Tuulivoima kätyrit rikastuvat köyhän kansan rahoilla

Suomen taloudella menee päivä päivältä huonommin. Mutta tuulivoimalle annettu ylisuuri syöttötariffi on muuttumattomana voimassa edelleen, vaikka alunperin oli tarkoitus vuosittain tarkistaa tuen taso muuttuviin olosuhteisiin nähden. Sen sijaan, että sähkömarkkinoita sekoittavaa tuulivoiman kasvua vähennettäisiin ja valtion antamaa takuuhintaa leikattaisiin, ympäristöministeriö antaa meluasetuksen joka edistää tuulivoimaloiden rakentamisia vaarallisen lähelle asutusta. 

Heikkoa kilpailukykyä ja heikosti toimivia markkinoita pitäisi parantaa ja karsia ylisuurta julkista sektoria. Nyt kaikki tarmo keskittyy etsimään ulkopuolelta syitä Suomen lamaan, eikä ymmärretä paljonko itsessään kannattamaton tuulivoima syö julkista rahaa joka päivä. Eikö valtionvarainministeriön alainen instituutio, rahoitustarkastus (RATA) ole ajan tasalla asiassa? Miksei kohtuutonta rahankulutusta lopeteta. 

Tuulivoiman lisääminen kasvattaa yhteiskunnan kuluja monin tavoin. Ei tuulivoimapuistojen rakentamista vastustavien valitusten käsittely kuntien elimissä ja hallinto-oikeuksissa ole ilmaista. Valitukset ovat olleet aiheellisia ja oikeista ongelmista saavutettujen tuloksien mukaan.

Tuulivoima tuottaa sekundasähköä puuskittaisella tuulella, sähköä tulee tuulen mukaan, jos ei tuule, voimalat kuluttavat sähköä verkosta. Tämä ajoittainen sekundasähkö tuottaa tappioita muille sähköntuotantotavoille.

Teollisen kokoluokan tuulivoimala on terveys- ja ympäristöhaitta aina ympäristössään mihin tahansa se sitten pystytetäänkin, – tärinää, ääniaaltoja, TV-  ja puhelimet pätkii, linnut ja lepakot kärsii tappioita, riista pakenee kilometrien päähän alueelta jne.. Toimivat matkapuhelinyhteydet ovat nykyisin perustarve, ja yhteyksien toimivuus on turvattava kaikissa tilanteissa. 

Tuulivoiman kohtuuton tukeminen julkisella rahalla aiheuttaa alan ylikuumenemisen ja kyseenalaisiin toimintatapoihin paikallistasolla = lahjontaa, uhkailua, korruptiota.

Kaupunkisuunnitteluketjun tärkein lenkki ovat poliitikot, he näistä asioista päättävät. Tuulivoimaloiden sijoittaminen herkälle alueelle pyritään tekemään rakennuttajan ehdoilla, rakennuttaja katsoo aluetta ainoastaan oman edun mukaisesti rahan kiilto silmissä. Porin kaupunginhallitus esitti että valtuusto merkitsee lausunnot kahden kilometrin minimietäisyydestä asunnon ja tuulivoimalan välille tiedoksi. Päätösvalta olisi luovutettu virheellisesti pois poliitikoilta, Porissa poliitikot ottivat oikeuden itselleen vihdoinkin, ja määräsivät kahden kilometrin suojarajan asutuksen ja tuulivoimaloiden välille, desibeli rajoilla ei tuulivoimaloiden haittoja pysäytetty. Äänien mittaus dB (A) asteikolla on tuulivoimamelulle soveltumaton, se suodattaa vaarallisimmat infra- ja matalataajuiset äänet pois.

Apulaiskaupunginjohtaja esitti ettei kahden kilometrin rajaa tarvita; – asiaan saattoi vaikuttaa omasta metsästä vuokrattu tontti Tuuliwatti Oy:n ja Porin Energia Oy:n "tuulivoimapuisto" yhteishankkeessa, tontti on n. kilometrin päässä lähimmästä asunnosta.

Porin kaupunkisuunnittelun mukaan viihtyisyyden kokeminen vaihtelee, ja työkyky on riippuvaista asukkaan omasta terveydentilasta ja kokemuksista. "Tuulivoimala-alueet suunnitellaan niin ettei maaseutumaista asumista, loma-asumista ja ammatin harjoittamista häiritä." (lähin talo n. 600m päässä??)

– Näin sadat valitukset Peittoon "puiston" haitoista olisivat valittajien puolueellisia mielipiteitä eikä todellisia mitattuja haittoja. Lähimmästä talosta on jo muutettu pois melun takia, ei siellä voinut asua, melu kuului ja tuntui sisällä todella pahalta. Asukkaat olisivat olleet jo aiemmin sairaita, ym. vähättelyä terveysasioissa. 

Kaavoitusta suunniteltaessa ja rakentamislupia myönnettäessä on isojen tuulivoimaloiden aiheuttamat infraäänet ja niiden terveysvaikutukset ehdottomasti otettava huomioon. Asia on painoarvoltaan suuri, joten sen vähättely ei ole viisasta. – Argumenttina terveys on huomattavasti rahaa voimakkaampi.