181. Voiko yhteiskunnan ja yksilön kehitystä mitata? Jos voi niin miten?

Corpora non aqunt nisi fixata!” on eräässä asiayhteydessä käännetty sanoin ”kappaleet eivät liiku ilman kiinnekohtaa”. Otaksun ajatuksen ilmentävän inhimillisen elämän koko kirjoa. En aikaisemmin ymmärtänyt Tuntemattoman sotilaan uudelleenfilmatisointia. Täysin turhaa, ajattelin. Nyt huomaan erehtyneeni. Näen lukuisten taitelijoiden, käsikirjoittajien, ohjaajien, käsityöläisten ja kenen tahansa tekemisiinsä vakavasti suhtautuvan ilmaisevan jotain todellista. Uudelleenfilmatisointi tuo esille jotain sellaista, mitä ei kirjailija edes itse saati ensimmäinen ohjaaja ole ymmärtänyt tai jonka vasta uusi aika tekijöineen nostaa arvoksi, kuten kaveria ei jätetä. Kirjan vaikeasti haavoittunut sotamies Ukkolakin pyytää (v. 2010. sivu 426), ettei häntä jätettäisi. Armolaukauksen sijasta häntä rahjataan halki korpien. Lopuksi hän päätyy uudelleenfilmatisoinnin mukaan ampumaan itsensä sotamies Vanhalan korostetun tarkoituksellisesti ja helposti saatavalla aseella.

Liki kolmetuntisen elokuvan pari sekuntia riittää vaihtamaan suomalaisen myyttisen sankaruuden – kaveria ei jätetä – Suomen Ulkopoliittisen instituutin ja Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun tutkijoiden raportin mukaan (Ks. YLE Suomi jätti evakuoimatta Afganistanista tulkit ja vartijat, Ruotsi ei – Tutkijat: Hallitus väisteli vastuuta…) Afganistan-operaation konnan rooliksi. Osallistuvista maista Suomi teki mitä runsaimmin verukkein vähiten avustajiensa, kavereittensa pelastamiseksi. Sotavuoden 1944, kirjan ilmestymisvuoden 1954, elokuvaversioiden valmistumisvuosien 1955 ja 2017 sekä Afganistanin evakuoinnin elokuisen 2021 välinen aikajänne paljastaa maamme moraalisen ilmapiirin rapautumisen. Sama kielteinen kehitys ilmenee yhteiskunnan liki kaikilla tasoilla. Esimerkiksi hallituksen viimeisessä budjettiriihessä odotettuja ja jo viidesti lykättyjä työllistämistoimenpiteitä SAK:n asiantuntija luonnehti, koko hallituskausi huomioiden, pikemminkin aikataulun kiristykseksi kuin lykkäykseksi. Totuus ja valhe samaistuvat keskenään samoin kuin vastuuttomuus eli poliittinen vastuu (itse)murhaan. Jaloimmatkin puheet samanaikaisesta pakolaiskiintiön nostamisesta, kaverien tultua jo jätetyiksi, kuulostavat sisäpoliittisten irtopisteiden keräilynä sitäkin irvokkaammilta.

Kappaleet eivät liiku” – eli mitään pysyvää kehitystä ei tapahdu tieteessä, taiteessa, korkealuokkaisessa työssä, yhteiskunnallisissa tavoitteissa eikä todellisuudessa ylipäätään – ”ilman kiinnekohtaa” eli perimmäisen arvon määrittelyä. Mitä arvoa, kysynet? Tieteessä nobelistit kutsuvat sitä usein intuitioksi, monet pelkäksi sattumaksi, taitelijat ehkä onnettareksi, uskovat johdatukseksi ja kristityt sisäiseksi ääneksi eli omaksitunnoksi. Jopa pääomaa ja työvoimaa edustavat tahot, itsekkäät työnantaja- ja työntekijäliitot yhdessä valtion kanssa taistelevat yhdestä ja samasta aineellisesta hyvästä, rahasta. Ne muodostavat keskenään Benito Mussolinin nimeen vihityn yhteisen kiinnekohdan eli korporaation.

Korporaatiossa kohtaamme saman sanojen ja tekojen keskinäisen valheellisuuden. ”Kappaleet eivät liiku ilman kiinnekohtaa” tarkoittaa, ettei mitään pysyvää tapahdu ilman kaiken kattavaa yhteistä nimittäjää edes työmarkkinoilla. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kiinnekohdan, korporaation alkuperäinen latinalainen käsite viittaa mm. ”ammatti- ja yhdyskunnan” ohella ”Jumalan lihaksitulemiseen”. Nimi- ja laatusanana (niinikään latinaksi substantivum ja adiectivum) puhumme silloin Kristuksesta ja kristuksenkaltaisuudesta.

Jokaiselle elokuvatuottajalle, käsikirjoittajalle, kuvaajalle, taiteilijalle, kirjailijalle, liike- ja tiedemiehelle tai kenelle hyvänsä menestyvälle, työhönsä vakavasti suhtautuvalle työntekijälle on ominaista herkkyys aistia alati muuttuvassa ympäristössä kiintopiste, johon suhteuttamalla voi havaita oman kasvunsa ja edistymisensä tai sen puuttumisen. Eikö koko evoluutiokin puhkea kukkaansa vain silloin kun eliöt käyttävät herkkyyksiään oman elinkelpoisuutensa, hyvinvointinsa edistämiseksi? Monin tavoin mitä erilaisimpien kriisien ympäröiminä tulisi niin yksilön kuin yhteiskunnankin etsiä kaikkien hyväksymä ja kaikkia aloja – taiteesta politiikkaan – palveleva kiinnekohta. Yhtenä vaihtoehtona on omatunto.

+3
HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu