Tanska Naton ja Onnettaren suojassa

 

Kylmän sodan aikaan Naton ja Varsovan liiton välinen rajalinja pohjoisessa Keski-Euroopassa kulki Saksan Liittotasavallan ja Itä-Saksan eli DDR:n välillä. Lyhimmillään vain n. 40 km Itämerta erotti Naton v. 1949 perustajajäsen Tanskan tiukkapipoisen sosialismin DDR:stä. Neuvostoliiton johtamaan blokkiin kuului myös Puola, Valko-Venäjän, Ukrainan sekä Baltian maiden ollessa tuolloin neuvostotasavaltoja.

Saksan yhdistyttyä ja Neuvostoliiton hajottua Tanskan (lukuun ottamatta Bornholmin saarta) ja Kaliningradin alueen väliin jäi n. 500 kilometriä ja muuhun Venäjään tuli Tanskasta etäisyyttä vähintään 1 000 kilometriä. Entisen vastapuolen maista suurin osa muuttui Nato-liittolaisiksi. Geopoliittinen muutos oli Tanskalle niin suotuisa ja harvinainen onnenkantamoinen, että sen puolustusvoimien päätarkoitus voitiin muuttaa kotimaan puolustamisesta vapaaehtoisten osallistumiseksi kansainvälisiin kriisinhallinnan operaatioihin.

Tanska vähensi puolustusvoimiaan ronskisti: ulkomaisiin Nato-johtoisiin operaatioihin osallistuvien joukkojensa lisäksi sillä on kotimaassa enää vain pienet, ammattimaiset joukot kaikissa puolustushaaroissa, minkä rinnalla koulutetaan asevelvollisia vuosittain viidesosa Suomen varusmiesikäluokkiin verrattuna. Maa sijaitsee suotuisasti avun vastaanottamiseksi puolustusliitolta.

Maavoimissa (Hæren) palvelee 8 400 ammattisotilasta; lisäksi koulutetaan vuosittain n. 4 100 vapaaehtoista varusmiestä, heistä huomattava osa naisia. Kranaatinheittimiä raskaampaa maavoimien aseistusta on jäljellä vähän: 57 kpl Leopard 2A5 –taistelupanssarivaunuja, 45 kpl CV9035DK –rynnäkköpanssarivaunuja sekä n. 90 kpl Mowag Piranha -miehistönkuljetusajoneuvoja. Kenttätykistöä näkee enää museoissa (ks. kuva yllä). Tarkalla seulalla valikoiduille pienille erikoisjoukoille hankitaan kaikessa viimeisin teknologia, monipuolisin kenttäkelpoinen tietotekniikka ja varusteiksi kaikkiin tehtäviin yleisesti parasta ja laadukkainta mitä rahalla saa, hintalappuja katsomatta.

Ilmavoimat eli Flyvevåbnet käyttää taistelukoneenaan F-16 Fighting Falcon –kalustoa, josta vanhimmat yksilöt päätyvät jo museoon (ks. kuva), palveluksessa on 36. Tanska on Lockheed Martin F-35 Lightning II –monitoimihävittäjän todennäköinen ostaja, vaikka poliittinen päätös hankinnasta puuttuu vielä.

Merivoimat eli Søværnet luopui kokonaan sukellusveneistään. Grönlanti ja Fär-saaret kuuluvat Tanskan hallintaan, joten jotkut seitsemästä fregatista näyttävät edelleen Dannebrog -lippua Pohjanmerellä ja Atlantilla. Automaattiset tykkitornit kuuluvat yhä Tanskan laivaston aluksiin, joita käytetään mm. merirosvouksen vastaisiin operaatioihin. Merimaaliohjuksetkin toki on, mutta vaikka olisi teknisesti mahdollista aseistaa laivat Tomahawk –risteilyohjuksin, niitä ei ole hankittu. Onko Tanskan aluksilla tulevaisuudessa rooli myös osana Naton strategista ohjustorjuntaa, jää nähtäväksi – jos niin kävisi, Venäjä uhkasi alusten joutuvan ydinaseiden maaleiksi.

Tanskan keihäänkärki on terävä ja huipputeknologinen, mutta myös kapea, jatkeenaan vain niukka reservi ja kodinturvajoukot. Niitä ei voi vahvuudeltaan rinnastaa läheskään Suomen liikekannalle pantaviin sodan ajan joukkoihin. Esimerkiksi Baltian Nato-liittolaistensa turvaksi Tanska tuskin kykenisi lähettämään joukkojaan enempää kuin vaikkapa Afganistaniin, jossa sillä oli enimmillään 160 sotilaan osasto.

Tanska käyttää puolustukseensa nykyisin vain 1,16 % BKT:sta, eikä Ukrainan kriisi ole muuttanut asiaa olennaisesti.  

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu