257. Mielikuvien ja tekojen suhde

Aloitin blogi-kirjoittamisen vuonna 2018. Sain ensikommenttina huomautuksen, ettei tällä sivustolla käsitellä uskonnollisia aiheita. Ymmärsin ja ymmärrän, ettei prostestoija ajatuksineen ollut yksin. Siitä huolimatta uskallan siteerata aikamme ehkä ajankohtaisinta tapahtumaa ja siihen liittyvää, salamurhayrityksen kohteeksi joutuneen Donald Trumpin huudahdusta: ”It was God alone who prevented the unthinkable from happening” (14.7. Turun Sanomat) Kuulostaako tutulta? Eikö täpärästi 20.7.1944 pommiattentaatista selvinnyt Adolf Hitler pitänyt pelastumistaan Jumalan Saksan kansalle osoittamana kaitselmuksena (Vorsehung), toimena, jolla Jumala ylläpitää luomakuntaansa? Entä Venäjä? Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja Kirill julisti Ukrainan erikoisoperaation muuttuneen ”pyhäksi sodaksi”. Samassa yhteydessä ”Putin vertasi itseään Jeesukseen” (IL 12.4.2024) esittämällä nuorisokeskuksen avajaisissa vertauksen Galileanjärven kalastajista sanoen nuorille; ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia…” Eikö uutisista ajankohtaisimmat ole enimmäkseen ”uskonnollisia”?

Jokainen muistaa kouluajoiltaan analyyttisen psykologian perustaja C.G. Jungin. Hän totesi jokaisen potilaansa olleen ”sairas sen vuoksi, että on kadottanut sen, minkä elävät uskonnot ovat kaikkina aikoina antaneet uskovilleen, eikä kukaan heistä ole todella parantunut ellei ole jälleen löytänyt uskonnollista vakaumusta”. Ottamatta kantaa Jungin uskonnollisuuteen, mikä ei ollut kirkollinen, hän ilmaisi totuuden tieteellisesti käsitteellä ”kollektiivinen alitajunta”. Ne taas, jotka (kuten S. Freud, C. G. Jung sekä V. E. Frankl) pitävät alitajuntaa uskonnollisena, puhuvat kollektiivisesta omastatunnosta. Oli niin taikka näin modernin psykologian isäksi mainittu W. James totesi puolestaan, ettei 20.-vuosisadan suurin saavutus suinkaan löydy fysiikan alalta, vaan ”sen tajuaminen, mikä voima uskoon yhdistyneellä alitajunnalla on”.

Monella on myös kokemus tai havainto jonkun toisen uskomattomasta menestyksestä silloin kun tavoitteeseen liittyy aitous ja uhraus yleisen hyvän saavuttamiseksi. Jos tavoite liittyy osittainkaan Jumalan tavoitteeseen mikään ei voi estää sen toteutumista. Järjestelmästä ja puolueista riippumatta aina löytyy kollektiivisen omantunnon hipaisemia päättäjiä, virkamiehiä tai poliitikkoja, jotka suoraan tai välillisesti edesauttavat vilpittömän yksilön inhimillisen arvokkaita pyrkimyksiä. Kun yhteys kollektiiviseen omaantuntoon, alitajuntaan eli Jumalaan katkeaa organisaation muutoksen, eläköitymisen tai muun syyn johdosta, silloin aitous ja vilpittömyys muuttuu instituutioksi, puolueeksi, etujärjestöksi, liiketaloudelliseksi yritykseksi tai kirkollisuus kuvaannollisesti osakeyhtiöksi jne.

Myös niille, jotka karsastavat uskonnollisten aiheiden käsittelyä, löytyy ymmärrystä. Heidänkin kanssaan voidaan puhua mm. rakentamisesta, työstä ja sen arvostuksesta, taiteesta, ihmisyydestä ja kaikesta ylevästä. Matkailua harrastavat ihastelevat Euroopassa vuosisatoja vanhoja rakennuksia. Pelkät ornamentit ja veistokset tekevät niistä eivät ainoastaan ajattomia vaan myös kauneutta palvelevia suojelukohteita. Ne kertovat kauneuden ohella myös työn merkityksestä, rakennustaidon ja taiteen yhdistämisestä, koulutusjärjestelmästä sen mahdollistajana jne. Vertaamalla näkemäänsä maamme noin 400 000 tyhjään asuntoon ja sen myötä purkua odottaviin, usein elementeistä kyhättyihin rakennuksiin niin maakunnissa, kaupunkien taajama-alueilla kuin niiden keskustoissakin, matkailijat kertovat tuntevansa häpeää. Niiden säilyttämiseen ei tunnu löytyvän ensimmäistäkään suojelukohteeksi kelpaavaa perustetta. Ne ovat ikään kuin suunniteltukin kestämään vain seuraavat 30 – 40 vuotta ja sitten jopa kortteleittain purettaviksi. Arvoa ei ole työllä, kauneudella tai ammatillisella koulutuksella. Uutisista näyttävimmät otsikoidaan: ”Kerrostalon seinää putosi maahan Helsingissä”. (HS 1.8.2024)

Ihminen Jumalan kuvako? Alitajunta, joka uskonnollisesti omanatuntona ohjaa 80 prosenttisesti mielikuvien ja ajatusten välityksellä toimintaamme, ei voi peilistä näyttää olevansa Jumalan kuva. Sen todentamiseen tarvitaan päätöksiä ja tekoja. Esimerkeiksi nykypäätöksistä käynevät ehkä nämä: Kaupunginosassa, jossa asun, jätteiden kuljetuksesta vastaava yritys saneerasi apumiehenä toimineen työntekijän. Sitä sanotaan tuottavuuden lisäämiseksi. Lentäjien määrän vähentämistä kahdesta yhteen kutsutaan kustannussäästöksi (EASA, European Union Aviation Safety Agency) . Lyhyesti: ihmisen ja hänen tekemänsä työn arvo yhtäältä sekä esim. 55,8 %:sti valtion eli veronmaksajien omistaman Finnair Oyj:n matkustajien elämän arvo toisaalta euroissa laskettuna on liki nollan arvoinen. Arvoa elämälle kertyy vain pörssin välityksellä osinkojen muodossa?

Kun katsomme peiliin, niin mitä näemme? Itsemme jumalana – melkein. Kun katsomme kättemme töitä, emme voi sanoa: ”se oli sangen hyvää”. Inhimillistyessään siitä on tullut hyvän vastakohta.