Tuulivoima unelmat elää ja voi hyvin vain Suomessa

Poliitikot ajoivat tukipolitiikalla Suomen umpikujaan energiatuotannon kehityksessä. Tuulivoima on turhan kallis ideologinen kokeilu ilman tulevaisuutta, tukipolitiikka tuulivoiman hyväksi kuluttaa rahaa ja resursseja siitä teknologiasta millä tulevaisuuden turvallinen ja varma energiajärjestelmä rakennetaan – ydinvoiman kehittäminen unohdettiin.

Tuulivoimalan odotetaan kestävän 20-25 vuotta, kuitenkin sähköntuotanto laskee kolmanneksen jo kymmenen vuoden kuluttua kulumisen ja rikkoutumisen vuoksi. Kun voimalaitokset ovat 12–15-vuotiaita, niiden kannattavuus on niin heikko, että ne on vaihdettava. Perustamis/raivaustyöt ovat rasite luonnolle ja käytönaikaiset huolto ja lämmityskulut syövät lisää kannattavuutta.

Merellä tuulivoimalan kuluminen on vieläkin nopeampaa, sähköntuotanto laskee yli 50 prosenttia kymmenen vuoden kuluttua. Hallituksen pitäisi olla huolissaan Suomen huoltovarmuudesta, mutta näkyvyys ulkomailla kiinnostaa enemmän. Kotimaan ongelmat eivät parane vaikka Mali, Syyria, ym. uskonlahkojen väliset terroriteot saavat Suomen hallitukselta kaiken huomion, ei Suomi voi estää kaiken maailman pahuutta. – Kotimaassa taas pääministeri marssii Pride kulkueessa,  ”Rinteen mukaan on hienoa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ei tarvitse enää kulkea yksin.” – Pääministerin paikka on johtaa maan hallitusta parempaan tulevaisuuteen, eikä Pride joukon kärjessä johtamassa mielenosoitusta unelmien toteuttamiseksi.

Energia- ja ympäristöpolitiikka on tuuliajolla ja kulkee nyt verovaroilla juuri niin kuin tuulivoima toimijat omaksi edukseen sitä kuljettavat, eikä hallitus korjaa tehtyjä virheitä. Tehty virhe pitäisi korjata heti kun tuli selväksi että tuulivoiman tukipäätös oli väärä. Tukirahoitus loppuu joka tapauksessa joskus ja silloin on vielä enemmän romuja yhteiskunnalla ympäristö-ongelmana.

Suuret kustannukset ja ajoittainen tuuli muodostuivat tuulivoimaloille ylivoimaiseksi esteeksi. Ei tosiasioille mitään voida, ei ainakaan pitkässä juoksussa, susi mikä susi, ei se puhumalla parane. Suuri tukiraha valtiolta ulkomaisten tuulivoimaloiden rakentamiselle aiheuttaa korvaamattoman vahingon Suomen ympäristölle.

Valtion tukipolitiikka on aikaansaanut vakavan uhan energiantuotantoon, tuulivoima toiveet pettivät eikä poliitikot uskalla myöntää virhettä todeksi. Tuulivoima ei vastaa kysyntään ja rakentamiseen tarvitaan valtavia tukia. Tuulivoimaloiden materiaalihankinnat ovat moninkertainen ympäristörasite, koska tuulivoimalla on niin heikko hyötysuhde. Ja vaikka mitä lupauksia esitetään niin kustannuksista vastaavat aina kuluttajat ja veronmaksajat. Euron sijoitus yhteiskunnalta tuottaisi muka jopa yli kymmenen euroa takaisin, poliitikot uskoi paskaa puhuvia lobbareita, kansa odotti viisaita päätöksiä, niitä ei tullut ja Kepu sai ansionsa mukaan huonoimman tuloksen  100 vuoteen vaaleissa. (hallituksessa mukana kuitenkin, mihin tämäkin vielä johtaa)

Kiina panostaa tuulivoiman sijaan ydinvoimaan ja hiilivoimaan, Suomen halki tuodaan Porin Tahkoluodon kautta kiinalaisten toimesta Siperiasta jatkuvilla junakuljetuksilla suuret määrät kivihiiltä polttoaineeksi maailmalla oleviin kiinalaisiin hiilivoimaloihin, Suomesta kelpasi kiinalaisille myös hyvin hiilivoimaloiden tekniikka, Hanasaaren hiilivoimala oli teknologian mallina 90 % hyötysuhteella. Kiinaan on tulossa myös maailman ensimmäinen neljännen sukupolven ydinvoimalaitos, suunnitelmissa on 110 reaktoria ja se olisi maailmassa ykkönen ainakin vuoteen 2030 saakka. Tässä on paljon opittavaa Suomella. Oikean päätöksen ja uuden energiapoliittisen painopisteen avulla voisimme tulla, ellei nyt maailman johtavaksi, niin parhaaksi Euroopassa ydinvoimaa hyödyntämällä. Siihen me tukirahoitusta voitaisiin käyttää, eikä tuulivoimaan tai oikeammin huulivoimaan.