91. Tulonsiirtojen merkitys ennen ja nyt

Tuhatta uutta poliisia ja lääkäriä sekä 60 000 uutta työpaikkaa odotellessa on hyvä tuoda esille oravannahan eli 32,40 euron peruspäivärahan arvoisen työttömän arkitodellisuus, joka syötyään, juotuaan, itsensä vaatetettuaan ja majoitettuaan on käyttänyt viimeisenkin senttinsä. Hän elää tulonsiirroilla.

Hänen ihmisarvonsa ei määräydy sillä, mitä hän tekee tai mihin työyhteisöön hän kuuluu. Ainoa mitä hän omistaa on hänen vaalikelpoinen äänensä, jolle hän ei itse koe löytävänsä käyttöä.

Seurattaessa hallituskaudesta toiseen korporatiivista yhteiskuntaa  – riippumatta kulloisistakin poliittisista voimasuhteista – se toistaa virheitään luomalla palkkaeriarvoisuutta ja epätasa-arvoa, ylläpitämällä epäoikeudenmukaisuutta ja jakamalla etuja vain omille sidosryhmilleen. 1960 – 1970-luvuilla nimis-miespiireissä monet poliisit toimensa ohella hoitivat ja huolsivat Raha-automaattiyhdistyksen asiamiehinä silloisia pajatsoja. Nuhjuisissa kaljakuppiloissa pajatsoihin upotetut kolikot muuttuivat matkalla Helsinkiin sosiaali- ja vammaisjärjestöjohtajien – joissa itse toimin – ykkösluokan lounaiksi ja järjestömatkoiksi ympäri Eurooppaa. Tämän päivän uutisten mukaan mikään muu ei näytä muuttuneen viimeisen 60 vuoden aikana kuin järjestelmän itselleen ja kaltaisilleen suomien etujen kasvu.

Mikä jää syrjäytettyjen, tulonsiirroilla elävien tehtäväksi, elämän tarkoitukseksi? Yksi vastaus keskeisimmäksi miellettyyn ongelmaan, mitä Huipputuloiset – Suomen rikkain promille-kirjan tekijät eivät edes kysyneet, viittasi määrittelyyn ”laiskoista työttömistä” sekä syytöksiin siitä, ”että puolet ihmisistä elää tukien varassa ja välttelee töitä”. Itse kysymyksellä etsittiin vastausta suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin.

Ratkaistavana on kaksi kysymystä. Mitä syrjäytetty ihminen viime kädessä omistaa? Mitä tehdä tarpeettomille ihmisille? Loppujen lopuksi syrjäytetty omaa vain vaalikelpoisen äänensä. Vaikka sillä – noin 30 prosentin eli yli miljoonan kansalaisen jättäessä äänestämättä – ei näytä olevan merkitystä, nousee vaalien yhteydessä aina kysymys äänestysprosentista. Jopa Venäjällä pyritään paitsi väärentämällä ja väkivallalla niin myös sotilaiden joukkokuljetuksilla takaamaan korkea äänestysprosentti. Se on merkki, että laitoksiin sijoittamisen sijasta he ovat näennäisen vapaita ja osalla heistä on jopa oikeus ilmaista mielipiteensä. Demokratia toimii näennäisesti.

Muutamia sukupolvia sitten hallitsijoilla oli tarve huolehtia miesten ja heidän perheittensä hyvinvoinnista pelkästään tarpeesta saada hyväkuntoisia sotilaita puolustamaan valtaansa. Heidän hyvä kuntonsa takasi olemassaolon sekä miehille että heidän perheilleen. Se antoi miehille jopa tarkoituksen elää, nimittäin kuolla. Heidän nahkallaan oli käyttöä, sillä oli hintansa. Tänään korporatiivinen yhteiskunta tarvitsee säilyttääkseen oman olemassaolonsa vain hänen äänensä. Jättämällä äänesi käyttämättä, syytä itseäsi. Eduskunnassa se on sallittua painamalla tyhjää. Taistelu käydään pikemminkin siitä, kuinka pitkään ja paljon a) hyväosaisten (lue puolueiden, ay-liikkeen, suuryritysten, koroillaan elävien, suurperijöiden, vakuutusyhtiöiden, työllistettyjen jne.) hyväntahtoisuus maksajana ja b) kuitenkin enemmistön muodostavan syrjäytettyjen ja vähempiosaisten armeijan pitkämielisyys kärsijänä riittää sietämään tilannetta.

Kauhisteltuaan korporatiiviselle valtiolle tyypillistä palkkauspolitiikaa mm. Veikkauksen osalta keskustalaiset kansanedustajat kertoivat sanotulle rahalle olevan käyttöä nuorten järjestöihmisten kouluttamiseksi Pohjois-Suomessa. Maamme syrjäytettyjen suorastaan huutaessa vanhurskauden, oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta myös Keskustan uusi puheenjohtaja pitää tärkeimpänä tehtävänään puolueensa kannatuksen nostamista entiselleen. Tavoite on pelkästään korporaatio- ei yhteiskuntakeskeisyydestä, ei yksittäisen henkilön tarpeista. Kannanotto kuulostaa yhtäältä säälittävältä ja toisaalta pelottavalta.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu