Korruptio ja tuulivoimateollisuus

Syöttötariffi ja esteiden raivaus tuulivoimaloiden rakentamisen tieltä on tehty vahvoilla siteillä toimijoihin jotka tienaa miljoonia "nerokkaasta tariffista" joka on se Pekkarisen mainostama "fiksu tapa" rahoittaa kannattamaton sähköntuotanto tuulivoimaloilla.

Selityksenä on kuultu hiilidioksidipäästöjen vähentäminen johon Suomi on sitoutunut ilmastonmuutoksen estämiseksi. Pekkarinen on laskenut suomalaisten käyttävän kolme kertaa enemmän energiaa kuin keskivertoihminen muualla maailmassa. Siksi Pekkarisen mielestä suomalaisten pitää olla mukana samalla suhteella vähentämässä päästöjä. Päästöjen vähentäminen hoituisi tuulivoimaloita pystyttämällä – metsiin? -Onko kukaan kuullut hölmömpää väitettä muualta kuin poliitikon suusta.

Suomi hoitaa muun maailman ihmisten päästöjen talteenoton kymmenkertaisen metsäpinta-alan  johdosta asukasta kohden muun maailman keskivertoihmiseen verrattuna, – meille pitää maksaa päästöjen puhdistustyöstä. Pekkarisen pitää mennä metsään vähäksi aikaa puhdistamaan keuhkonsa, eikä masinoida yhteiskunnalle tappioita tuottavia syöttötariffeja. Muualla maailmassa ei tuulivoimaloita rakenneta metsiin, vaan maaston karumpaan ja tyhjään paikkaan. Suomi ei ilmastollisesti ole hyvä paikka tuulivoimaloille, – on puuskittaisia tuulia joskus ja pitkä talvi, metsän hävitys tuulivoimaloilla on järjetöntä, lyhytnäköistä ja kalliiksi käyvää toimintaa. Jos hiilidioksidipäästöt halutaan vähentää sähköntuotannosta, pitää sulkea hiilivoimaloita. 

Energiapolitiikka jossa syöttötariffi edistää tuulivoiman rakentamisia on "perusteellisesti virheellinen". Sähköntuotannon epävakaus on vakava riski, joten ajoittaisen tuulivoiman tuottaminen verkkoon on "järjetöntä" , valtion takuu tariffi tuulisähköstä joka on itsessään kannattamatonta ja ajoittaista sähköntuotannossa ei voi jatkua ilman vakavaa vaaraa sähköverkon kaatumisesta, joka voi vain viivästyä. Hidastuksena kehitykselle on kestämättömät kustannukset.  

Poliittisella päätöksellä voidaan toteuttaa energiapolitiikkaa jossa markkinatoimijat eivät kärsi tappioita. Tähän on Suomessa suunniteltu "nerokas tariffi" sillä hallitus pakottaa kaikki yritykset ja kotitaloudet noudattamaan määrättyä politiikkaa. Siten hallituksen kömmähdys kantaa paljon raskaampaa hintalappua kuin yrityksen virhe joka jää rajatulle alueelle, eikä koske koko yhteiskuntaa.

Keskeinen tekijä sähköverkon hallinnassa  on kysyntä ja tarjonta minuutti minuutilta ympäri vuoden. Sähkön toimittajien epävarma pätkätuotanto sähköverkkoon johtaa sähkökatkoksiin. Tässä yhteydessä on tärkeää erottaa toisistaan ​​toimitusvarmuus ja ajoittaiset muodot sähköntuotannossa. Toimitusvarmoja generaattoreita voidaan käyttää vastaamaan kysyntään, kun se syntyy. Ydin-, hiili-ja kaasuvoimalat tarjoavat kaikki toimitusvarmaa tuotantoa, samoin kuin vesivoimalat jos on varastoaltaat. Sitä vastoin useimmat uusiutuvat sähköntuotannot ovat ajoittaista eikä toimitusvarmuutta ole koska ne tuottavat sähköä vain silloin, kun tuulee tai aurinko paistaa eikä silloin, kun on kysyntää sähköstä. Koska on tosiasia, että sähkön kysyntä vaihtelee päivittäin ja vuodenajoista johtuen, yksi megawattitunti tuotettuna klo 9. joulukuun aamuna ei yksinkertaisesti ole sama tuote kuin yksi megawattitunti joka syntyy klo 02 kesäkuun puolivälissä.

Tuuli-ja aurinkovoima ovat siis itse asiassa vakava energiantuotannon turvallisuusriski, koska ne ovat ajoittaisia ​​ja siten epäluotettavia.

Kyky tuottaa ajoittaista uusiutuvaa energiaa verkkoon saa yhä vaarallisempia mittakaavoja. Ajoittaisen sähköntuotannon tuottaminen verkkoon saa aikaan sähköjärjestelmän kaatumisen riskin. Nykyisen ja edellisen hallituksen poliittinen päätös edistää tuulipuistojen rakentamista tariffi rahoituksella on virhe. Ongelmana on mahdollisuus horjuttaa sähköverkkoa, se voi olla myös tulipalojen syntymisen syynä..

Markkinatalous edustaa kansanvallan syvintä olemusta. Kannattamattomuus puolestaan tarkoittaa ettei yhteiskunnan enemmistö halua tuhlata varojaan sellaiseen, vaan suosii jotain muuta.

Tuuli on halpaa, tuulivoiman käyttöönotto on liian kallista ja ongelmallista. Tämä on poliittisten päättäjien ymmärrettävä.

Suomen väkirikkain maakunta Uusimaa ei ole ottanut tuulivoimaloita sähköntuotantoon, ne on työnnetty riittävän etäälle Länsirannikolle. Tuulivoimalat on terveys- ja ympäristöhaitta lähelle asuntoja metsään rakennettuna. Tuulivoiman tukemiseen yhteiskunta käyttää verorahaa n. 5 miljardia, kun otetaan mukaan voimalinjat, tietyöt, metsien tuhot jne.. 

Tuulivoimaa Jari Suominen mainostaa kannattavaksi bisnekseksi: eurolla saa jo yli kymmenen euroa takaisin. Tällainen mainonta ei ole markkinalain mukaista kun tiedetään ongelmat jotka se tuo tullessaan. Mainontaan pätee ohjeeksi aina vanha sanonta: Jos jokin asia kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta. Tämä on asia joka pitää varmasti aina paikkaansa kertovat poliisin petostutkijatkin.

Väkirikkain Uusimaa jyrää ylivoimallaan poliittiset  virhe päätökset syrjäseuduille ja aiheuttaa ne asumiskelvottomaan kuntoon, syrjäseutujen tuottama sähkö kelpaa, mutta pitkät ja kalliit sähkön siirtoihin rakennetut voimalinjat tuottavat pitkällä matkalla suuren hävikin, – lisää tappioita. EU:n alueella on arvioitu olevan 125 miljoonaa ihmistä jotka ei pysty maksamaan kohonneita sähkölaskujaan tuulivoiman kalliin talteenoton takia.

Suomi elää metsästä joka on koko maailman keuhkoina toimiva ilmanpuhdistus systeemi. Päästöjen hinnoittelussa Suomen tulisi saada hyvitystä EU:ssa tästä syystä.