Kenraali Wesley Clark: Venäjä valmistelee keväthyökkäystä Ukrainaan

Työjärjestysasiana: tässä vaiheessa, keskustelun päästyä jo varsin kiinnostavaan vaiheeseen, joudun valitettavasti vetäytymään siitä välillä lastenlasten vierailun ajaksi.

Suosittelen vastausten hakemista mm. yllä blogin lopussa linkitetyn webcastin katsomisella – se kestää toki yli tunnin, mutta kertoo todella paljon ja on sen väärti. Palaan kyllä tänään asiaan paremmalla ajalla.

Kenraali Clark on tehnyt Ukrainaan seitsemän matkaa maaliskuusta 2014 lähtien. Hänellä on taustanaan Pentagonissa ja NATO:n johdossa saatu tietämys Itä-Euroopasta, mukaan lukien rauhankumppanuuden ja NATO:n itään laajentumisen suunnittelu sekä YK:n Kosovon operaation aika, jolloin hänellä oli komennossaan venäläisjoukkojakin. Hän kertoo oppineensa tuolloin lukuisissa neuvotteluissa paljon yksityiskohtia eri kansojen toisistaan poikkeavista näkökulmista turvallisuuskysymyksiin.

Clark kertoo 1990-luvusta, jolloin USA:ssa kylmän sodan ja sitä ylläpitäneiden syiden uskottiin poistuneen ja kaiken olevan mahdollista. Kesällä 1994 Clark johti Yhdysvaltain puolella neuvotteluja Moskovassa USA:n ja Venäjän yleisesikuntien välillä. Tuolloin hän kiinnitti huomiota venäläisten edelleen jatkuvaan etupiiriajatteluun. Noiden neuvottelujen aikaan Pentagon itse asiassa vastusti Naton itälaajentumista, mutta presidentti Clinton päätti ajaa tuolloin Unkarin, Tshekin ja Puolan liittämistä Natoon poliittisen vakauden luomiseksi alueelle – ei niinkään puolustuksen tarpeista. Niiden liittymisprosessi oli meneillään Clarkin tullessa ylipäällikön virkaansa.

Bulgaria ja Romania halusivat myös innokkaasti liittyä Natoon, oman historiansa muistaen.
Kesällä 1998 Clark neuvotteli Moskovassa Venäjän asevoimien komentajan kanssa, joka tuolloin syytti amerikkalaisia asiakkaiden viemiseltä heidän asekaupaltaan sekä Venäjän mineraalien viemisestä köyhdyttämisen tarkoituksessa. Tammikuussa 2000 tuolloinen Romanian puolustusvoimien komentaja kertoi Venäjän pyrkivän estämään heidän liittymisensä Natoon, sellaisilla perusteluilla, joista Clark kehotti häntä olemaan puhumatta eurooppalaisille (webcastissa kohta 12:02—), mutta romanialainen toimi vastoin neuvoa, eikä tullut ymmärretyksi Brysselissä.

Clarkin mukaan tänään näemme geostrategista ajattelutapaa, jolla on pitkät juuret. Tavoitteena on saada Ukraina takaisin Venäjän vaikutuspiiriin, joko suoraan tai epäsuorasti.

Maaliskuun 2014 lopussa Clark oli käymässä Ukrainassa, jolloin Venäjä oli juuri siepannut Krimin, ja keskusteli Ukrainan puolustusministerin kanssa. Tämä sanoi tehneensä kaiken mitä piti, jotta venäläiset vain säästäisivät ukrainalaisia. Ukrainan kansallinen turvallisuusneuvonantaja kertoi ukrainalaisten pidättäneen 12 spetsnaz-ryhmää Krimin ulkopuolella Ukrainassa, ja uskoi pahimman olevan jo ohi. ”Laskimme heidät pois, sillä emme halunneet provosoida”. Tämän jälkeen konflikti on laajentunut painajaismaisesti.

Kaavan mukaan valtaus menee neljässä vaiheessa. Haltuunoton tekee spetsnaz. Toisessa vaiheessa separatistit ottavat vallan Venäjän sotilastiedustelun, GRU:n johdolla. Siihen palkataan rahalla sekä paikallista väkeä että enimmäkseen rekrytoidaan Venäjältä. Separatistiorganisaatioiden jäsenistä nykyään 70-85 % on venäläisiä: palkkasotilaita, vankilasta vapautuneita, asevoimien lomalaisia. Kun Ukrainan hallituksen joukot alkoivat menestyä separatisteja vastaan, alkoi elokuussa 2014 kolmas vaihe: Venäjän suora väliintulo, ”rauhanturvaaminen”. Venäjän tykistö tulitti rajan takaa Ukrainan joukkoja, jotka eivät voineet vastata tuleen ja kärsivät tappioita aerosoli- ja kuorma-ammuksista. Seurasi ensimmäinen Minskin tulitaukosopimus syyskuussa.

Seuranneen loppuvuoden 2014 aikana Venäjä veti joukkonsa pois, huolsi ja täydensi ne sekä ryhmitti ne uudelleen, kunnes alkoi tammikuun puolivälin 2015 hyökkäysvaihe. Tuolloin Venäjän joukot saivat tavoitteekseen – ilmeisesti Putinilta – vallata Donetsk ja Luhansk ympäröivine alueineen oblastin rajoja myöten 30 päivässä. Venäläiset hyökkäsivät Donetskin lentokentälle, sitten Debaltsevaan, mutta eivät koskaan saavuttaneet oblastin rajoja, vaan kärsivät raskaita tappioita. Seurasi toinen Minskin aseleposopimus, rintamalinjan ollessa 400 km pitkä ja saman verran Ukrainan alueella, jossa ne olivat kolmen evp-amerikkalaiskenraalin viimeksi käydessä paikalla. Ukrainan joukkojen hallussa alueella on kolme tärkeää voimalaitosta, joiden energialla toimii Donbassin teollisuus, joka tuotti aiemmin 35 % Ukrainan BKT:sta.

Venäjällä on nyt Krimillä joukkoja 50 000, jotka eivät ole maayhteydessä Donbassiin tai Venäjään. Separatistit ovat osin vetäneet tykistöään taakse, osan ollessa kätkettyinä etulinjassa. ETYJ on toimintakyvytön. (Vrt. edellä. )

Ukrainalaiset ovat epäedullisessa asemassa, ja sotatoimien uudelleen puhjetessa joutuisivat aluksi palauttamaan etulinjaan raskaan aseistuksensa. Separatistien puolella raja on auki Venäjälle, josta toimitetaan materiaalitäydennyksiä ja yksiköiden täydennyksiä. Clarkin ollessa paikalla, T-90 –panssarivaunujoukkue tuli 2500 m päähän Ukrainan joukoista tulittamaan niitä Donetskin lentokentän lähellä. (webcast, kohdassa 21:50). Vaunuissa on Venäjän miehistöt, nämä ensi linjan vaunut on valmistettu Venäjällä eikä myytille ”vallatusta kalustosta” ole perusteita.

Clarkin mukaan valmisteilla on uusi offensiivi (webcast kohdasta 22:30– lähtien). Kaikkien lähteiden mukaan rintamalinjalla tehdään jatkuvia tunnustelu- ja häirintähyökkäyksiä. Spetsnazit pyrkivät läpäisemään ukrainalaisten linjat ja ottamaan haltuun tärkeitä kohteita, kuten siltoja ja tienristeyksiä Ukrainan joukkojen selustasta. Hyökkäyksiä on torjuttu mahdollisuuksien mukaan.

Ukrainalaisten mielestä sekä Putinin että separatistien lausunnot, maantieteelliset olosuhteet Donbassin ollessa ilman sähkövoimaa, sekä maayhteyksien puuttuessa Krimille, ottaen huomioon operaatioiden aiemman kaavan, voidaan ennustaa venäläisten seuraavaa hyökkäystä. Ajoitus on todennäköisesti ortodoksisen pääsiäisen ja toukokuun 9. (Euroopan voitonpäivä II maailmansodassa) välillä. Operaation tavoitteita ja toteutustapaa ei voida ennustaa, mutta erään ukrainalaisupseerin mukaan venäläiset ovat osoittautuneet hyvin sopeutumiskykyisiksi taktiikaltaan, he kierrättävät päällystöään ja ottavat opikseen, nähden tilanteen myös koulutuksellisena ja toimien innovatiivisesti.

Ukrainalaisia vastassa on mm. Venäjän lennokkeja kolmessa kerroksessa, joten taistelukenttä on Venäjälle läpinäkyvä, lentotiedustelun mahdollisuuksien puuttuessa Ukrainan joukoilta.

Clarkin mielestä Ukrainan sotilasjohto on hyvin uskottava arvioissaan ja menestynyt huolimatta teknologisesta alivoimastaan.

Keskusteluosuudessa (webcast n. kohdasta 30:00 ) Clark sanoo Ukrainan joukkojen olevan hyvin koulutettuja, mutta puutteellisesti varustettuja. Hänen mielestään samanlainen aseavun ”paketti” auttaisi Ukrainaa kuin aikoinaan Israelia Jom Kippur-sodassa: vaikutus ei ole yksin taktinen, vaan myös strateginen ja poliittinen.

(31:40-) Putinilla on kolme tietä lyödä Ukraina ja vallata se: poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen. Jos Putin voi eristää presidentti Poroshenkon, hajottaa hänen hallituksensa, saada aikaan eripuran pääministeri Jatshenjukin kanssa, vakuuttaa Ukrainalaisille, ettei näillä ole tulevaisuutta muuten kuin Venäjän yhteydessä ja saada heidät luovuttamaan, saada sotilaat luovuttamaan aseensa ja paikallishallinnon lakkaamaan tunnustamasta Kiovan hallituksen laillisuuden, uskottelemalla taistelun jo hävityksi Putin voittaa – pelkällä epäuskon levittämisellä. Tässä on tausta propagandalle Kiovan hallituksen korruptoituneisuudesta ja kyvyttömyydestä.

Jos Putin voi saada Ukrainan valuutan arvon ja kansalaisten ostovoiman romahtamaan, hän voittaa. Sotilaallisesti lyömällä Ukrainan asevoimat, uskottelemalla että sotilaat taistelevat väärällä puolella ja lopputuloksena on romahdus, saamalla ukrainalaiset luopumaan taistelusta Putin voi voittaa.

Lupaamalla konkreettisen aseellisen tukipaketin kenraali Clarkin mielestä USA voi antaa presidentti Poroshenkolle poliittista tukea ja auttaa ukrainalaisia puolustamaan läntisiä arvoja, joita nämä ovat itse sisäistäneet puolustavansa.