356. Kolmannentoista kuukauden eli mätäkuun juttu

Olemme vapaa maa. Meillä vallitsee ns. demokratia. Toimiiko se? Toki. Sen keskeinen käyttövoima on määriteltävissä sanoilla: pelko, itsekkyys ja vallanhimo. Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaipuu avoimuuteen, demokratiaan ilmeni maassamme pelkona. Kansa – huomaa ei poliitikot – esitti halunsa liittyä Natoon. Kuvitellun tai ainakin toivotun ydinpelotteen antaman turvan varjolla osa oppositiosta pyrkii käännytyslakia vastustamalla palauttamaan Nato-äänestyksessä menettämänsä uskottavuuden. Käännytyslain vastustaminen ammentaa voimansa uudesta gallupista. Sen mukaan (IL 27.6.) vain 62 % kannattaa (21 % ei osaa sanoa, 17 % vastustaa) lakia.

Elämä – sen käyttövoima tai voimattomuus – ilmenee muuallakin. Olen vuosia seurannut iranilaisten yrityksiä osoittaa mieltään Helsingissä olevan suurlähetystönsä edessä. Viimeksi 28.6. havaitsin poliisin ohjaavan äänekkäästi esiintyvät mielenosoittajat lähetystön edestä naapurikiinteistöjen riesaksi. Vuosien aikana en ole havainnut ainuttakaan ihmisoikeustaistelijaa tai maahanmuuttointoilijaa tukemassa pakolaisten / maahanmuuttajien oikeutta ilmaista rauhanomaista mielipidettään paikalla, jossa varsinainen kohde sijaitsee. Aika ajoin mielenosoittajat ovat joutuneet asettumaan jopa toisen lähetystön edustalle. Se demokratiastamme, jonka määrittelyyn lisäisin sanan: tekopyhyys.

Käännytyslain käsittely on aiheuttanut myrskyn vesilasissa. Kansanedustaja Pekka Toveri luonnehti HS:n kirjoituksessaan (3.7. 2024) yllättäen DCA-sopimuksen vahvistamisen aikoihin maamme olevan jo sodassa Venäjän kanssa. Määrittely sodasta nojautui näkemykseen, jonka mukaan ”sotaa käydään muillakin keinoilla kuin ainoastaan sotilaallisella voimankäytöllä, kuten gps-häirinnällä, kyberhyökkäyksillä, alueloukkauksilla, merenalaisten kaapeleiden katkaisemisella, mahdollisilla sobotaaseilla” tms. (IL 1.7.2024). Toveri ei jäänyt huolineen yksin. Viime päivinä on uutisoitu toistuvista murroista ja murronyrityksistä vesilaitoksiin. Huoltovarmuuskeskuksen varautumisasiantuntijankaan mukaan ei voida sulkea pois sitä, että murtojen sarjan takana olisi Venäjä (Aamulehti 28.6.2024).

Mitä DCA-sopimukseen tulee herää epäilys, olisiko Yhdysvallat sinisilmäisyyttään tehnyt sopimuksen valtion kanssa, jonka poliittinen johto ei kykene tai edes halua turvata omia rajojaan. Välineellistetyn maahanmuuton todennäköisesti elpyessä ja kyber- ym. hyökkäysten tulevaisuudessa kohdistuessa myös yhdysvaltalaisiin kohteisiin ratkaisut ongelmiin eivät enää löydykään gallupeista. Yhdysvallat on tehnyt lukuisia puolustusyhteistyösopimuksia kautta maailman. Varmuudella voidaan sanoa, että Suomi on monista syistä Yhdysvalloille tärkeä, mutta suomalaiset eivät niinkään. Juridiikalla temppuilevat tai EU:n lainsäädännön taakse piiloutuvat poliitikot saavat löytää uusia käyttäytymismuotoja palvellakseen kokonaisuutta.

Uutisointia käännytyslaista voidaan pitää myrskynä vesilasissa. Itse asiassa sitä voidaan pitää yhtäältä huvittavana ja toisaalta hävettävänä näytelmänä. Huvittavaksi asian tekee eduskunnan jokaisen puolueen ja yksittäisen edustajan yksimielinen, käännytyslain merkityksen ylittävän DCA-sopimuksen hyväksyminen. Hävettäväksi sen tekee juridiikan, ihmisoikeuksien ja muka-ideologian kaapuun – johon kuuluu myös maassamme asuvien mielipiteen ilmaisemisvapaus – kätketty poliittisten irtopisteiden keräily ja läpinäkyvä tekopyhyys . Lyhyesti näytelmää voitaisiin markkinoida kansanomaisesti kolmannentoista kuukauden eli jonkin verran aikaistetun mätäkuun juttuna.

 

HannuAhti
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.
Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu