182. Elokapina vai poliisi? Demokratia vai uskottavuus?

Elämme aikaa, jossa hallitus ja poliitikot puhuvat ilmastonmuutoksesta, lisääntyvästä sähköistämistarpeesta ja fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta. Kuuliaisena valtaapitävien julistukselle ja tulevaisuutta ajatellen kannan korteni yhteiseen kekoon. Päätän siirtyä maalämmön hyödyntäjiin. Kustannusten lisäksi kotikuntani energiayhtiö ilmoittaa yllättäen pelkän kaukolämpösopimuksen purkamisen maksavan 5 370 euroa. Joissakin kunnissa vastaavaa maksua ei peritä.

Mieleeni nousee kaksi seikkaa. Energiayhtiö on 100 %:sti kunnan omistama. Toiminta on kunnanpäättäjien toimesta aikoinaan yhtiöitetty, sillä onhan lämmönjakelu kunnalle kuin kultamunia muniva hanhi. Näin hallitus, ministerit sekä valtiolliset että kunnalliset päättäjät, riippumatta puoluekannastaan ja puolueohjelmistaan, voivat surutta jatkaa puhumistaan kun kunnan keinotekoisella henkilöllä eli energiayhtiöillä – jonka hallituksen puheenjohtajanakin tässä tapauksessa toimii vihreitten entinen puheenjohtaja – ei ole yhteyttä saati vastuuta energiayhtiön välillisille omistajille, äänestäjille. He elävät omaa elämäänsä ja ovat vastuussa vain kuvitteelliselle henkilölle, energiayhtiön hallitukselle.

Uutiset kertovat päivittäisistä selvityksistä, miten tietyt valinnat, aineet tai toimet vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet kansalaisten elämään. Jopa tieteen aloista mielenkiintoisimmat askaroivat kysymyksellä miten elolliset olennot ovat saaneet alkunsa. Tunkeutumalla mitä tehokkaimmilla mikroskoopeilla ja kaukoputkilla yhtäältä atomeja pienempiin ja toisaalta aurinkokuntiakin suurempiin kohteisiin saamme tietoa alkuperäisestä rakenteestamme ja sen synnystä. Harva jos kukaan kysyy mikä on tämän planeetallemme kerran luodun olennon, sinun ja minun päämäärä. Mikä tai kuka antaa vastauksen yksittäiselle henkilölle, perheelle, kunnan tai valtion edustajalle elämää koskevissa asioissa kun olemme ulkoistaneet kysymykset, vastaukset ja vastuut kuvitteellisille keinohenkilöille? Yhden, uskonnoksi muuttuneen ja sitä edustavan keinotekoisen henkilön vastaus; kunhan ensin kuolet niin siitä vasta elämä alkaa, ei tyydytä kaikkia.

On kaksi tapaa lähestyä ongelmaa joko a) yksityiskohdista käsin kohti kokonaisuutta tai b) sisäistää kokonaisuus merkityksineen ja johtaa siitä yksityiskohdat. Äärimmillään edellinen ilmenee yksittäisessä solussa ja sitä seuraavassa evoluutiossa, jossa perinnöltään hyödylliset ominaisuudet runsastuvat haitallisten harvinaistuessa. Jälkimmäinen tarkastelee tilannetta ikään kuin kaukoputken toisesta päästä. Voisi leikisti ajatella molempien näkevän ihmisen ja leijonan, aistivan pehmeän käden ja raatelevat kynnet, tunnistavan elääkseen rakastavan tai surmaavan lajiominaisuuden. Ihminen ja peto ovat muuttumattomien rakenteidensa vankeja rakenteiden ollessa puolestaan sidottuja tiettyyn tehtävään eli tarkoitukseen. Luopumalla rakenteesta tuhoudut.

Miten Elokapina ratkaisee vastustamansa järjestelmän työllistämis-, sosiaalistaloudelliset, puolustus- ym. ongelmat. Ei ole kahta sanaa, etteikö ekokapinalliset olisi hyvällä asialla. Sama pätee oikeudenmukaisuuteen, moraaliin, tasa-arvoon, vilpittömyyteen, totuudellisuuteen, rakkauteen, rehtiyteen tms. Sanotaan moralisteille riittävän hyveitten luettelon. Omaltatunnoltaan herkistyneelle tällaista hyveitten verkostoa ei ole. Hänelle riittää yksi, rakkaus, jolle kaikki muut hyveet ovat vain sen sivutuotteita. Päädymme vuorisaarnan julistamaan huipennukseen, yhteiskuntajärjestelmään eli maan päällä toteutuvaan Jumalan valtakuntaan ja suurimpaan lakiin, rakkauteen. Rakkauteen sisältyy kaikki hyveet kuten oikeudenmukaisuus, työn, varallisuuden ja palkan jakaminen, jokaisen ominaisuuksia kunnioittava koulutus-, varallisuudesta riippumattoman oikeudenkäyntijärjestelmä sekä teknisten innovaatioiden ja maan, merien että luonnon rikkauden keskinäinen hyödyntäminen. Nosta yksikin niistä ylitse toisten niin unohdat luonnon suuren totuuden ”solu voi syntyä vain solusta”. Se koskee myös ihmistä. Rikkomalla luonnonlakia ja laista suurinta eli rakkautta – eli nostamalla hyvät mutta lapselliset sivuasiat pääasiaksi tai korvaamalla henkilökohtaisen vastuusi keinotekoisen (esim. poliittisen) henkilön vastuuttomuudella – teet itse asiassa syntiä. Henkilö ja vastuu ovat yhtä. Keinotekoinen henkilö ja vastuuttomuus on itsekkyyttä (uskonnollisesti syntiä).

0
HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu