254. ”Kukaan ei ole täysin hyödytön. Aina sitä voi olla edes huonona esimerkkinä”.

Kaikesta päätellen maailmanjärjestys on niin maan pyörimisakselin siirtymisen kuin moraalisen tajun vähenemisenkin johdosta muuttumassa. Vanhemmat ikäluokat muistavat vielä aikaa, jolloin maailman herruuden jo kerran saavuttaneet tai sitä havitelleet suurvallat menettivät asemansa. Valtansa palauttamiseksi ne yrittävät nyt mikä taloudellisella, liittoutumisella, ydinaseuhittelulla tai muilla keinoin kääntää ajanratasta taaksepäin. Maailman ja ihmiskunnan tasolla elämme kuitenkin monien mielestä lähempänä tuomiopäivän kellonkeskiyön” aikaa kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. Hahmoteltavamman muodon ongelmasta antaa uutinen (YLE-uutiset 3.6.), jonka mukaan ”Euroopassa on pulaa työntekijöistä etenkin matalapalkka-aloilla. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan näiden alojen palkat eivät silti nouse”. Ikään kuin palkkaeriarvoisuutta, orja- tai pakkotyötä ihannoivat valtiot olisivat tavoitteitamme. Tiedämme nykyään pohjavesien pumppauksella, ilmaston lämpenemisellä ja jäätikkövuorien sulamisella olevan seurauksensa. Ne aiheuttavat mm. maapallon pyörimisakselin siirtymisen. Se, että mainittujen ongelmien juurisyyt ovat pohjimmiltaan moraalisia ajattelee harvempi. Aine ja henki ovat erottamattomat siinä missä maapallon akselin kulman siirtyminen on seurausta ihmisen moraalista tai sen puuttumisesta vain ahneus-käsitteen mainitakseni.

Ymmärrettävämmäksi ja lähemmäksi totuutta mutta myös tavoiteltavammaksi ratkaisuksi vie uutinen; Ruokavirasto lomauttaa lähes koko henkilöstönsä – Olemme tyrmistyneitä” (IL 3.6.). Yksilöidymmin uutinen kertoo Ruokaviraston yt-neuvotteluista. Sen mukaan virasto joutuisi irtisanomaan 93 työntekijäänsä ja lomauttamaan lähes koko muun 915 henkilöä käsittävän työntekijäkuntansa. Lienee selvää, että virasto on henkilöstöltään ajanoloon paisunut ja hallitus on velvoitettu säästötoimiin. Vanhan kaavan mukaan ratkaisu löytyy lakkoilulla siihen liittyvin tukilakoin. Sen me osaamme. Toinen eikä aivan ainutkertainenkaan ratkaisu on, että työntekijät – yksilöinä eivätkä kollektiivin jäseninä – suhtautuisivat palkkaukseensa solidaarisesti (lue yhteisvastuullisesti ja yhteenkuuluvuutta tuntevana) jokaisen säilyttäessä työnsä. Se tarkoittaisi 1 008 työntekijän kokonaispalkan uusjakoa. Sama ehkä vielä suuremmassa määrin koskisi Yleisradiota, jonka 2 800 kokonaistyöntekijämäärän ylläpitoa perustellaan niinkin ”laadukkaiden” ja välttämättömien ohjelmien kuin hiihdon MM-kisojen ja euroviisujen välittämisellä kansalaisille. (HS 2.6.) Moni yleisradioveroa maksava tv-katselija muistanee ajan, jolloin YLEn uudistusta perusteltiin nuorten kosimiseksi takaisin tv:n pariin. Osaltani huomaan jälkikasvuni pikku-kakkosiän ohitettuaan kaikonneen tyystin tv-huoneesta. En ihmettele. Ilta illan jälkeen esitetään säälittävää aikuisviihdettä. Tiedusteltuani syytä nuorten tv-katselun karsasteluun saan vastauksia tyyliin; ”Mitäs luulet? Kato, toikin munaa esittävä nainen on oikeesti aikuinen. Ja kato, toi idioottia esittävä tyyppi on taas mun kaverin faija. Kuka noita viittii katella paitsi 1970-luvulla syntyneet ikinuoret?

EU-vaalit kuvaavat ehkä parhaiten yhtäältä yksilö- ja maakohtaisia sekä toisaalta kansainvälisiä odotuksia ja toiveita arkipäivän ratkaisuiksi. Jos arvioi aiempien vaalien äänestysprosentteja ja poliitikkojen nykyisiä kannanottoja niin näyttävästä kiivaudestaan huolimatta vain yksi loistaa poissaolollaan, ratkaisuehdotukset. Lyhyesti: alhainen äänestysprosentti ja EU:n kyvyttömyys tehdä merkittäviä päätöksiä eivät ratkaise tämän päivän ihmisten ongelmia. Meidän on yksilö- ja kansakuntatasolla tehtävä jotakin, uudistuttava henkisesti.

Ratkaisut tehdään yksilö- ja yritystasolla, joilla on yksi yhteinen nimittäjä, työ. Työ takaa palkan ohella elannon ja antaa parhaimmillaan elämälle tarkoituksen. Taloudellista voittoa tavoittelevien yritystysten rinnalla osuuskuntamalli korostaa lisäksi inhimillistä yhteisöllisyyttä. Yleisimmän 10-henkisen osuuskunnan rinnalla samaa periaatetta voidaan soveltaa laajemminkin niin yrityksiin, virastoihin, terveyskeskuksiin, hyvinvointialueihin jne. Kansainvälisyyden joka tapauksessa korostuessa tarve ulkomaisen työvoiman palkkaamiseen kasvaa. Työllisyyttä ainakin osittain näin toteutettaessa on valtiolla ja kunnilla siinä keskeinen asema samalla kun maahanmuuttajien työllistäminen kotouttamisineen ja muine haasteineen siirtyisi poliitikoilta työyhteisöjen vastuulle.

Blogistin kuukausittain kokoontuvassa luokkakokouksessa yksi osallistuja totesi jo kerran romahtaneen sosialistispohjaisen kolhoosi- ja sohvoosikokeilun osoittaneen toimimattomuutensa. Se siitä. Yhdessäolon jatkuessa tehtiin kysymys; ”ketä muuten äänestitte EU-vaaleissa”? Erään vastatessa toveria tietysti sai toisen toteamaan: ”en tiennytkään sinun hännystelevän KGB- ja stasitaustaisia tovereita”. Asia oikeni kommentissa: ”tarkoitin kansanedustaja Toveria”. Puheenvuorot kuvasivat sellaista arkitodellisuutta, jossa sanat ja käsitteet, mielikuvat ja eletty historia heijastavat kokonaisuuden sijasta vain pirstaloituneita osia. Niin kuin jo koulubiologia opetti koko luomakunta ihmisineen on kehittynyt lukemattomien mutaatioiden myötä, joista valtaosa osoittautuu kuitenkin kelvottomiksi ja vain hylättäviksi. Sama koskee myös organisoitua, institutionaalista eli laitoksista rakentuvaa yhteiskuntaa. Vaikka osuuskuntakäsite liitetään useimmin sen kurjimpaan ilmenemismuotoon eli Neuvostoliittoon on muistettava, ettei vanhan sanonnan mukaan ”Kukaan ei ole aivan hyödytön. Aina sitä voi olla edes huonona esimerkkinä”. Ajatus antaa ehkä rohkeutta irrottautua kivettyneistä asenteistamme, sillä vain kokemukset ja kokeilut, kuinka kurjia lienevätkin, voivat antaa oppia jos tunnistamme ne. Sitä odotellessa lakkoilemme ja puhumme löysiä.

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu