90. Työ, palkka ja nyljetty mies korporatiivisessa valtiossa

Korporaatio on erityistä tarkoitusta varten perustettu yhdistys tai järjestöjen yhteenliittymä. Niitä ovat puolueet, hallituksista riippumattomat järjestöt, yhdistykset, työmarkkinajärjestöt, säätiöt, julkiset ja puolijulkiset yhteisöt jne. Ne ovat oikeustoimikelpoisia, joiden nimissä tehdään oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Niissä julkinen ja yksityinen rahoitus kietoutuvat toisiinsa. Siinä missä varsinkin suuryritysten johtohenkilöt istuvat toistensa hallituksissa siinä ideologisesti tai poliittisesti sitoutuneet yhteisöt saavat avustuksensa julkisista varoista, työskentelevät suosijoilleen odotetulla tavalla jatkorahoituksen toivossa samalla raportoiden rahoittajiaan toivomusten mukaisesti. Avustusten myöntäminen yhdelle toimii yhtä laillisesti kuin sen epääminen toiselta. Ylilyöntejä ja väärinkäytöksiä ei juurikaan oikaista, koska virat, hallintoneuvostojen paikat kaikissa valtion enemmistöomisteisissa yrityksissä niin Nesteessä, Finnairissa, Veikkauksessa, Postissa kuin Sitrassakin – vain muutamia mainitaksemme – ovat korporatiivisen valtion palkkiovirkoja. Niistä ei haluta luopua, koska ne ovat tietyn ryhmän saavutettuja etuja. Maamme historian ehkä noloin ja 4,3 miljardin hinnaltaan kautta aikain kallein, vuonna 2000 tehty ns. Sonera-kauppa pelkästä ilmasta poiki sittemmin vastuuministerille opetushallituksen pääjohtajan viran.

YLE:n uutistoiminnan 60-vuotisjuhlaviikon kunniaksi esitettiin katkelma toimittajien yhä osaavammasta ja hyökkäävämmästä toiminnasta sekä silloisen pääministeri Kalvevi Sorsan 4.4.1984 reagoinnista ja puolustautumisesta: ”…ei vaan tämä, vaan YLE sanoo, että puolueet ovat rikollisia”. Korporatiivisen valtion toiminnat ovat tulleet niin tietoisen monimutkaisiksi, että niistä puhuminen saa niiden tekijät tuntemaan itsensäkin rikollisiksi. Voimattomina luomiensa rakenteiden viidakossa he itsekin lausuvat freudilaisittain ääneen sen, miltä kaikki näyttää ja miksi sen kaikki muutkin kokevat.

Kysymys ei kuitenkaan ole rikoksesta, vaan siitä, etteivät he ole kuunnelleet omaatuntoaan. Lapsenkaltaisiksi herkistyneinä, murheen aistivina ja väkivallattomuuteen sitoutuneina he halutessaan voisivat kasvaa ymmärtäväisiksi miehiksi vastakohtana tyhmille, jotka talonsa hiekalle rakentavat. He näyttävät elävän maailmassa, jota – Napoléon Bonabarten surmautettua Enghienin herttuan – poliisiministeri Fouché kuvaa huudahduksella; ”se oli enemmän kuin rikos, se oli virhe!” Kansana ja ihmiskuntana olemme luoneet maailman, joka enenevässä määrin säätelee paitsi itseään myös jokaista yksilöä. Poliittiset päättäjätkään, saati yksittäinen kansalainen, eivät kykene vaikuttamaan korporatiivisen yhteisön muuttamiseen. Olemme kaikki sen vankeja.

Palatkaamme vielä mieheen (edellinen blogi), jonka arvo työttömänä joskin nyljettynä on 32,40 euroa ja joka lehmän ostettuaan ansaitsee maidostaan kuukaudessa 720 ja kulujen jälkeen 54 eli päivässä 1,8 euroa. Syyllisyyttä poteva ja toisten silmissä itsensä rikolliseksi tunteva päättäjä ei omaltatunnoltaan herkistymättömänä tänäänkään havaitse, että enimmillään jopa 360 eläintä, 40 – 60 lehmää tai 200 mullikkaa käsittävä tila 30 000 – 50 000 euron vuotuisine yrittäjätuloineenkaan (HS maaliskuu 2019) ei kykene tänään takaamaan tilan kannattavuutta. Pienillä nautatiloilla kuolleitten ja lantaan hukkumaisillaan olevien nautojen kohtalot kertovat väsymyksestä sekä ihmisten ja eläinten kurjuudesta. Maatilataloutta harjoittavan tuntipalkaksi muutettuna se tarkoittaa maassamme liki 17 tilan lopettamisen viikkovauhtia.

Sen vuoksi autuaita ovat oikeudenmukaisuutta janoavat ja ne, joita oikeudenmukaisuuden vuoksi vainotaan. Joka siihen kykenee, astuu esiin vuorisaarnan huipennuksessa näyttämölle tyhmän vastakohtana ymmärtäisenä miehenä tai naisena. Tuo ymmärrys käsittää hänen koko persoonansa, joka ilmenee omanatuntona, koulutuksena, elämänkokemuksena, tietoina, taitoina, arvostuksina, vastuuntuntona, poliittisena silmänä ja vielä paljona muuna.

Jatkuu

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu