258. Voiko yhteiskunnan kehitykseen vaikuttaa? Jos voi, niin miten?

Uutiset (YLE 14.8.2024) kertoivat korkeakoulutettujen työttömien määrän nousseen vuodessa yli 15 %. Kirjoittajan pyrkiessä 1980-90-lukujen vaihteessa ratkomaan syrjäytyvien nuorten ongelmia totesi silloinen Kouluhallituksen pääjohtaja koulujen pyrkivän ohjaamaan oppilaitaan ammattikoulun sijasta jopa 50-60 %:sti lukioon. Jo silloin kehitys nähtiin virheellisenä. Sittemmin tähän päivään asti on toistettu vain koulutustason nousun voivan ratkaista niin työllisyys-, nuoriso- kuin sosiaalialankin ongelmat. Arvion virheelliset seuraukset nähdään yhtäältä peruskoulun sekä toisaalta lukio- ja ammatillisen koulutuksen rapautumisena ja tohtorikoulutettujen työttömyytenä, julkisen eli vain tuottamattoman talouden paisumisena sekä mitä erilaisimpina yhteiskuntaa kuormittavina rasitteina. Esimerkistä käynee Työeläkeyhtiö Elon huoli yli 4 000 alle 34-vuotiaan – usein jopa 30 000 – 50 000 euron vuosiansioon yltävän – miehen hakeutumisesta mielenterveysperustein työkyvyttömyyseläkkeelle. Vuotuinen nousu on 30 %.

Mikään yhteiskunnallinen ilmiö ei elä tyhjiössä. Poliitikkojen kyvyttömyys tulevan hahmottamisessa on johtanut näköalattomuuteen yhteisössä. Kelvottomien politiikkojen sijasta yhteisöstä pudonneita uhreja syyllistetään niin laiskuudesta, huumeista, rikoksista kuin työnvieroksunnastakin. Totuudellisemman kuvan yhteisömme tilasta antaa Tilastokeskuksen ennuste, jonka mukaan 106-vuotisessa suvereenisessa valtiossa eli ”Suomessa voi olla 90 vuoden päästä enää alle miljoona nykyisten suomalaistaustaisen jälkeläistä”. On selvää, ettei – väkiluvun kuitenkin kasvaessa – suomenkielestä ja sille rakentuvasta suomalaisesta kulttuurista enää tuolloin voida puhua.

Jos ennuste tulevasta tuntuu yliampuvalta tai vain huomiohakuisuuden etsinnältä voidaan ennustetta lähestyä myös ruohonjuuritasolta. Esimerkistä käynee Hki- Turku välinen ns. tunninjuna. Nykyisellään väli taittuu 112 minuutissa. InterCity-junalla väli kestäisi 86 minuuttia. Tunninjunalla matka taittuisi 78 minuutissa. Kun tätä – 8 minuutin voittoa – verrataan itäisen ja pohjoisen Suomen rapistuvaan rata- sekä linja-autojen harventuneeseen kaukoliikenneverkostoon, tuntuu hankkeen taustayhtiön ilmoittama 2,8 – 3 miljardin rakennuskustannus sanottuun voittoon nähden ylimitoitetulta huolimatta siitä, että taloudellinen hyöty 30 vuodessa olisi 5 – 6 miljardia. Hintana olisi tyhjenevä Itä- ja Pohjois-Suomi. Laskelmat tukevat näin ollen Tilastokeskuksen katastrofaalista ennustetta.

Siinäkö kaikki? Eikö ole muita yhtä ajankohtaisia ongelmia, kuten maamme kiihtyvä velkaantuminen, HUS:in-kaltaisen yhteisön liki 1 000:een työntekijään kohdistuvat yt-neuvottelut, kasvava huoltosuhteen vääristyminen, tuottamattoman julkisen sektorin eli yksin valtion yli 80 000 virkamies- ja työntekijäarmeijan paisuminen (HS 8.8.2024) jne.? On huvittavaa huomata, että samalla kun edesmennyt maailmanmainetta niittänyt aivokirurgi J. Hernesniemi toteaa kirjassaan nimenomaan HUS:iin liittyen, että ”jokainen organisaatiouudistus lisää aina hallintoväkeä”. Hernesniemi jatkaa, että ”kaikkialla maailmassa on käynyt samoin, hallintohenkilöiden määrä on 50 vuodessa kasvanut 20-kertaiseksi”. Asiaa voi tuskin sanoa selvemmin. Yhtä tosi lienee huomio, että tietokoneiden yleistyttyä hallinnon henkilöstön määrä sairaaloissamme vähenemisen sijasta kasvoi yli 20-kertaiseksi.

Toisto on voimaa. Mikään yhteiskunnallinen ilmiö ei elä tyhjiössä. 90 vuoden kuluttua alle miljoonainen ns. kantaväestö puhunee suomen sijasta jo yhdeksi viralliseksi kieleksi ehdotettua englantia (MTV Uutisextra 30.3.2024). Herra yksin tietää, vaikuttaako kehitys asevelvollisten määrän kautta maanpuolustukseen. Oli Herra mitä mieltä tahansa vain sinä ja minä äänestäjinä päätämme mitä tapahtuu. Ketä tai mitä äänestämme? Yhdeksi äänestämiskäyttäytymisen perusteeksi voi suositella totuutta, että harvempi jos kukaan saattaa olla samanaikaisesti mestari kahdella eri alalla, vaan vain yhdellä ja ainoalla. Jos se ei ole onnistunut aiemmin niin kannattaisi ennen politiikkaan heittäytymistä – pelkästään kanssaihmisiä ja äänestäjiä ajatellen – kokeilla jotakin muuta.