250. ”Niin muuttuu maailma Eskoseni” – niin muualla entä meillä?

Astuin taksiin. Maahanmuuttajataustainen kuljettaja osasi suomea yhtä vähän kuin tunsi katujen nimiä. Eteeni työnnetty älypuhelin muutti kertomani osoitteen tekstiksi ja hetken päästä istuin jo kotonani luke-massa sanomalehteä. Ensisivulla pelmahti uutinen alkavasta lakosta. Toinen ns. palkkakoneen välittämä uutinen kertoi autonmyyjän mediaanipalkan olevan 5 000 euroa kuukaudessa arkeologin jäädessä 4 000 euron paikkeille. Seuraavakin uutinen hämmensi. Maamme ennätysalhainen syntyvyys vuonna 2023 jäi 43 320 lapseen. Ns. kantaväestön osuus jäänee reiluun 30 000:een. Ahtaiden kotimaan uutisten ohella totesin Hollannin kärsivän mikrosirutyöntekijöiden pulasta. Sama koskee maatamme ongelman liittyessä kiristyneeseen maahanmuuttopolitiikkaan. Havahduttavin oli kuitenkin henkilökohtaisista syistä otsikko: ”Suomi ei voi enää lykätä jäämurtajahankintoja(HS 11.3.2024).

2.4.1993 nimittäin 27 kansanedustajaa kysyi eduskunnassa kirjallisesti mahdollisuudesta, että ”entinen jäänmurtaja Tarmo luovutettaisiin yhdistykselle käytettäväksi internaattityyppisenä, työelämään valmentavana kouluna …. Jäänmurtaja Tarmo, jossa on valmiina 70 hyttiä, työtilat 6-7 opintolinjalle sekä tarpeelliset keittiö-, ruokailu-ja koulutustilat, tarjoaisi hyvät puitteet sopeutumattomien nuorten työelämään valmentamiselle. Näin murtaja säilyisi myös kotimaisessa jäänmurtajareservissä”.

Hanke sai vauhtia liikenneministeri Ole Norrbackin todetessa; ”Kerrankin kuulee jotakin järkevää”. Monivaiheisessa prosessissa Merenkulkuneuvos Lennart Hagelstam tosin ehti tokaista; että ”jäänmurtaja on jäänmurtaja ja koulu on koulu”. Tilanne mutkistui. Ministeriöstä kerrottiin, että Tarmo mahdollisesti myytäisiin 30 miljoonalla markalla Viroon. Ministeriön kansliapäällikkö Juhani Korpela arveli eduskunnan kuitenkin myöhemmin kuittaavan maksun, mikä tarkoittaisi lahjoitusta Virolle. Hyvät neuvot olivat tarpeen. Ratkaisuksi nousi ”vankilakapina”, jossa Sörkan keskusvankilan vangit kapinaan nousten vaatisivat ”menetetyn lapsuuden ja nuoruuden, kouluepäonnisen ja alisuoriutumisen korvaukseksi” aitoa koulutusta ja yhteiskunnallistumisen mahdollisuutta. Lähtökohtana oli, ettei Sörkan sadat vangit yhdessäkään olleet aiheuttaneet rikoksillaan 30 miljoonan markan vahinkoa, mikä vastaisi päättäjien vastikkeettomaksi suunnitellun kansallisomaisuuden arvoa.

Alus oli päällikkönsä mukaan vasta käyttöikänsä puolivälissä ja arvoltaan n. 100 mmk. Viimeisen 2,5 vuoden aikana alukselle oli kertynyt vain 10 käyttötuntia sen ollessa ainoa ahtaisiinkin kapeikkoihin kykenevä jäänmurtaja. Asetelma oli valmis. Kysymys oli yhtäältä ihmisarvosta ja toisaalta politiikasta eli lyhyesti yhteiskuntamoraalista. Vangit suostuivat koetukseen. A-studion kanssa sovittiin kuvauspäivä. Päivää ennen vangit kuitenkin vetäytyivät kuka vapauden lykkääntymisen, loman tai muun edun menettämisen pelossa. A-studiolle jäi sovinnaisen ohjelman tekemisen vaiva Tarmosta ja nuorten kouluttamisen tarpeesta. (ks. www. JÄÄNMURTAJA TARMO / Suomen Setlementtisäätiö)

Mitä 30 vuoden aikajänne kertoo meille yhteiskunnastamme, päättäjistämme ja ennen kaikkea meistä itsestämme? Kysymystä kärjistäen todettakoon maassamme olevan n. 400 000 vailla käyttöä ja elinkaareltaan vain 35-40 vuotta vanhaa asuntoa odottamassa purkuaan samalla kun Keski-Euroopassa monet 1500-luvun rakennukset ovat edelleen käytössä. Esimerkki kertoo suunnittelemattomuudesta, ihmistyön ja -arvon halveksumisesta, taloudellisesta osaamattomuudesta ja yhteiskunnallisesta kelvottomuudesta. Se poliittisista päättäjistä. Aikajänne paljastaa ainakin osittain myös tämän päivän lakkotilannetta ja siihen johtaneita syitä. Mediassa ay-johtajat sanovat edustavansa ei itseään vaan omasta persoonastaan riippumattomina vain 1,5 miljoonan suomalaisen ääntä. Ei muuta. Oltakoon kannanotosta kuin myös maamme muuttuneesta taksijärjestelmästä mitä mieltä hyvänsä niin alussa mainittu taksinkuljettaja ei jäänyt tuleen makaamaan vaan kaiken  –  kotimaan, kielen, kulttuurin  –  hänen ympärillään muututtua käytti nokkelasti hyväkseen uuteen aikaan soveltuvaa tekniikkaa. Asiakkaana olin enemmän kuin tyytyväinen. Tulisiko  –  ay-johtajien mukaan  –   1,5 miljoonan suomalaisen käyttää enemmän taksia?

 

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu