien kautta näemme – julkisesta paineestako johtuen – Jumalan tavan toimia. Se osoittaa myös hänen voimansa. Tuo voima, rakkaus, jota harva tässä yhteydessä edes voimaksi tunnistaa, antaa avaimen maailman ongelmien ratkaisemiseksi, mutta kaipaa, tullakseen ymmärretyksi, vielä täsmennystä.

Rautalangasta väännettynä näemme Ukrainan konfliktissa 144 miljoonan venäläisen uhkaavan maailman muuta väestöä ydinsodalla. Sen seurauksena tuhoutuisivat niin venäläiset itse kuin heidän liittolaisensa ja vastustajansakin. Sen estämiseksi Jumala ei käytä ihmisille delegoimaansa voimaa, vaan osoittaa vain menetelmän voiman soveltamiseksi. Ratkaisu on sanassa rakkaus. Rakkaus ei ilmene siirappimaisena käyttäytymisenä, vaan toimintana. Se edellyttää ensinnäkin sen tosiasian tunnustamista, että maailman rikkaudet kykenevät tyydyttämään jokaisen tarpeen, muttei jokaisen ahneutta. Se tarkoittaa toiseksi, että johtavat teollisuusvaltiot, entiset siirtomaavallat ja nykyiset liikeimperiumit palauttavat ryöstä-mänsä rikkaudet – tai jos se ei ole mahdollista niin luovuttavat – vastikkeettomasti nykyteknologiansa tietotaitoineen alikehittyneiden valtioiden käyttöön. Se tarkoittaa kolmanneksi maailman liki kahdeksaan miljardiin nousevan väestön saattamista yhteisöön, jossa vallitsee keskinäinen taloudellinen oikeudenmukaisuus, toistensa kunnioittaminen sekä sosiaalinen tukeminen. Se tarkoittaa edelleen, että rakkaus ilmenee rakkauden kaikissa alakäsitteissä kuten oikeudenmukaisuudessa, totuudessa, tasa-arvossa, veljeydessä, suvaitsevaisuudessa, rehellisyydessä jne. Se ei tarkoita vain pikkukristillisten rakkauteen sisältyvien alakäsitteiden, kuten laupeuden, totuuden, veljeyden tms. korostamista, kutsuttakoon niitä sitten ”totuuden etsijöiksi” tai ”armon kerjäläisiksi”, lapsi- tai aikuiskasteen korostajiksi tms.

Näin ydinsodalla uhkaavat yksittäiset venäläiset saattaisivat kutistuvan väestönsä, oman kurjistuvan taloutensa ja eristäytymishalunsa sijasta ajanoloon valita sen tiedon ja materian tasajaon sekä keskinäisen kunnioituksen, joka vallitsee muun kahdeksan miljardisen väestönosan kesken. Riski toteuttaa rakkautta sen kaikilla alakäsitteillä vastakohtana ydinsodalle on sen arvoista. Oletettavasti venäläiset ajanoloon osallistuisivat maailman muiden kansojen yhteiseen hankkeeseen varsinkaan kun heiltä ei riistettäisi mahdollisuutta kasvattaa sotilaallista voimaa ja aloittaa myös itsensä tuhoava ydinsota.

Venäläinen ruletti tarkoittaa, että kuudesti ladattavan rullarevolverin voi – salaa tietysti – täyttää viidellä yhdinlatausta vastaavalla lisäpatruunalla. Vaikka kansakunnat – niin lännessä kuin idässäkin – täyttäisivät ydinasevarastonsa äärimmilleen, jokaisen ihmisen voi tappaa siinä missä ihmiskunnankin tuhota vain kerran. Ydinaseilla pullistelu on väärää politiikkaa, omaan jalkaansa ampumista.

Rakkaus on kaiken avainsana. Sitä ei voi omistaa, koska se ilmenee vain tekemisenä. Sitä ohjaa oma-tunto. Maailman omaksitunnoksi aikoinaan kutsuttu Tolstoi osoitti sen löytyneen ainakin kerran Venä-ältä. Sen löytyminen on mahdollista myös lännessä. Sen etsiminen on riskin arvoista, koska vaihtoehdot sille ovat vähissä. Otaksun olevani oikeassa väitäessäni ja vastatessani:

Et ole etkä tule Jumalaksi, mutta olet hänen kuvansa. Eikö se ole melkein sama?

Et ole etkä tule Kristukseksi, mutta pyrit hänen kaltaisekseen. Eikö se ole melkein sama?

Jos Jumala ja hänen menetelmänsä pelastaa maailma on rakkaus, jääkö sinulle muuta vaihtoehtoa kuin

rakastaa? Ei!

 

0
HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu