241. ”Se oli enemmän kuin rikos, se oli virhe”.

Ei ainoastaan maailma tapahtumineen vaan myös näkökulmat muuttuvat tavalla, jossa asiayhteydet hämärtyvät. Ranskan vallankumouksen jälkeisen kruununtavoitelijan, Enghienin herttuan vuonna 1804 tapahtuneen murhan yhteydessä kirjailja Stefan Zweig asetti poliisiministeri Joseph Fouchén suuhun kuolemattomat sanat; ”Se oli enemmän kuin rikos, se oli virhe”.

Ukrainan kansanmurhan uutisarvon laskiessa olemme saaneet toisen, palestiinalaisiin lapsiin kohdistuvan joukkomurhan seurattavaksemme. Oltakoon islamista tai juutalaisuudesta uskontoina mitä mieltä hyvänsä on huivia käyttämättömien tyttöjen tai viattomien lasten surmaaminen aina murha. Suomalaisittainkin ajankohtaiseksi asia tuli YK:ssa 27.10.2023 suoritetun äänestyksen yhteydessä, jossa vaadittiin ”välitöntä humanitaarista tulitaukoa” avun saamiseksi Gazan pommitusten uhreille (HS 28.10.2023). Suomi äänesti tyhjää, kuten niin usein mm. ydinasekieltoa koskevissa asioissa tyyliin; mitä se meille kuuluu? Jälkikäteen äänestyskäyttäytymiseen esitetyt perustelut ja 15 muun EU-jäsenmaan vastaavanlaisen menettelyn taakse kätkeytyminen teki asiasta häpeällisen. Vaikeneminen, mitä myös tyhjän äänestäminen on, ei ole puolueettomuutta – se on vallitsevan tilanteen tukemista. Fouchéta mukaillen voidaankin sanoa; ”Se oli enemmän kuin murha, se oli virhe”.

Asiaa voidaan ja tulee tarkastella harjoittamamme ulko-, puolustus- ym. politiikan kuin myös kansainvälisen oikeuden kannalta laajemminkin aina EU:ta ja NATOa myöten. Esimerkkeinä käyköön viime aikoina tapahtuneet sekä kaasuputkien että tietoliikennekaapelien tahallinen vahingoittaminen. Poliisitutkinta päättyy aikanaan. Oikeusvaltiossa asia siirtyisi normaalisti syyttäjälaitokselle. Syyttämiskynnys ylittyisi todennäköisesti normaalissa rikosprosessissa jo pelkästään epäillyn oikeusturvan kannalta. On eri asia ylittyisikö tuomitsemiskynnys tuomioistuimessa. Lehtitietojen perusteella kynnys ainakin lautamiesjärjen mukaan ylittyisi molemmissa tapauksissa. Asian pitkittyessä ja mutkistuessa kuvatunlaista prosessia tuskin tullaan kuitenkaan näkemään. Lyhyesti: oikeus ja oikeudenmukaisuus tavoitteina jäävät toteutumatta asian muuttuessa poliittiseksi eli tarkoituksenmukaisuuskysymykseksi. Esiintymisemme Suomen ja EU:n kansalaisina ja NATOn jäsenenä saa maamme päättäjät ja heidän valitsijansa eli meistä itse kunkin näyttämään – jollei nyt aivan ”fouchelaisittain” rikolliselta tai murhaajalta – niin vähintään farisealaisilta, tekopyhiltä. Poikkeaahan käsityksemme oikeusvaltiosta täysin Unkarista ja Puolasta. Vai poikkeaako?

Seurattaessa uutistapahtumia ja niiden kirvoittamia mielipide-eroja hämmennymme. On kysymys politii-kasta tai uskonnosta sama näyttää toistuvan vuosisadoista, -tuhansista toiseen. Dagestanin lentokentän mellakoista sekä Pariisin otaksuttavasta itsemurhaiskusta (HS 31.10. ja 1.11.2023) kaikuivat huudot ”Allahu akbar”, ”Jumala on suuri”. Ne muistuttavat häkellyttävästi 2000 vuoden takaisia huutoja; ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!” Kussakin on kyse uskonnosta, valtiosta, kansallisuudesta ja murhasta.

Keskeiseksi nousee kysymys, onko ongelman ratkaisemiseksi olemassa oikeaa lähestymiskulmaa ja jos on niin mikä? Onko olemassa universaaleja, käyttäytymiseen liittyviä lakeja, jotka fysiikan lakien tavoin eivät rakenteellisesti murskaa vastustajaansa, mutta joita vastustamaan noussut murskaa itsensä? Käyttäytymisen lakeina ne toimisivat yhtä lailla perheissä, kansakuntien välisissä suhteissa, liiketoiminnassa, politiikassa, työyhteisöissä eli kaikessa. Ei olisi yllättävää, että nuo käyttäytymisen lait olisi jo kirjattu kaiken olevaisen ytimeen vain painovoimalain keksijän Newtonin tavoin odottaessa löytäjäänsä. Tuo laki – ”kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille” – on toki vaistomme mukaan jo jotenkin tuttu. Onko vain ahneuteen perustuvan liike-elämän ja valtaa hamuavan puoluepolitiikan yhteydessä opittu fouchelainen käyttäytymismalli – jota liike-elämässä tai DCA-sopimusta tehtäessä voidaan kutsua tarkoituksenmukaisuuden evankeliumiksi – saanut meidät uskomaan, että vain lopputuloksella on merkitystä menettelytavoista ja hinnasta välittämättä? Tavoiteltu turvallisuus, pysyvä rauha tai peräti Luvattu maa saattavat osoittautua kaukana siintäviksi toiveiksi.