252. Syillä / ideologeilla on seurauksensa – seuraukset auttavat näkemään virheemme

Australian Sudneyssä puukotettiin kuusi ihmistä. Lisäksi joukko uhreja vietiin sairaalaan. Poliisi ennätti uutisoimaan, ettei ”surmaaminen ollut ideologinen” eli terroristinen. Tuntui miltei helpotukselta kuulla, ettei kyse ollut ideologisesta rikoksesta vaan pelkästä murhasta.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka ja Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja Kirill julisti jokin aikaa sitten Venäjän erikoisoperaationa aloittaman, sittemmin pelkäksi sodaksi nimetyn Ukrainan konfliktin ”pyhäksi sodaksi”. Vastaava käsite on tuttu islamilaisessa kielenkäytössä ja tarkoittaa taistelua syntiä vastaan. Tarvittaessa se velvoittaa uskovan yksilön ja kansan tarttumaan aseisiin, ryhtymään sotaan uskonnon ja kansan ollessa vaarassa. Muutamaa päivää myöhemmin ”Putin vertasi itseään Jeesukseen” (IL 12.4.2024) esittämällä nuorisokeskuksen avajaisissa vertauksen Galileanjärven kalastajista sanoen nuorille; ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia. Näin oli erittäin tärkeää aikana, jolloin maailman uskonnot olivat kehittymässä. Mutta se ei ole yhtään vähemmän tärkeää nyt, jolloin meidän on puolustettava perinteisiä arvojamme, kulttuuriamme, perinteitämme ja historiaamme”. Kuvaa täydentää Venäjän ulkoministeriön asevalvonnasta vastaavan johtajan Suomelle osoittama varoitus ydinaseitten kuljettamisesta maassamme; ”Tällaisia aikomuksia voidaan arvioida käyttämällä apuna raamatullista tekstiä: He eivät tiedä, mitä tekevät”.

Oltakoon sanottujen herrojen lausunnoista mitä mieltä hyvänsä, totta on se, että enää ei käytetä aseina ainoastaan droneja ja ohjuksia, vaan uskontojen sijasta jopa itseään Kristusta. Siinä missä esimerkiksi oma piispainkokouksemme esittää avioliittokäsitykseksi miehen ja vaimon sijasta kahden henkilön välistä suhdetta siinä Pyhä-Venäjä samaistuu raamatullisine lausein Jumalan Poikaan. Olkoon uskon sisältö kenellä mikä hyvänsä Pyhän-Venäjän asema – vaikka pelkkänä propagandana – raamatullisena toimijana puhuttelee varmasti monia uskossaan häilyviä. Paradoksaalisesti Kristus nimetään ideologiseksi kivijalaksi Moskovassa, missä hän ei juuri nyt haluaisi ehkä tulla mainituksi, mutta ei Jerusalemissa, missä hän – tosin kerran häädettynä – haluaisi tulla tunnustetuksi.

Toinen ehkä vielä hämmentävämpi näkökulma avautuu suhtautumisessa ei niinkään kristilliseen kuin uskonnolliseen todellisuuteen. Pelko Lähi-idän konfliktin laajentumisesta sai niin yhdysvaltalaiset, britit kuin ranskalaisetkin yhdistämään voimansa Iranin ohjushyökkäyksen torjumiseksi tavalla, jolla liki kaikki dronit ja ohjukset eliminoitiin. Kuvaavaa Ukrainan ja Lähi-idän kriisien rinnastuksessa on se, kuinka ideologia antaa hyväksynnän ja jopa oikeutuksen hyvään tai pahaan, kunniallisuuteen tai murhaan. Uutisten mukaan ”USA käski Ukrainaa lopettamaan iskut Venäjälle” (IL 15.4.2024), koska ”Yhdysvaltain viranomaiset uskovat iskujen nostavan energian hintoja maailmanlaajuisesti”. Taloudellinen ahneus eli ideologisesti ilmaistuna vapaa kauppa on näemmä ihmiselämää ja -arvoa tärkeämpi. Sitä Kristus ei haluaisi edistää.

Miksi vain Venäjä ja Putin haluavat samaistua edellinen raamatullisuuteen ja jälkimmäinen Jeesukseen? Uskovat lännessä kysyvät; Miksi Jumala sallii väkivallan ja sodat ? Vanha viisaus tietää, niin kuin tässäkin tapauksessa, että jokaiseen kysymykseen liittyy aina vastaus. Ihmisen sisäisen ja ulkoisen mielen aivan kuten talouden tulojen ja menojen on oltava keskenään tasapainossa. Myös paha, diktaattorikin, joutuu perustelemaan pahuuttaan demokratiasta lainatuilla käsitteillä säilyttääkseen tasapainon, oman asemansa.

Miksi saman uskon tunnustajista toinen – ideologisesti sitoutuen – murhaa raamatullisesti toisen joutuessa murhaamaan muuten vain? Kysymys itsessään sisältää vastauksen. Raamatun, Jeesuksen ja Kristuksen tultua tahtomattaan vedetyksi murhaamisen keskiöön vastaus löytyy – ilman ideologiaa – juuri hänen sanoistaan; ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. Ideologien ja oppirakennelmien viidakossa hokemaksi alennetut sanat Jumalan valtakunnan ja hänen tahtonsa toteutumisesta myös maan päällä ovat unohtuneet tai alun perinkin ymmärretty väärin. Näin ajatellen Venäjän pahuuteen liitetty ideologia joutuisi palvelemaan hyvyyttä, joka onkin jo ”sisällisesti teissä”. Sehän korostaisi henkilökohtaista ratkaisua tai sen luovuttamista niille, jotka ideologiaa kehittäessään velvoittavat kansalaisen raamatulliseen murhaan tai murhaan muuten vain.

 

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu