Mahtava Lohikäärme osoittaa Kiinan ilmavoimien kehitystä

Geopolitiikan nettijulkaisu Stratforin johtava analyytikko Omar Lamrami raportoi 14.11.2016 päivätyssä artikkelissaan Kiinan uudesta Chengdu J-20 häivehävittäjästä sekä Kiinan ilmavoimien kehittämisestä.

Kaksi uutta J-20 ”Mahtava Lohikäärme” –hävittäjää esiteltiin julkisesti Zhuhaissa 1.11.2016. Viidennen sukupolven hävittäjä kuvastaa vaikuttavaa edistymistä Kiinan ilmavoimissa kuluneina kahtena vuosikymmenenä. Koneen useat heikkoudet kuitenkin muistuttavat rajoituksista, joiden kanssa Kiina vielä ponnistelee.

Vahvempien ja parempien asevoimien luominen liittyy Beijingin valtapyrkimyksiin ulkomailla, jolloin se joutuu kilpailemaan maailman edistyneimpien asevoimien kanssa. Kiina on panostanut erityisesti laivastoonsa ja ilmavoimiinsa. 

Vielä 20 vuotta sitten Kiinan ilmavoimien lentokalusto oli enimmäkseen peräisin 1950- ja 1960-luvuilta. Nyt Kiina pyrkii toisena maana maailmassa saamaan palveluskäyttöön viidennen sukupolven hävittäjän, mikä on melkoinen saavutus. Nykyisellään J-20 on kookas hävittäjä, joka pystyy kantamaan huomattavaa asekuormaa ja polttoainemäärää, joilla se pystyy kauas ulottuviin operaatioihin. Lisäksi koneessa on uusinta häiveteknologiaa, KLJ-5 aktiivikomponenteilla toteutettu sähköisesti keilaava tutka (Active Electronically Scanned Array, AESA) sekä infrapunaetsimet ja seurantalaitteet.

Puutteena on heikko moottoriteho: kiinalaiset insinöörit odottavat koneen käyttävän tulevaisuudessa kehitteillä olevia voimakkaita WS-15 –moottoreita, mutta J-20:n ensimmäinen tuotantoerä käyttää heikompia venäläisiä AL-31F –moottoreita, joilla raskaan hävittäjän liikehtimiskyky jää huonommaksi. ”Mighty Dragon” ei myöskään häiveominaisuuksiltaan vastaa amerikkalaista F-22:ta, jonka tutkassa havaittavuus on pieni kaikista kulmista, kun taas J-20:n tutkapoikkipinta-ala on pieni vain etusektorista.

”Mahtavan Lohikäärmeen” vahvuudet ja heikkoudet kuvastavat Kiinan ilmavoimien nykyaikaistamista laajemminkin. Beijing panostaa yhä suorituskykyisempien hävittäjien tuotantoon, mm. vanhempien J-10B, J-16 ja J-11D –koneiden merkittävästi parannettuihin versioihin. Myös pommittajia uusitaan, ja uusi H-6K –kone on sarjatuotannossa. Ilmasta laukaistavien ohjusten määrää lisätään, ja Yhdysvaltojen Ilmavoimien kenraali Herbert Carlislen mukaan näköetäisyyden ulkopuolelta laukaistava PL-15 –ohjus pakottaa Washingtonin parantamaan omia ilmasta ilmaan –ohjuksiaan. Kiina lisää myös strategista ja taktista ilmakuljetuskykyään.

Monilla osa-alueilla Kiinan ilmavoimilla on vielä kiinni otettavaa. Moottorien kehitystyön viivästykset hidastavat kuljetus- ja pommikoneiden sekä hävittäjien kehittämistä. Kiina on paljon jäljessä Yhdysvaltoja ja Venäjää ilmatankkauskyvyn luomisessa. Kotimaisen tuotantonsa rinnalla Kiina tuo edelleen taistelukoneita, viime vuonna se osti Venäjältä 24 Su-35 –hävittäjää.

Kiina on uusinut täysin henkilöstönsä koulutuksen. Kaksi vuosikymmentä sitten kiinalaisille ohjaajille kertyi keskimäärin vähemmän kuin 100 lentotuntia vuodessa ja sekin enimmäkseen hyvässä lentosäässä. Nykyään luku on 150 – 200 tuntia, mikä on The Wall Street Journalin mukaan ainakin 30 tuntia enemmän kuin Yhdysvaltain Ilmavoimien ohjaajien keskimäärin lentämä 2013 (jolloin harjoituslentojen määrärahoja leikattiin). RAND-tutkimuslaitoksen mukaan kiinalaiset ohjaajat lentävät nykyään rutiinisti myös huonossa säässä ja yöllä, ja heidän harjoitteluunsa kuuluu enemmän realistisia skenaarioita, jotka edellyttävät lentohenkilöstön oma-aloitteisuutta ja vähemmän taistelunjohdon käskytystä. Harjoittelu erilaisilla koneilla ja taktiikalla lentäviä vastustajia vastaan myös yleistyy.

Lento- ja maahenkilöstön taitojen kehittäminen vaatii vielä aikaa ja ponnistuksia, ja Kiinalla on monia rakenteellisia ongelmia ratkaistavinaan. Lentoyksiköt ja ilmatorjuntajoukot ovat perinteisesti harjoitelleet erikseen, ja vasta viime vuosina ilmavoimien koulutusohjelmiin on tuotu monien aselajien yhteisharjoituksia. Kiinan ilmavoimien maahenkilöstö on edelleen riippuvainen varusmiehistä lentoteknisen huollon, asejärjestelmien, tankkauksen ja logistiikan osalta. Palvelusaikojen ollessa tyypillisesti kaksi vuotta, vaihtuvuus johtaa epätasaisuuteen taisteluvalmiudessa, kunkin saapumiserän vaatiessa aluksi koulutuksen riittävään pätevyyteen ennen kuin heidät voidaan käskeä suurempiin harjoituksiin tai taistelutehtäviin.

Mahtava Lohikäärme osoittaa Kiinan siirtymisen vanhentuneella kalustolla ja keskinkertaisilla ohjaajilla toimineesta puolustushaarasta paljon paremmin varustettuihin ja koulutettuihin ilmavoimiin. Silti, Kiinan ilmavoimien kehitystyö on vielä kesken ja sillä on menneen taakkaa voitettavanaan.

 

 

https://www.stratfor.com/analysis/mighty-dragon-symbol-chinas-maturing-a…

The Mighty Dragon: A Symbol of China's Maturing Air Force is republished with permission of Stratfor.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu