Energiapolitiikka kompastui luonnonvoimiin

– Mitä me tiedetään äänestä ja sen etenemisestä, entä desibeleistä (dB), hertseistä (Hz). – Ääniaallot liikkuvat kuten aallot vedessä. Se kuinka monta ääniaallon huippua ohittaa tietyn pisteen sekunnissa on äänen taajuus. Taajuuden lukuarvo on hertsi (Hz). Mitä suurempi lukuarvo on sitä korkeampi on ääni ja pieni lukuarvo puolestaan tarkoittaa matalaa ääntä (diskantti – basso). Puheäänen taajuus on välillä 125 … 8000 Hz.

Äänestä mitataan useimmiten kahta sen ominaisuutta. Äänenpainetta kuvataan desibeleinä (dB) ja värähtelynopeutta hertseinä (Hz).

Ihmisen kuulokynnys on äänenpainetta mitattaessa noin 0 dB ja kipukynnys on n.120 dB. Kuulovaurioriskiraja on 85 dB. Normaali puhe vaihtelee 50 – 60 dB välissä.

Värähtely-alue, jonka ihmisen korva kuulee, vaihtelee 20 – 16000 Hz välillä. Toiset kuulevat nuorempana jopa 20 000 Hz taajuuksia. Värähtelynopeuden perusteella ääni jaetaan erilaisiin luokkiin, matalataajuiseen (infraääneen 0 – 20 Hz), kuuloaistein havaittavaan alueeseen (20 – 20 000 Hz), ultraääneen (20000 – 200 000 Hz) ja ”hyperääneen” (>200 000 Hz).

Mitä taajempi aaltoliike on, sitä korkeampi ääni on kyseessä. Värähtelyjen ollessa kuuloalueen ulkopuolella sekä taajuusalueiden ala- että yläpäässä, olisikin ehkä oikeampaa puhua vain värähtelyenergiasta kuin äänestä.

Miten ääni/värähtely vaikuttaa ihmiseen?

Ääniaallon paine saa tärykalvon värisemään ja siitä kuuloluiden ja simpukan kautta ärsytys välittyy kuulohermoon ja syntyy ääniaistimus. Jos äänen paine on liian suuri, se vahingoittaa simpukassa olevia aistinsoluja ja saa aikaan kuulovaurion. Kuulovaurio voi syntyä yhdestäkin liian suuresta rasituksesta ja se voi syntyä myös pitkäaikaisen, jatkuvan ärsytyksen tuloksena. Korvakin tarvitsee hiljaisuutta elpyäkseen. Näin tapahtuu siis kuuloalueella.

Matalataajuisten äänten, infraäänten eli < 20 Hz taajuisten värähtelyjen hallinta on vaikeampaa. Se etenee lähes vaimentumattomana kymmeniä kilometrejä. Normaaleista seinärakenteista ei ole infraäänen vaimentajaksi. Sen on todettu olevan vahingollista luonnolle, eläimille ja myös ihmisille, jos vaikutusaika on pitkä. Lyhytaikainen altistuminen tällaiselle värähtelylle ei tiettävästi ole vahingollista. Matalataajuista ääntä käytetään elokuvissa lyhytkestoisena tehokeinona mm. silloin kun halutaan vahvistaa painostavuuden, surun ja yleensäkin ahdistavuuden tunnelmaa katsojassa. Samaa tehokeinoa käytetään myös konserteissa. Myös monet suuret eläimet käyttävät infraääniä kommunikoidessaan. Tällaisia eläimiä ovat mm. valaat. Tätä "ääntä" ihminen ei kuule, mutta värähtely aiheuttaa häiriötilan elimistössä, joka aikaansaa mielen järkkymistä ja silloin esitykseen saadaan vaikuttavuuden tuntua. Vierasta tämä asia ei siis ole, ja siksi sitä voidaan käyttää hyväksi. Infraääni on myös sotilaallisessa ja lääketieteellisessä käytössä.

Koska tiedetään, että n. 18 – 19 Hz alueella silmämuna resonoi, voidaan aiheuttaa näkövääristymiä. Tutkimuksissa on myös todettu, että ihmisen sisäelinten pehmytkudokset resonoivat 5 -7 Hz taajuusalueella. Tämä alue on erittäin vaarallinen, sillä värähtelypaineen (dB) ollessa riittävän suuri voidaan repiä sisäelimiä ja aiheuttaa kudosvaurioita. Vaikka värähtelypaine ei olisikaan kovin suuri, niin pitkäaikainen altistuminen resonoinnille häiritsee solutason toimintaa niin, että syntyy merkittäviä terveydellisiä seuraamuksia.

Infraääniä syntyy luonnon omissa lähteissä, kuten maanjäristyksissä, tulivuorten purkauksissa, myös tuulet ja myrskyt aiheuttavat infraääniä. Tyypillistä näille luonnon omille äänille on, että ne ovat suhteellisen lyhytkestoisia ja silloin niiden terveyteen vaikuttaminen on pientä. Pitkäaikaiseen infraäänen altistukseen joudutaan mm. tuulivoimaloiden vaikutusalueilla. Suurten tuulivoimaloiden vaikutusalueilta on alkanut enenevässä määrin tulla hälyttäviä merkkejä pitkäaikaisen resonoinnin vaikutuksista eläimiin ja ihmisiin. Näiden voimaloiden käyttöönoton jälkeen on voimaloiden vaikutusalueella hoidettavilla eläimillä ilmennyt tilastollisesti merkittävää lisäystä mm. käyttäytymishäiriöissä, kuolleena ja epämuodostuneina syntyneiden poikasten määrissä jne. Ihmisillä on todettu lisääntyneitä sydän- ja verisuonitauteja, kohonnutta verenpainetta jopa infarkteja, lisääntynyttä diabetekseen sairastumista, unihäiriöitä, levottomuutta, kognitiivisten taitojen heikentymistä, kuvotusta, huimausta, väsymystä, haluttomuutta, tasapainohäiriöitä jne. Myös naisten kuukautiskierto on häiriintynyt ja keskenmenot lisääntyneet. Vaivat ovat pitkälti samoja, joita suomalaisten suurvoimaloiden lähialueilla asuvat ovat kokeneet.

Johtopäätös näistä kokemuksista on, että ultra- ja infra”ääniä” ei pidä käsitellä samojen sääntöjen mukaan, kuin kuuloalueen ääniä, vaan ne on käsiteltävä värähtelynä. Energiana, joka vaikuttaa elimistöön tavalla, joka voi lyhytkestoisena olla hoito- ja tehokeino, mutta on pitkäkestoisena elimistölle haitallinen. Aivan samoin kuin lääkkeet, oikein annosteltuna hoitavat ja parantavat, mutta pitkäkestoisina ja liian suurina annoksina voivat olla jopa tappavia.

Lääkäri kantaa vastuun hoitovirheistä, mutta kuka kantaa vastuun tuulivoimaloiden aiheuttamista terveysvaikutuksista? Kaavoitusta suunniteltaessa ja rakentamislupia myönnettäessä on isojen tuulivoimaloiden aiheuttamat infraäänet ja niiden terveysvaikutukset ehdottomasti otettava huomioon. Asia on painoarvoltaan suuri, joten sen vähättely ei ole viisasta.

A-painotteisella mittauksella vaarallisia ääniä suodatetaan pois. Tämä mittaustapa ei tuulivoimamelulle yksinään sovi.
http://oto2.wustl.edu/cochlea/wt4.html

A -painotettu mittaus, C -painotettu, G -painotettu…, miksi tuulivoimateollisuus on valinnut A -painotetun mittaustavan määrittelemään tuulivoimalasta lähtevää melua? Yllä olevasta linkistä selviää sekin asia.

Melumittareissa on normaalisti kolme erilaista taajuuspainotusta: A-painotus, C-painotus ja lineaarinen painotus. Lineaarisessa painotuksessa ei ole taajuuskorjausta. A-painotusta käytetään, kun melua mitataan kuulemisen tai kuulovaurion kannalta. C -painotusta käytetään impulssimelun mittauksessa ja lineaarista painotusta käytetään mikrofonien ja äänentoistolaitteiden laadun arvioinnissa. Taajuuspainotuksen lisäksi mittareissa on aikapainotukset, jotka vaikuttavat melulukeman muutosnopeuteen.